Avaa päävalikko

Velvoite on velkasuhteessa olevan velallisen velvollisuus tehdä velkojalle tietty suoritus. Suoritus voi olla esimerkiksi rahasumman maksaminen, esineen luovuttaminen toisen omistukseen tai palvelun toteuttaminen.[1]

Velkojalla on suoritukseen saamisoikeus. Suorituksen jäädessä täyttämättä velallinen on oikeudellisessa vastuussa velkojaa kohtaan. Tämä vastuu ilmenee muun muassa velvollisuutena korvata velkojalle aiheutunut vahinko.[2][3]

Velvoitteita ovat rahavelvoite ja luontoisvelvoite. Rahavelvoite tarkoittaa, että velvoitteen sisältö on rahan maksaminen. Luontoisvelvoitteen (lat. obligatio naturalis) sisältö on muun kuin rahasuorituksen tekeminen. Tällainen velvoite voi olla esimerkiksi esineen luovuttaminen tai palvelusuorituksen tekeminen. Luontoisvelvoite voi käytännössä muuttua rahavelvoitteeksi, mutta rahavelvoite ei yleensä muutu luontoisvelvoitteeksi.[1]

Luontoissuoritukseen ei voi pakottaa, jos se vaatisi henkilökohtaista työtä. Jos esimerkiksi arkkitehti kieltäytyy laatimasta häneltä tilattuja piirustuksia, häntä ei voi siihen ulosottotoimin pakottaa, vaan velkojan vaadeoikeus muuttuu oikeudeksi vaatia vahingonkorvausta.[1]

VelvoiteoikeusMuokkaa

Pääartikkelit: ja Velvoiteoikeus

Velvoiteoikeus on yksityisoikeuteen kuuluva oikeudenala, joka käsittelee sidonnaisuuksia ja suhteita velvoitetun ja oikeutetun välillä. Velvoiteoikeudellinen sidonnaisuus alkaa velvoitteen syntyessä ja lakkaa täytettäessä velvoite tai velvoitteen voimassaolon päättyessä esimerkiksi vanhentumisen vuoksi.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Norros, Olli: Johdatus velvoiteoikeuteen. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
  4. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 999–1000.