Humalanvieras
Humalanvieras eli nokkosvieras[2] (Cuscuta europaea subsp. europaea) on luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa elävä lehtivihreätön loiskasvi. Sitä tavataan myös Suomesta. Humalanvieras on euroopanvieraan (Cuscuta europaea) nimialalaji.
Humalanvieras | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kaari: | Streptophyta |
Luokka: | Embryopsida |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Solanales |
Heimo: | Kiertokasvit Convolvulaceae |
Alaheimo: | Cuscutoideae[1] |
Suku: | Vieraat Cuscuta |
Laji: | Euroopanvieras europaea |
Alalaji: | europaea |
Kolmiosainen nimi | |
Cuscuta europaea subsp. europaea |
|
Katso myös | |
Aikaisemmin alalaji luokiteltiin humalanvieraskasveihin, jotka nykyään luetaan kiertokasvien heimoon.
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Yksivuotisen humalanvieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta lähes valkoiseen. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin humalanvieras kasvattaa laajoja, jopa 150 cm pitkiä ja takkuisen sotkuisia kasvustoja. Kasvin lehdet ovat hyvin pieniä ja suomumaisia. Kukinto on tiheä, 1–1,5 cm leveä sykerö. Vaatimattomien kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen. Humalanvieras kukkii heinä-elokuussa. Kukkien runsaus riippuu isäntäkasvin kunnosta.[3][4]
Humalanvieras on täysloinen, eli se ottaa kaiken ravintonsa isäntäkasvista. Humalanvieraan siemenen idettyä se kasvattaa sirkkavarren, joka alkaa kasvaessaan. Kasvin turvattua ravinnonsaannin isäntäkasvistaan, sen tyviosa ja sirkkajuuret kuihtuvat pois.[4]
Levinneisyys muokkaa
Humalanvieras kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisimpia ja läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä Venäjän kautta Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. Lajia on tavattu laajalta alueelta Aasiaa sekä Afrikasta, Australiasta ja Pohjois-Amerikasta.[5] Suomessa humalanvieras on muinaistulokas. Levinneisyysalue keskittyy seuduille, jotka olivat pysyvästi asuttuina jo keskiajalla. Lajia tavataan Etelä-Suomessa noin Pori–Tampere–Lappeenranta-linjan eteläpuolella sekä Vaasan seudulla.[4]
Suomen etelärannikolla kasvaa humalanvierasta hennompi ja pienikukkaisempi alalaji merenrantavieras (Cuscuta europaea subsp. halophyta).[3]
Elinympäristö muokkaa
Humalanvierasta tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla, puronvarsipensaikoissa ja joenvarsiruohostoissa. Humalan (Humulus lupulus) ollessa tärkeä viljelykasvi humalanvieras oli harmillinen rikka. Nykyään humalanvieras loisii tavallisesti isonokkosella (Urtica dioica), mutta myös monilla muilla, enimmäkseen monivuotisilla ruohoilla kuten sinimailasella (Medicago sativa).[3][6] Nokkosen yleisyydestä huolimatta humalanvieras on Suomessa harvinaistunut.[4]
Lähteet muokkaa
- Piirainen, Mikko: Humalanvieras. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 175.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen luonto: Kasvit 2. Weilin+Göös, 1995.
Viitteet muokkaa
- ↑ Convolvulaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Cuscuta europaea subsp. europaea Finto. Viitattu 20.3.2021.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 346.
- ↑ a b c d Pirainen 2008, s. 175.
- ↑ Den virtuella floran: Nässelsnärja (ruotsiksi) Viitattu 21.7.2009.
- ↑ Suomen luonto: Kasvit 2, Weilin+Göös 1995.
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Humalanvieras (Cuscuta europaea subsp. europaea)
- Kasviatlas 2021: Humalanvieraan levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Cuscuta europaea subsp. europaea – euroopanvieras subsp. humalanvieras
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Cuscuta europaea[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cuscuta europaea (European dodder) (englanniksi)