Ikaromenippos
Ikaromenippos eli Ilmamatka (m.kreik. Ἰκαρομένιππος ἢ Ὑπερνέφελος, Ikaromenippos ē Hypernefelos; lat. Icaromenippus) on Lukianoksen kirjoittama satiiri filosofien luonnonfilosofisista mielipiteistä.
| Ikaromenippos eli Ilmamatka | |
|---|---|
| Ἰκαρομένιππος ἢ Ὑπερνέφελος | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ernst Lampén |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1924 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teoksen päähenkilö on kyynikkofilosofi Menippos, joka edustaa teoksessa Lukianosta itseään samalla tavalla kuin eräissä muissa tämän kirjoittamissa teoksissa. Teos on suureksi osaksi dialogimuotoinen, ja siinä Menippos keskustelee nimettömäksi jäävän ystävän kanssa. Menippos katsoo, että luonnonfilosofit ovat esittäneet täysin ristiriitaisia kuvauksia kaikkeuden toiminnasta ja jumalten roolista siinä. Siksi hän haluaa tutustua siihen, millainen komento taivaassa todella on, ja järjestää siksi itselleen siivet lentääkseen sinne ja perehtyäkseen asiaan. Teoksen nimi viittaa Menippoksen lisäksi kreikkalaisen mytologian ilmamatkastaan tunnettuun Ikarokseen.[1]
Menippos lentää ensin Kuuhun ja tapaa siellä filosofi Empedokleen. Tämän avulla Menippos kykenee katsomaan alas Maahan ja näkemään kaikki ihmisten pahat teot; erityisesti häntä huvittavat eri koulukuntia edustavien filosofien suorittamat rötöstelyt. Samalla Kuutar pyytää Menipposta viemään ylijumala Zeukselle pyynnön, että filosofit lakkaisivat spekuloimasta hänen asioillaan.[1]
Lopulta Menippos päätyy jumalten asuinsijoille. Zeus lupaa ottaa hänen asiansa käsiteltäväksi. Zeustakin itse asiassa kiinnostaa kysellä Menippokselta maan asioista, kuten Zeuksen kuuluisan patsaan veistäneen Feidiaan suvun kuulumisista. Odotusaikana Menippos saa tutustua muun muassa paikkaan, jossa Zeus ottaa vastaan ihmisten keskenään ristiriitaisia rukouspyyntöjä, vannottuja valoja ja uhrisavuja, sekä säätää maailman sään. Menippos pääsee myös nauttimaan ambrosiaa ja nektaria.[1]
Lopulta Menippoksen ja Kuuttaren filosofeja koskeva asia otetaan käsittelyyn. Zeus toteaa filosofit laiskoiksi, kunnianhaluisiksi, kiukkuisiksi, toheloiksi, sivistymättömiksi sekä hyödyttömiksi yhteisölle. Kaikki jumalat ovat samaa mieltä siitä, että Zeuksen tulisi iskeä kaikkia filosofeja salamoillaan ja syöstä heidät Tartarokseen. Zeus lupaa tehdä tämän seuraavana keväänä. Menippokselta otetaan siivet pois, ettei hän toiste pääse taivaaseen; hänet lasketaan alas maahan, missä hän aikoo heti kertoa hyvät uutiset kaikille filosofeille.[1]
Ernst Lampén on suomentanut teoksen lyhennellen (Otava 1924).
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Lukianos: Ikaromenippos. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista. Helsinki: Otava, 1924.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lucian: Icaromenippus, an Aerial Expedition (englanniksi)
- Lucian: Icaromenippus (muinaiskreikaksi)