Ihmisoikeudet Mongoliassa

Ihmisoikeudet Mongoliassa ovat kansainvälisten sopimusten määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat oikeudet. Mongolia on sitoutunut turvaamaan nämä oikeudet ratifioimalla lukuisia sopimuksia.

Ihmisoikeuslainsäädännöstä tuli nopeasti laajeneva alue Mongolian oikeusjärjestelmässä. Pelkästään vuonna 1992 Mongolia ratifioi yli 30 kansainvälistä ihmisoikeussopimusta.

Syyskuussa 2009 Mongolia hyväksyi yksipuolisesti niin sanotun millennium-tavoitteen, jonka tarkoitus on vahvistaa ihmisoikeuksia ja edistää demokraattista hallintoa.

Vuonna 2012 Mongolian presidentti Tsahiagiin Elbegdorj johti maansa kohti demokraattisia uudistuksia lausuen: "Intohimo vapauteen ja ihmisoikeuksiin on kouriintuntuvana hänessä itsessään." Tsahkia myös pitää ihmisoikeuksia kaikille ihmisille kuuluvana riippumatta siitä, ovatko he rikkaita vai köyhiä.

Mongoliassa on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota ihmisoikeuksiin kaivosteollisuuden buumin vuoksi. Ihmisoikeuksiin ryhdyttiin kiinnittämään huomiota kun havaittiin että kaivostoiminta haittaa maassa perinteistä karjanhoitoa ja ympäristöä. Tämä on johtanut karjatalouden tilanteen heikkenemiseen ja sitä kautta ammatin harjoittaminen on vaikeutunut.

Sitoutuminen kansainvälisiin humanitäärisiin oikeuksiin

Mongolian suurlähettiläs H.E.Sukhbold Sukhee kertoi Yhdistyneiden kansakuntien täysistunnossa ihmisoikeuksien edistymisestä suotuisasti.

Mongolia ratifioi Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastaisen sopimuksen 24. tammikuuta 2002.

Mongolia allekirjoitti 24. syyskuuta 2013 kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Ratifiointi tapahtui 12. helmikuuta 2015.

Mongolia allekirjoitti lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen 26. tammikuuta 1990 ja ratifioi sen 5. heinäkuuta 1990.

Mongolia ei ole allekirjoittanut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta mutta on ratifioinut sen 13. toukokuuta 2009.

Yksittäisten ihmisten valitukset Mongoliassa

Valinnainen pöytäkirja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta. Mongolia allekirjoitti sopimuksen 16. huhtikuuta 1991.

Naisten syrjinnän poistamiseen tähtäävä yleissopimus ('Optional Protocol to the Convention 'on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women)'. Mongolia allekirjoitti 28. maaliskuuta 2002.

Valinnaisessa pöytäkirjassa oleva taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälisen yleissopimuksen Mongolia hyväksyi 1. heinäkuuta 2010.

Henkilökohtaiset vapausoikeudet

Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.

Mongolit saavat liikkua vapaasti maan sisällä, matkustaa ulkomaille, muuttaa ulkomaille ja muuttaa takaisin ulkomailta. Mongoliassa asuvien ulkomaalaisten on saatava maastapoistumisviisumi jotta he voivat poistua maasta.

Kuolemanrangaistuksen poistaminen

Vuonna 2015 päätettiin poistaa kuolemanrangaistus syyskuusta 2016 alkaen.

Jo 14. tammikuuta 2010 Mongolian presidentti ilmoitti että jatkossa hän ei käytä oikeuttaan tuomita ihmisiä kuolemaan. Hän kertoi että suurin osa maailman maista on kieltänyt kuolemanrangaistuksen ja Mongolian tulisi seurata esimerkkiä. Lisäksi Presidentti ehdotti että kuolemanrangaistus lievennetään 30 vuoden vankeusrangaistukseksi. Päätös johti erimielisyyksiin. Tavanomaisesti presidentille taputetaan puheen jälkeen mutta tällä kertaa MRFP kieltäytyi taputtamasta. Mongolian ihmisoikeuksista vastaava ministeri ilmoitti muutoksesta viidennessä oikeusministerin tapaamisessa 18. toukokuuta 2010. Tästä poliittisesta tempusta Mongolian presidentti sai vuonna 2011 ”Abolitionist of the Year 2011” palkinnon.

Oikeusjärjestelmä ja vankilaolot

Vakavimmat ihmisoikeusongelmat Mongoliassa liittyvät poliisien kanssa toimimiseen ja turvallisuussektoriin. Myös vankien kaltoinkohtelua esiintyy poliisien toimesta, lainkäyttö on epämääräistä, vankiloiden kunto on heikko ja vankilat ovat liian täysinäisiä, pidätyksiä tehdään mielivaltaisesti, ihmisiä pidetään pitkiä aikoja tutkintavankeudessa ja tuomarit ovat korruptoituneita. Ihmisiä myös kidutetaan rikoksen tunnustamikseksi. Mongoliassa paikallinen poliisi tutkii mahdolliset kidutussyytökset. Tämän vuoksi NHCR ja kansalaisjärjestöt ovat huolissaan eturistiriidoista.

Kidutus

Genevessä 3. syyskuuta 2016 esitellyssä raportissa todetaan että Mongolia on muuttanut rikoslakia jonka mukaan kiduttaminen on jatkossa rikos. Uusittu rikoslaki myös määrää kiduttajan rikoskumppanin täysimääräisesti vastuulliseksi kiduttamisesta. Myös poliisia kielkettiin tutkimasta sisäisesti kidutusepäilyjä. Jatkossa kidutusepäilyjen tutkimisesta vastaa syyttäjä.

Poliittiset oikeudet ja vapaudet

Poliittisiin oikeuksiin ja vapauksiin kuuluvat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Yhdysvaltalaisen Freedom Housen arvion mukaan vaalit Mongoliassa ovat suhteellisen vapaat ja oikeudenmukaiset. ETYJ lähetti tarkkailijoita vuoden 2013 vaaleihin ja totesi niiden olleet suhteellisen vapaat ja oikeudenmukaiset, vaikka vaalivirkailijoiden kohdala oli hallinnollisia haasteita ja uutisointi oli poliittisesti värittynyttä. Akateemista vapautta ja kulttuurista vapautta kunnioitetaan samoin kuin kokoontumis- ja yhdistymisvapautta.

Sananvapaus ja lehdistö

Vaikka Mongoliassa on sananvapaus ja lehdistönvapaus, ihmisten halventaminen on rikos ja hallitus yrittää aktiivisesti painostaa ja vaientaa tiedotusvälineitä eri tavoin. Sensurointi on maassa laitonta mutta monet toimittajat harjoittavat itsesensuuria pelätessään mahdollisia vastatoimia työnantajansa tai hallituksen taholta. Vaikka Mongolian laissa taataan oikeus yksityisyyteen, hallitus tunkeutuu opposition edustajien ja toimittajien yksityisille alueille salakuuntelemalla puhelimia ja tunkeutumalla ihmisten sähköpostitileille.

Vuonna 2009 suurin osa Ulaanbaatarilaisista televisioasemista allekirjoitti keskusvalvontaviranomaisen kanssa sopimuksen jossa sallivat valtion valvoa toimintaansa saaden vastineeksi suojelua. Sanomalehdille langetetaan sakkoja hallituksen halventamisesta. Kunnianloukkaussyytteet ja verotarkastukset ovat yleisiä tiedotusvälineissä. Kunnianloukkaussyytteissä todistustaakka on vastaajalla. Monet toimittajat ovat korruptoituneita ja keksivät uutisia jos heille maksetaan tarpeeksi. Mongolian hallitus rajoittaa vähäisissä määrin ihmisten internetyhteyksiä ja tiettyjen ihmisten sähköposteja.

Mongoliasta puuttuu riippumatonta tiedotusvälineistöä. Mongolian lain mukaan maassa on sanan ja lehdistönvapaus mutta hallituksen edustajat häiriköivät ja pelottelevat lehdistön edustajia. Mongolian laki kieltää sensuroinnin.

Vuoden 2016 lehdistön vapautta kuvaavan indeksin mukaan Mongolia sijoittui 60. sijalle maailman 180 valtion joukossa. Indeksiä julkaisee Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Järjestön mukaan valtion omistaman median muuttuminen hallituksen äänitorvista kansan palvelijoiksi on parantanut tilannetta viime vuosina, samoin kuin ensimmäisen Julkisen sanan perustaminen 2015. Lainsäädäntö rohkaisee itsesensuuriin mikä heikentää tilannetta. Tiedotusvälineitä vastaan on nostettu entistä enemmän oikeusjuttuja, ja monia verkkosivustoja on suljettu. Valtionhallinnon läpinäkymättömyys ja herkkyys kritiikille vaikeuttaa lehdistön työtä hallintoa valvovana vahtikoirana.

Tasa-arvo-oikeudet

Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.

Naisten oikeudet

Viranomaiset eivät puutu ihmisten oikeuksiin tehdä omia päätöksiä synnyttämisessä ja lasten kasvattamisessa. Useummat naiset pääsevät äitiyspolille mutta ongelmia on laajemmalti odotusaikana hoitajien luottamujsellisuuteen, ja ammattitaidon puutteeseen joillakin terveydenhoitoalan työntekijöillä.

Mongoliassa pääosa naisista hoitaa perheensä toimeentulon. Mongolian lain mukaan miehen ja naisen tulisi saada sama palkka samasta työstä sekä samat mahdollisuudet koulutukseen. Naisilta on kielletty työpaikat, joihin liittyy raskasta fyysistä työtä tai työ on erityisen vaarallista. Naiset saavat myös jäädä eläkkeelle 55-vuotiaina - viisi vuotta miehiä aiemmin.

Periaatteessa naisilla on miesten kanssa yhtäläiset oikeudet avioeroon ja naiset ovat oikeutettuja elatusmaksuihin mutta usein miehet säilyttävät täyden hallinnan perheyrityksissä avioeron jälkeen. Raskaana olevat naiset ja alle vuoden ikäisten lasten äidit eivät ole oikeutettuja avioeroon.

