Hobitti eli sinne ja takaisin

J.R.R. Tolkienin romaani

Hobitti eli sinne ja takaisin (engl. The Hobbit or There and Back Again) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama fantasiaromaani, joka kertoo hobitti Bilbo Reppulin seikkailusta velho Gandalfin ja 13 kääpiön kanssa.

Hobitti eli sinne ja takaisin
The Hobbit or There and Back Again
Hobitti eli sinne ja takaisin.
Hobitti eli sinne ja takaisin.
Alkuperäisteos
Kirjailija J. R. R. Tolkien
Genre fantasia
Julkaistu 1937
Suomennos
Suomentaja Kersti Juva, Panu Pekkanen (runot)
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1985
Sivumäärä 312
ISBN 951-0-13055-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Englanninkielinen alkuteos ilmestyi alun perin vuonna 1937. Idean kirjaan Tolkien sai korjatessaan opiskelijoidensa tekstejä. Vaikkei hän tiennyt miksi, hänen mieleensä juolahti lause: ”In a hole in the ground there lived a hobbit”, suomeksi ”Kolossa maan sisällä asui hobitti”.[1] Yhdistämällä hobitit nuoruudestaan asti kehittelemäänsä Keski-Maahan Tolkien loi suuren suosion saavuttaneen romaaninsa.

Tolkienin alkuperäisteoksesta on julkaistu kaksi eri suomennosta: Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973 ja Hobitti eli sinne ja takaisin vuonna 1985.

Suomennokset muokkaa

 
Lohikäärmevuori, Hobitin ensimmäinen suomennos. Kannen on maalannut Tove Jansson.

The Hobbitin suomennoksista ensimmäisenä ilmestyi Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantama ja Risto Pitkäsen kääntämä Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973. Jo samana vuonna ilmestyi WSOY:ltä kuitenkin Eila Pennasen, Kersti Juvan ja Panu Pekkasen suomentamana ensimmäinen osa Tolkienin pääteoksesta Taru sormusten herrasta. Pitkäsen ja toisaalta Pennasen, Juvan ja Pekkasen linjat poikkesivat muun muassa erisnimikäännösten suhteen huomattavasti toisistaan, minkä vuoksi käännökset eivät toimineet luontevasti yhtenäisenä jatkumona. Sormuksen ritarien ensimmäinen laitos onkin varustettu suomentajien saatteella:[2]

»Bilbo Reppuli esiintyy päähenkilönä myös kirjassa nimeltä Lohikäärmevuori (The Hobbit). Koska tämä kirja on tyyliltään olennaisesti erilainen kuin Taru Sormusten Herrasta, ja sen on suomentanut eri henkilö toiselle kustantajalle, siitä onkin tullut kuvaus hoppeli Kalpa Kassisen seikkailuista. Pienin ponnistuksin lukija pystyy kyllä arvaamaan että Usvavuoret ovat samat kuin Sumuvuoret, peikot ovat hiisiä eli örkkejä, Kulpsin on Klonkku, Mörkkimetsä on Synkmetsä, Tuurin on Durin, Eskarla Esgaroth jne.»
(Sormuksen ritarit, s. 13)

1970-luvun lopulta alkaen WSOY jatkoi Tolkienin tuotannon julkaisemista suomeksi ja vuonna 1985 ilmestyi Kersti Juvan alusta alkaen uudelleen kääntämä ja Sormusten herran kanssa yhdenmukainen versio The Hobbitista, siis Hobitti eli sinne ja takaisin. Lohikäärmevuoresta otettiin vielä toinen painos vuonna 1979, mutta sittemmin se on jäänyt uudemman käännöksen varjoon. Lohikäärmevuori muistetaan erityisesti muumeistaan tunnetun Tove Janssonin mustavalkokuvituksesta, jonka hän oli tosin tehnyt jo 1960-luvulla ruotsalaista käännöstä varten. 2000-luvulla myös Juvan kääntämä Hobitti on ilmestynyt Janssonin kuvituksella.[3]

Juoni muokkaa

Hobitti nimeltä Bilbo Reppuli saa vieraakseen velho Gandalfin ja kolmetoista kääpiötä: Dwalin, Balin, Fíli, Kíli, Dori, Nori, Ori, Óin, Glóin, Bifur, Bofur, Bombur, sekä heidän johtajansa Thorin Tammikilven. Thorin kertoo Yksinäisestä vuoresta, josta lohikäärme Smaug Kultainen oli ajanut Thorinin isoisän, Thrórin, johtamat kääpiöt pois ja ryöstänyt heidän aarteensa. Gandalf antaa Thorinille tämän isältä Thráinilta saamansa kartan, johon on merkitty salainen uloskäynti sekä uloskäynnin avaimen. Hän haluaa myös Bilbon mukaan matkalle "voroksi". Yleensä rauhallisesta elämästä nauttiva Bilbo päättää lopulta suostua.

Yksinäisillä mailla seurue joutuu kuitenkin kolmen peikon vangiksi. Peikot alkavat kinastella ja Gandalf saa peikot jatkamaan sitä, kunnes ne kivettyvät ensimmäisten auringonsäteiden osuessa niihin. Peikkojen luolasta he löytävät kolme miekkaa. Retkikunnan saapuessa Rivendelliin haltiaruhtinas Elrond kertoo miekkojen olevan taottu kauan sitten tuhoutuneessa Gondolinin kaupungissa. Thorinin miekka on Orkrist eli Hiidensurma ja Gandalfin miekka Glamdring eli Vainovasara. Bilbon ottama miekka on oikeastaan vain tikari. Keskikesän päivän aattona Elrond näkee kääpiöiden kartassa näkyvien riimukirjoitusten lisäksi kuukirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Teksti kertoo salaisen sisäänkäynnin vuoreen paljastuvan Durinin päivänä (kääpiöiden uudenvuodenpäivä), kun rastas koputtaa harmaan kiven luona auringon ja kuun ollessa yhtä aikaa taivaalla.

Matka jatkuu itään Sumuvuorille, missä he joutuvat etsimään suojaa luolasta. Luola sattuu olemaan hiisien (hobittikielellä örkkien) asuinpaikan uloskäynti. Hiidet vangitsevat kaikki paitsi Gandalfin, ja vievät nämä johtajansa, Ison hiiden, eteen. Gandalf surmaa Ison hiiden ja auttaa kääpiöt pakoon. Bilbo eksyy ryhmästä lyöden päänsä ja heräten pilkkopimeässä aivan yksin. Hänen kätensä osuu pieneen sormukseen ja poimii sen taskuunsa tietämättä. Olento nimeltä Klonkku lupaa opastaa Bilbon pois luolista, jos Bilbo voittaa hänet arvoitusten ratkomisessa. Monien arvoitusten jälkeen Bilbo kysyy Klonkulta, "mitä minulla on taskussa". Tätä ei Klonkku tiedä. Klonkku menee käymään asuinpaikassaan ja siellä se huomaa hävittäneensä sormuksen. Kun Klonkku arvaa sen olevan Bilbolla, Bilbo lähtee pakenemaan pitkin käytäviä. Sitten sormus sujahtaa Bilbon sormeen ja hän muuttuu näkymättömäksi. Seuraamalla Klonkkua Bilbo löytää ulos luolista.

Bilbo löytää kääpiöt ja Gandalfin, mutta ei kerro kenellekään sormuksestaan. Retkikunta jatkaa kiireesti matkaa vuoren rinnettä alas kunnes törmää rinteillä kokoontuviin hukkiin, jotka ajavat Gandalfin, kääpiöt ja Bilbon puihin turvaan. Gandalf koettaa ajaa hukat pois. Mutta hiidet sytyttävät metsää palamaan retkeläisten pakopuiden ympäriltä. Sitten Kotkat tulevat ja kantavat retkeläiset itään päin Otavankalteelle. Siellä retkeläiset tulevat Beornin talolle. Hän on todella suurikokoinen tumma mies sekä lisäksi nahanvaihtaja, joka muuttuu ajoittain isoksi karhuksi. Levättyään Beornin luona kaksi yötä jatkaa retkikunta matkaa kohti Synkmetsää. Gandalf ratsastaa heidän kanssaan Synkmetsän laitaan asti, missä hän kääntyy takaisin. Myös Beornin antamat ponit lähetetään takaisin Beornin luo. Ennen lähtöön Gandalf varoittaa, ettei polulta saa poiketa missään tapauksessa.

