Hylkysaari

saari Helsingissä

Hylkysaari (ruots. Vrakholmen, ent. suom. Vrakholma) on Helsingin Kruunuvuorenselällä Korkeasaaren vieressä sijaitseva noin neljän hehtaarin kokoinen[1] saari. Se on yhdistetty kahdella maapenkereellä Korkeasaareen. Hylkysaari kuuluu Helsingin 19. kaupunginosaan Mustikkamaa–Korkeasaari.

Hylkysaari
Hylkysaari Katajanokalta nähtynä
Hylkysaari Katajanokalta nähtynä
Maantiede
Muut nimet Vrakholmen
Merialue Suomenlahti
Vesialue Kruunuvuorenselkä
Pinta-ala 0,04 km²
Valtio
Valtio Suomi
Maakunta Uusimaa
Kunta Helsinki

1800-luvulla saarella sijaitsi pieni laivatelakka, ja 1900-luvun alkupuolella saari toimi luotsiasemana. Suomen merimuseo sijaitsi saarella vuosina 1973–2007, kunnes se muutti Kotkaan. Merimuseon muutettua saaren kasarmirakennus on jäänyt tyhjilleen, ja sille etsitään uutta käyttöä. Saarella sijaitsee myös yksi huvila sekä muita pienempiä rakennuksia.

HistoriaMuokkaa

 
Entinen luotsikasarmi läheltä

1600- ja 1700-luvuilla saari toimi kaupungin vuokraamana laidunmaana. Vuonna 1830 kauppias Fredric Emanuel Ekebom sai luvan perustaa saarelle laivatelakan[2], joka toimi saaressa vuoteen 1881 saakka.[3]

1800-luvun lopulla Korkeasaaresta muotoutui kansalaisten virkistyspaikka, kun sinne rakennettiin ravintola, karuselli ja eläintarha. Samalla Hylkysaaresta tuli erinomainen paikka huvilaelämälle, ja kahdesta telakan rakennuksesta muokattiin huviloita 1880-luvulla arkkitehti F. W. Mieritzin suunnitelmien mukaan. 1900-luvun alussa saaren käyttötarkoitus muuttui, kun Helsingin luotsiasema siirtyi Vallisaaresta Hylkysaaren. Saaren näkyvin maamerkki, vanha luotsikasarmi, valmistui vuonna 1910 ja sitä korotettiin kahdella kerroksella vuonna 1928. Korotuksen jälkeen rakennuksessa mahtui asumaan 23 perhettä.[2][1]

Luotsiasema toimi Hylkysaaressa vuoteen 1962 saakka, mutta suurin osa asukkaista oli muuttanut manner-Helsinkiin jo 1950-luvulla. Viimeinen asukas muutti pois luotsikasarmista tammikuussa 1966. 1960-luvulla Opetusministeriö alkoi suunnitella kasarmia sijainniksi perustettavalle valtakunnalliselle merimuseolle. Vaikka kasarmirakennusta ei koettu kovin sopivaksi museotoimintaan, remontin jälkeen Suomen merimuseo perustettiin Hylkysaareen vuonna 1973. Museon perusnäyttely oli avoinna saaressa vuodet 1983–2004.[2]

Merimuseo muutti uusiin tiloihin Kotkan Merikeskus Vellamoon vuonna 2007.[2] Saari ja sen rakennukset, mukaan lukien toinen jäljellejäänyt huvila Villa Ida sekä vanha kasarmirakennus, ovat sittemmin siirtyneet Senaatti-kiinteistöjen omistukseen. Senaatti-kiinteistöt laittoi saaren myyntiin vuonna 2020.[4] Saaren osti vuoden 2021 huhtikuussa Valo Investments Group Holding Oy:n tytäryhtiö Hylkysaari Oy seitsemällä miljoonalla eurolla. Saareen sijoitetaan matkailu- ja virkistystoimintoja. Rakennukset kunnostetaan ja saaren luonto elvytetään. Kesällä 2022 suunnitelmissa on avata sinne julkinen sauna ja kesäkahvila.[5]

NimiMuokkaa

Hylkysaaren nimenä on kartoissa vuodesta 1655 lähtien vaihdellen Kalfholmen, Kallholmen, Kalholmen ja Kahlholmen. Nimi on tarkoittanut joko "kaljua", puutonta saarta tai läheisen Korkeasaaren viereistä pienempää saarta eli "vasikkaa" (ruots. kalf 'vasikka'). Nimi Vrakholmen esiintyy kartoissa 1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Suomenkieliseksi nimeksi oli jo vuonna 1908 ehdolla Hylkysaari, mutta virallisesti vahvistettiin vuonna 1909 Vrakholma ja vasta vuonna 1928 nykyinen nimi.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b Lehtonen, Jenna: Kokonainen saari tulossa myyntiin Helsingin keskustan vierestä Helsingin Sanomat. 7.5.2020. Viitattu 7.5.2020.
  2. a b c d Hylkysaaren historiaa (arkistoitu 2016) Museovirasto. Viitattu 7.5.2020.
  3. Hämäläinen, Jukka: Taas yhteen Helsingin edustan historialliseen saareen havitellaan hotellia Helsingin Uutiset. 12.1.2019. Viitattu 7.5.2020.
  4. Senaatti-kiinteistöt: Hylkysaaren myyntiesite senaatti.fi. Viitattu 27.9.2020.
  5. Kaisa Paastela: Helsingin edustalta myytiin saari 7 miljoonalla eurolla – uusi omistaja suunnittelee kesäkahvilaa ja julkista saunaa Helsingin Uutiset. 19.4.2021. Viitattu 19.4.2021.
  6. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 102. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.

Aiheesta muuallaMuokkaa