Mongoliassa ei ole virallista virastoa jonka tehtävänä olisi pelkästään naisten oikeuksien turvaaminen mutta Mongoliassa on kansallinen tasa-arvokeskus joka on alisteinen pääministerin toimistolle sekä useille muille komiteoille. Mongoliassa on myös aktiivisia ja suorapuheisia naisten asiaa ajavia järjestöjä.

Lasten oikeudet

Mongoliassa on kommunismihallinnon jäljiltä laajalti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä erityisesti köyhissä perheissä. Useinkaan viranomaiset eivät ota näitä rikoksia vakavasti. Lapsiprostituutio on myös yleistä ja joskus poliisit toimivat yhteistyössä parittajien ja bordellinomistajien kanssa. Sen sijaan että viranomaiset auttaisivat lapsiprostituoituja osa heistä rankaisee lapsia prostituutiosta. Mongoliassa on paljon orpoja ja lapsia hylätään paljon. Mikään laki ja pelote ei kykene estämään tämänkaltaista rikollisuutta. Sadat lapset elävät Mongoliassa kaduilla. Lapset eivät aina pääse kouluun ilman asianmukaista henkilötodistusta, ja henkilötodistuksen puuttuminen estää myös sairaalahoitoon pääsemisen. Mongoliassa on aloitettu uusi, yksityinen ohjelma Save The Children UK:n toimesta vuodesta 1994 lähtien joka tarjoaa lapsille mahdollisuuden päästä kouluun ja leikkimään muiden lasten kanssa. Mongolia ei ole allekirjoittanut vuoden 1980 Haagin sopimusta lapsikaappauksista.

Mongolia on myös muuttanut useita lakeja jotka kohentavat kansalaisten terveyttä kuten luonut lain suolan jodioinnista, luonut HIV ja AIDSin ehkäisemistä koskevan lainsäädännön, luonut lain äidinmaidon vastikkeista ja lain lapsilisistä.

Perheväkivalta

Mongoliassa on lisäksi perheväkivaltaa ja ihmiskauppaa. Maassa on kiellettyä syrjiä ketään etnisen alkuperän, kielen, rodun, iän, sukupuolen tai yhteiskunnallisen aseman perusteella. Maassa on sukupuolesta riippumaton tasa-arvo.

Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.

Mongolialaisista yli 98 % on lukutaitoisia. Koulunkäyntiodote on 14-15 vuotta. Vuonna 2013 nuorisosta (15-24-vuotiaista) työttöminä oli 16,6 %, koko väestöstä vuonna 2015 8,3 %. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2015 oli 12 100 Yhdysvaltain dollaria.

Korruptio

Transparency Internationalin korruptioarvioinnissa vuonna 2015 Mongolia oli 72. sijalla 168 valtion joukossa.

Korruptio on suuri ongelma koko Mongolian hallituksessa ja lainsäädäntöelimissä. Mongoliassa ei ole riittävästi valvontaa virallisten laitosten taholta ja riippumattomissa tiedotusvälineissä. Kansanedustajia ei saa syyttää korruptiosta joten tämä rohkaisee kansanedustajia rikollisuuteen.^lähde?

Parlamentti on toistuvasti yrittänyt säätää lain, jolla armahdetaan korruptiosta syytettyjä poliitikkoja ja keskeytetään korruptiojuttujen tutkinta.

Julkinen keskustelu asioista on vähäistä sillä suurin osa hallituksen päätöksenteosta tapahtuu suljettujen ovien takana. Maassa ei ole sääntöä joka määräisi kertomaan päätetyistä asioista yleisölle. Lisäksi valtionsalaisuuksia koskeva laki on vahva ja kattava.

Hallituksen korruptio ja poliisin käyttämä vallan väärinkäyttö vaikuttaa haitallisesti julkiseen keskusteluun. Viime vuosina on ollut useita tapauksia joissa poliisi on käyttänyt väkivaltaisesti tai mielivaltaisesti joko opposition vaikuttajia tai toimittajia kohtaan mm. seuraavissa tapauksissa:

• D. Enkhbat siepattiin Ranskasta vuonna 2003. Väitetysti hänen epäiltiin olevan osallinen S.Zorigin salamurhaan. Mongolian keskusrikospoliisi sieppasi hänet Le Havresta vuonna 2003 ja toi hänet Berliiniin jossa hänet huumattiin ja kuljetettiin Ulaanbaatariin. Viranomaiset kertoivat että Enkbat vangittiin koska hänen edellistä vapauttamistaan edesauttanut terveystodistus oli ollut väärennetty. Lisäksi hänet ja hänen asianajaja L. Sanjaasuren tuomittiin valtionsalaisuuksien vuotamisesta vuonna 2004.

Aiheesta muualla

• Mongolia Homepage Human Rights By Country. UN Human Rights Office. Viitattu 4.1.2017. (englanniksi)