Metsä on synkkä ja pimeä, eikä siellä ole mitään syötävää. Kaikkialla paitsi polulla on paksuja seittejä. Eräänä päivänä Bilbo ja kääpiöt tulevat joelle, jonka lumottua vettä Beorn on varoittanut juomasta. Kaikki muut pääsevät paitsi Bombur, joka veden vaikutuksesta vaipuu syvään uneen. Lopulta hän herää, mutta retkeläisiltä ovat ruoka ja vesi loppu. Yhtenä yönä retkeläiset tarkkailevat metsähaltioiden pitämiä juhlia. Tämän jälkeen Bilbo eksyy kääpiöistä ja löytää heidät puusta roikkumassa hämähäkinverkkoihin kiedottuina. Pilkkalaululla Bilbo saa harhautetuksi hämähäkkejä kauemmaksi ja hän onnistuu tappaa miekallaan Piikillä hämähäkkejä ja vapauttaa kääpiöt. Thorin on kuitenkin viety metsähaltioiden kuninkaansa tyrmään, sillä hän ei ole suostunut paljastamaan heille syytä siihen, miksi hän liikkui heidän maillaan. Lopulta haltiat vangitsevat muutkin kääpiöt, mutta Bilbo sujauttaa sormuksen sormeensa ja lähtee seuraamaan kääpiöitä haltioiden maansisäisiin saleihin, siellä hän vapauttaa kääpiöt. He piiloutuvat tynnyreihin, joita haltioiden on tarkoitus kuljettaa jokea pitkin järvikaupunki Esgarothiin.

Kun tynnyrit saapuivat perille, Thorin ilmoitti kaupungin Isännälle olevansa Vuorenalainen kuningas. Järvikaupungin ihmiset ilahtuvat kovin, sillä vanhat laulut kertovat kuninkaan palaavan valtaistuimelleen ja uudemmat laulut kertovat, että siitä seuraisi rikkauksien virtaaminen Järvikaupunkiin. Kahden viikon levon jälkeen seurue lähtee Yksinäistä vuorta kohti. Kuljettuaan Smaugin autioittaman maan läpi he saapuvat paikkaan missä salaisen sisäänkäynnin piti olla. Eräänä loppusyksyn päivänä rastas yhtäkkiä kopauttaa kiveen kotilon kovaa kuorta. Taivaalla näkyi kuunsirppi ja Bilbo ymmärsi, että tästä hetkestä riimuissa kirjoitettiin. Salaiseen oveen osuu ohut auringonsäde ja rastas kirkaisee, jolloin ohut kivenkappale irtoaa ja silloin paljastuu avaimenreikä. Thorin kokeilee avainta ja lukko aukeaa ja ovi työntyy auki. Vuoren sisään ja alas johtaa sysipimeä käytävä.

Bilbo lähetetään tutkimaan vuorta. Hän tulee vuoren alimpaan kammioon, jossa lohikäärme Smaug nukkuu valtavan aarrekasan päällä. Bilbo ottaa aarteesta mukaansa Thorinin isoisälle kuuluneen kultamaljan ja palaa kääpiöiden luokse. Kun Smaug herää, huomaa se heti, että malja puuttuu. Raivoissaan se lähtee etsimään varkaita. Kääpiöt menevät käytävään turvaan, mutta ponit karkaavat tai joutuvat lohikäärmeen ruuaksi. Smaug ei kuitenkaan löydä retkeläisiä. Seuraavana päivän Bilbo menee taas katsomaan lohikäärmettä. Tällä kertaa se onkin valveilla vaikka teeskenteleekin nukkuvaa. Se tuntee hobitin tuoksun ja kysyy Bilbon nimeä. Bilbo vastaa välttelevästi, mutta Smaug saa silti selville, että he ovat tulleet järvikaupungin suunnasta ja ponien hajusta se on erottanut niillä ratsastaneiden kääpiöiden hajun. Bilbo saa Smaugin näyttämään mahaansa peittävää jalokivipanssaria ja huomaa että rinnan kohdalla on paljas ja pehmeä kuoppa. Bilbo palaa takaisin kääpiöiden luokse ja kertoo kaiken näkemänsä kääpiöille. Kun Smaug lähtee kohti järvikaupunkia, he menevät käytävään piiloon. He lähtevät tutkimaan salia, jossa Smaug oli ollut. Ennen sieltä poistumistaan Bilbo ja kääpiöt keräävät kukin aarteita mukaansa. Bilbo ottaa kääpiöiden huomaamatta jalokivistä arvokkaimman, Arkkikiven eli Vuoren Sydämen, ja Mithrilistä taotun panssaripaidan.

