Ibn al-Khattab

saudiarabialainen jihadisti

Samir Saleh Abdullah al-Suwailim (arab. سامر صالح عبد الله السويلم‎, Sāmir Ṣālaḥ ʿAbd Allāh as-Suwaylim; 14. huhtikuuta 1969, Arar, Saudi-Arabia19. maaliskuuta 2002[1], Tšetšenia) eli Ibn al-Khattab (arab. ابن الخطاب‎, Ibn al-Ḫaṭṭāb) oli saudiarabialainen jihadisti, joka taisteli Afganistanissa ja Tadžikistanissa. Eirtyisen tunnetuksi hän tuli hänen johtaessaan taistelijoista ensimmäisen ja toisen Tšetšenian sodan aikana. Tšetšeniassa Khattabin johtamat joukot tulivat tunnetuksi erityisen kyvykkäinä ja Khattab sai huomattavan määrän rahoitusta Saudi-Arabiasta. Hän levitti alueelle myös islamin wahhabilaista suuntausta perinteisestä suufilaisuudesta poiketen. Khattab johti esimerkiksi toiseen Tšetšenian sotaan osittain johtanutta hyökkäystä Dagestaniin. Khattab johti asejoukkojaan Tšetšeniassa maaliskuuhun 2002, jolloin venäläiset salamurhasivat hänet myrkytetyllä kirjeellä.

Ibn al-Khattab
Samir Saleh Abdullah al-Suwailim
Henkilötiedot
Syntynyt14. huhtikuuta 1969
Arar, Saudi-Arabia
Kuollut19. maaliskuuta 2002
Tšetšenia, Venäjä

Elämäkerta muokkaa

Nuoruus muokkaa

Ibn al-Khattab eli oikealta nimeltään Samir bin Salih bin Abdullah al-Suwaylim syntyi Saudi-Arabian Ararin kaupungissa 14. huhtikuuta 1969. Hän kuului sukuun, joka oli lähtöisin Saudi-Arabian Najdin alueelta. Perheessä oli kaksi poikaa. Perheen isä kuoli kaksi vuotta Khattabin syntymän jälkeen. Äiti Rasmiya al-Muhtadi oli syntynyt Syyriassa tserkeesisukuun. Khattab opiskeli ensin Ararissa ja myöhemmin al-Khubarissa. Hän pääsi Saudi-Arabian kansallisen öljy-yhtiön ARAMCO:n koulutusohjelmaan. Khattab alkoi radikalisoitua 1980-luvulla, jolloin esimerkiksi Afganistanin sotaa ja Palestiinan ensimmäistä intifadaa pidettiin iskuina islamia vastaan. Khattabia innostivat islamilaiset uskonoppineet kuten Abdallah Azzam, jotka kannustivat muslimeja lähtemään Afganistaniin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Khattab matkusti Afganistaniin toukokuussa 1988.[2]

Afganistan ja Tadžikistan muokkaa

Khattab sai Afganistanissa sotilaskoulutuksen ja osallistui pian taisteluihin. Hän oli mukana esimerkiksi tunnetuksi tullussa iskussa Jalalabadin lentoasemalle vuoden 1990 loppupuolella. Jonkin ajan kuluttua hän perusti oman taistelijaryhmänsä, joka oli itsenäinen muuten Osama bin Ladenin johtamista arabitaistelijoista Afganistanissa. Khattab ilmeisesti pettyi arabitaistelijoihin ja eri ryhmittymien sisäisiin kiistoihin, jolloin hän päätti siirtyä Afganistanista muualle. Vuodet 1994–1995 Khattab vietti osallistuen Tadžikistanin sisällissotaan jihadistien puolella. Khattabin joukot tekivät iskuja Tadžikistaniin Afganistanin puolelta rajaa palaten iskujen jälkeen takaisin. Taktiikka, joka edellytti esimerkiksi vuorien ylitystä osoittautui uuvuttavaksi. Khattab menetti myös neljä oikean kätensä sormea hänen heittäessään käsikranaattia erään taistelun aikana. Lopulta Khattab päätti vaihtaa maata jälleen kerran.[2]

Tšetšenia muokkaa

Keväällä 1995 Khattab saapui Tšetšeniaan johtamansa ryhymän kera. Tšetšeenitaistelijat kävivät tuolloin sotaa Venäjää vastaan. Khattab alkoi myös koluttaa paikallisia taistelijoita omiin joukkoihinsa. Tšetšeenit olivat suufilaisia, mutta Khattab vaati koulutusleireillään oman islamin tulikntansa seuraamista, johon liittyi esimerkiksi tiukka islamin sääntöjen, kuten viiden päivittäisen rukouksen seuraaminen.[2] Monet tšetšeenikomentajat alkoivat seurata Khattabin vaikutuksesta islamin wahhabilaista suuntausta, joskin hänellä oli myös hyvät välit suufilaisiin tšetšeeneihin, kuten Doku Umaroviin.[3] Rahoitusta Khattab sai Saudi-Arabiasta.[2] Rahoitus oli erityisen tärkeää tšetšeeneille, jotka eivät saanet tukea länsimaista. Khattab pystyi tarjoamaan miljoonien dollarien edestä rahoitusta ja maksamaan hyvää palkkaa sotilailleen. Lisäksi hänen sotilaalliset onnistumisensa loivat kunnioitusta tšetšeenien parissa.[3] Ensimmäinen Tšetšenian sota päättyi venäläisten vetäytymiseen Tšetšeniasta. Khattab sai ansioistaan taisteluista useita tunnustuksia Džohar Dudajevin separatistihallinnolta. Vuonna 1998 Khattab perusti niin sanotun Islamilaisen armeijan, joka tunnettiin myös Islamilaisena kansainvälisenä prikaatina. Venäjän vetäydyttyä Khattab keskittyi sotilaiden koulutuksen ohella uskonnolliseen koulutukseen paikallisille ja antoi tukea saadakseen ruoka-apua paikallisissa kylissä. Hän tutustui Šamil Basajeviin, josta tuli hänen läheinen liittolaisensa. Khattab alkoi nyt myös olla yhteyksissä Osama bin Ladenin kanssa. Bin Ladenilla ja Khattabilla oli näkemyseroja jihadin suhteen ja molemmat yrittivät taivutella toisiaan omalle kannalleen. Osama bin Laden olisi halunnut Khattabin tukevan jihadia Yhdysvaltoja vastaan Saudi-Arabiassa, kun Khattabin tavoitteena oli keskittyä Keski-Aasiaan ja osaan Kaukasiaa. Kaksikon yhteyksistä ei lopulta seurannut huomattavampaa yhteistyötä.[2] Khattabia on ajoittain kuvailtu Osama bin Ladenin läheisenä liittolaisena, mutta toisalta myös tämän kilpailijana.[3]

22. joulukuuta 1997 Khattab johti hyökkäystä venäläiseen sotilastukikohtaan Buinakskissa Dagestanin puolella. Khattabin mukaan tarkoituksena oli vallata paitsi sotilastukikohdan panssariajoneuvot, mutta myös ottaa huomattava joukko venäläisiä sotilaita panttivangeiksi myönnytysten saamiseksi venäläisiltä. Iskun tavoitteita ei saavutettu. Panttivankeja ei otettu, mutta hyökkääjien onnistui silti tuhota huomattava määrä panssariajoneuvoja. Khattab piti venäläisjoukkojen paluuta Tšetšeniaan väistämättömänä, ja hän päätti jatkaa operaatioitaan Dagestanin puolella. Tämä johti hyökkäykseen Dagestaniin vuonna 1999. Suunnitelmana oli käyttää dagestanilaisia taistelijoita valtaamaan poliisiasemia Dagestanissa, mikä pakottaisi Venäjän asevoimat puuttumaan tilanteeseen. Tämä antaisi syyn Khattabin joukoille siirtyä Dagestaniin. Operaatio tehtiin ilmeisesti ilman lupaa Tšetšenian seperatistihallinolta ja Dagestanin puolella Khattabin joukot lyötiin suhtellisen nopeasti.[2] Odotettua yleistä kansannousua Venäjää vastaan ei syntynyt.[3] Niin sanottu Dagestanin sota oli kuitenkin osasyy Venäjän uudelle sodalle Tšetšeniassa saman vuoden joulukuussa.[2]

Venäläisjoukkojen edetessä Tšetšeniaan Khattab ja monet muut tšetšeenijoukot siirtyivät Tšetšenian vuorille, josta käsin he kävivät sissisotaa venäläisiä vastaan. Khattabin joukot osoittautuivat tässä erityisen tehokkaiksi. Hän toteutti useita onnistuneita iskuja venäläisjoukkoja vastaan ja monet iskuista videoitiin. Tämä teki Khattabista venäläisjoukkojen pääkohteen. Venäjällä alettiin suunnitela Khattabin salamurhaa. Hänen joukkoihinsa solutettiin venäläisiä agentteja, joiden onnistui päästä sisään ryhmän sisäpiiriin. Khattabille annettiin myrkytetty kirje, jonka avattuaan Khattab vaipui koomaan.[2] Khattab kuoli 19. maaliskuuta 2002.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Alexievich, Svetlana, Secondhand Time: The Last of the Soviets. Random House, New York, 2016. ISBN 9780399588815 Teos Google Booksissa.
  2. a b c d e f g h i Muhammad al-`Ubaydi: Khattab (1969 – 2002) (pdf) Jihadi Bios Project. Combating Terrorism Center. Viitattu 9.4.2022. (englanniksi)
  3. a b c d Robert W. Schaefer: The Insurgency in Chechnya and the North Caucasus : From Gazavat to Jihad, s. 165-167, 171, 186. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-0-313-38635-0. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa