Avaa päävalikko
William-Adolphe Bouguereau, Paimentyttö, 1889

Idylli (kreik. eidyllion, pieni kuva) ylöspäin, jostakin, tarkoittaa lyhyitä antiikin aikaisia runoja, runoutta, joissa kuvattiin rauhallisen maalaiselämän tapahtumia ja viehätystä.

Kuvataiteessa idylli on harmonisen olotilan, paikan, seudun tai maiseman kuvaaminen, varsinkin ihannoitu maisema ja maalaiselämän kuvaus. [1]

Idyli voi tarkoittaa myös taidetta, joka usein kuvaa idealisoiden esimerkiksi perhe-elämää, työtä tai muuten levollista olemassaoloa.[2]

Idylli saattaa olla maalaus, jossa kuvataan paimen eläimineen maaseutuympäristössä. Kuvaus on luonnonmukaista, maalauksen kolme osa-aihetta – paimen, eläin ja ympäristö – ovat harmonisessa ykseydessä, joka estää kuvaa olemasta joko maisema, genremaalaus tai vain yksinkertaisesti kuva eläimestä. Tällaisessa kokonaisuudessa luonto kuvataan usein koruttomalla, realistisella tavalla. Tällaisten kuvien henkilöt ovat usein yksinkertaisia, jotka asuvat sivistymättömissä olosuhteissa, he luonnehtivat naivisuutta ajattelussaan ja kuitenkin elävät onnellisina ja iloisina. Esitystapa ei ole koominen, vaan tunteellinen, joskus sentimentaalinen.

Kirjassaan Landscape and Memory Simon Schama jakaa arkadiat idyllisiin ja villeihin ja toteaa:

»Voi väittää, että molemmat arkadiat, idyllit ja villit, ovat urbaanin mielikuvituksen maisemia. [3]»

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 150. Otava, 2000.
  2. Taiteen Pikkujättiläinen, s. 226. WSOY, 1991.
  3. Simon Schama: ”Et in Arcadia Ego”, Landscape and Memory, s. 525. New York: Alfred A. Knopf, 1995. (englanniksi)