Smaugin hyökättyä järvikaupunkiin, kaupungin vartijoiden kapteeni ja Laakson kuninkaan perillinen, Bard Jousimies, saa vanhalta rastaalta tiedon Smaugin heikosta kohdasta ja surmaa lohikäärmeen Mustalla nuolella. Smaug putoaa suoraan kaupungin päälle, joka tuhoutuu. Kuultuaan Smaugin kuolemasta kääpiöt ottavat vuoren aarteet haltuunsa, mutta lähellä asuvat järveläiset sekä Synkmetsän haltiat vaativat heitä antamaan osan kaupungin korjausta varten. Thorin ei kuitenkaan suostu tähän, joten ihmiset ja haltiat julistavat vuorelle piirityksen. Kun Bilbo vie Bardille ja haltiakuninkaalle Arkkikiven, nämä lupaavat antaa sen Thorinille vastineeksi osasta aarretta. Thorin kuitenkin karkottaa Bilbon ja kutsuu paikalle Rautavuorilta sukulaisensa Dáin Rautajalan ja viisisataa kääpiösoturia.

Juuri kun tilanne on vähällä puhjeta sodaksi, Gandalf varoittaa lähestyvästä suuresta hiisien ja hukkien armeijasta, jota johtaa Azogin poika Bolg. Alkoi Viiden Armeijan Taistelu. Hiidet ja hukat olisivat perineet voiton, mutta sitten Kotkat ja karhun hahmon ottanut Beorn saapuvat. Suurin osa hiisistä saa surmansa ja kun itse Bolg kuolee Beornin surmaamana, loput hiisistä pakenevat. Thorin haavoittuu taistelussa kuolettavasti, kuten myös hänen sisarenpoikansa Fíli ja Kíli. Dáin Rautajalasta tulee uusi Vuorenalainen kuningas.

Taistelun jälkeen Bilbo palaa kotiin mukanaan kaksi pientä kirstua täynnä kultaa ja hopeaa. Vuosien päästä Gandalf ja Balin tulevat vierailulle kertomaan Bilbolle kuulumisia.

Sovitukset muokkaa

Elokuvat muokkaa

Televisiosarjat muokkaa

Sarjakuva muokkaa

  • David Wenzel & Charles Dixon: Hobitti eli Sinne ja takaisin 1–2 (sarjakuva). WSOY, 2006
  • Aku Ankan taskukirja 437: "Sinne takaisin ja takaisin sinne"

Teatteri muokkaa

  • Hobitti, Kuopion kaupunginteatteri. Ohjaus Olli-Matti Oinonen, koreografia Johanna Keinänen, 1997
  • Hobitti, Suomen Kansallisooppera, koreografia Marjo Kuusela, musiikki Aulis Sallinen, 2001
  • Hobitti, Teatteri Imatra, Glyn Robbinsin dramatisointi, ohjaus Timo Rissanen, 2015
  • Hobitti, Turun kaupunginteatteri, Sami Keski-Vähälän dramatisointi, ohjaus Mikko Kouki, 2021

Lähteet muokkaa

  1. Carpenter, Humphrey: J. R. R. Tolkien: Elämäkerta, s. 207. (J. R. R. Tolkien: A biography, 1977.) Suomennos: Vesa Sisättö. Runojen suomennokset: Johanna Vainikainen. Helsinki: Nemo, 1998. ISBN 952-5180-02-6.
  2. Juva, Kersti et al: ”Saatteeksi”, Sormuksen ritarit, s. 13. Helsinki: WSOY, 1979 (4. painos). ISBN 951-0-06012-7.
  3. Tolkien, J. R. R.: Hobitti, eli, Sinne ja takaisin. (The hobbit, or There and back again, 1937.) Kuvittanut Tove Jansson. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28267-7.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hammond, Wayne G. & Scull, Christina: Hobitti Tolkienin silmin. (The Art of the Hobbit by J.R.R. Tolkien, 2011.) Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39232-4.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hobitti eli sinne ja takaisin.