Eila Pennanen

suomalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja

Säde Eila Talvikki Pennanen (8. helmikuuta 1916 Tampere23. tammikuuta 1994 Tampere) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja suomentaja.[1]

Eila Pennanen
Eila Pennanen 1960-luvulla.
Eila Pennanen 1960-luvulla.
Syntynyt 8. helmikuuta 1916
Tampere
Kuollut 23. tammikuuta 1994 (77 vuotta)
Tampere
Ammatit kirjailija, esseisti, suomentaja
Kansalaisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Esikoisteos Ennen sotaa oli nuoruus (1942)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

1960-luvulla kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi heijastua keskiluokan kuvaajaksi luonnehditun Pennasen teoksista. Monet kriitikot ovat nimenneet Pennasen päätyöksi Tampere-trilogian, johon kuuluvat teokset Himmun rakkaudet (1971), Koreuden tähden (1972) ja Ruusuköynnös (1973).

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Eila Pennasen vanhemmat olivat tehtaanisännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Pennanen (o.s. Enegrén). Pennanen pääsi ylioppilaaksi 1936, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1940 ja suoritti kirjastotutkinnon 1947. Pennanen oli naimisissa mainostoimittaja Alpo Vammelvuon kanssa 1945–1953. Avioliitosta syntyivät lapset Ale (1945–1997) ja Hanno (1947–1994). Vuosina 1961–1973 Pennanen oli avioliitossa toimittaja, suomentaja Juhani Jaskarin kanssa. Pennanen ja Jaskari suomensivat yhdessä useita teoksia.[1]

Pennanen osallistui talvi- ja jatkosodan aikana Karjalassa työpalveluun. Sieltä palattuaan hän kirjoitti esikoisteoksensa, ylioppilasromaanin Ennen sotaa oli nuoruus. Romanttiset 1940-luvun kirjat saivat 1950-luvulla jatkokseen historiallisen suurromaanin Pyhä Birgitta, joka kertoo ruotsalaisen 1300-luvulla eläneen pyhimyksen ja näkyjennäkijän pyhän Birgittan elämäntarinan. 1960-luvulla Pennanen tutustui vasemmistolaisiin aatteisiin muun muassa serkkunsa, kirjailija Jarno Pennasen kautta.

Pennanen oli tuottelias romaanikirjailija ja novellisti sekä maineikas suomentaja. Hän kirjoitti myös näytelmiä, radiokuunnelmia, esseitä ja nuortenkirjoja. Hän oli arvostettu kulttuurivaikuttaja ja oli jäsenenä muun muassa valtion kirjallisuuslautakunnassa ja Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa. Pennanen opetti 1960- ja 1970-luvuilla Helsingin yliopistossa. Kirjailijantyönsä ohella hän toimi 1940- ja 1950-luvulla arkistonhoitajana, WSOY:n kirjastonhoitajana, mainostoimittajana sekä kulttuurilehti Parnasson toimitussihteerinä.

TeoksiaMuokkaa

  • Ennen sotaa oli nuoruus (romaani, 1942)
  • Kaadetut pihlajat (romaani, 1944)
  • Proomu lähtee yöllä (romaani, 1945)
  • Pilvet vyöryvät (romaani, 1947)
  • Leda ja joutsen (romaani, 1948)
  • Kattoparveke (romaani, 1950)
  • Tornitalo (novellikokoelma, 1952)
  • Pyhä Birgitta (romaani, 1954)
  • Tunnussana ystävyys (nuortenromaani, 1956)
  • Pasianssi (novellikokoelma, 1957)
  • Valon lapset (romaani, 1958)
  • Kylmät kasvot (radiokuunnelma, 1960)
  • Kaksin (novellikokoelma, 1961)
  • Mutta (romaani 1963)
  • Tunnustelua (esseitä, 1965)
  • Mongolit (romaani, 1966)
  • Tilapää (romaani, 1968)
  • Pientä rakkautta (novellikokoelma, 1969)
  • Aurinkomatka (näytelmä, 1970)
  • Kiitos harhaluuloista (runoja, 1970)
  • Himmun rakkaudet (romaani 1971)
  • Kultaiset leijonankäpälät (radiokuunnelma, 1971)
  • Koreuden tähden (romaani 1972)
  • Ruusuköynnös (romaani, 1973)
  • Naisen kunnia (romaani, 1975)
  • Kapakoitten maa (romaani, 1977)
  • Äiti ja poika (radiokuunnelma, 1977)
  • Mies ja hänen kolme vaimoaan (radiokuunnelma, 1978)
  • Äiti ja poika ja muita kuunnelmia (kuunnelmakokoelma, 1979)
  • Lapsuuden lupaus (romaani, 1979)
  • Se pieni ääni (romaani, 1980)
  • Naivistit (romaani, 1982)
  • Santalahden aika (romaani, 1986)
  • Kulmatalon perhe (romaani, 1988)
  • Luettuja, läheistä (esseitä, 1990)
  • Kirjan kannet auki. Johdatus lukemiseen. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 1990. ISBN 951-701-301-9.
  • Tyttölapsi (romaani, 1992)

LähteetMuokkaa

  1. a b Sala, Kaarina: Pennanen, Eila (1916–1994). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.7.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa