Mithril
Mithril on fantasiakirjailija J. R. R. Tolkienin teokseensa Taru sormusten herrasta keksimä kuvitteellinen kallisarvoinen metalli. Tolkien lisäsi maininnan mithrilistä myös aiemmin ilmestyneeseen teokseensa Hobittiin vuoden 1966 tarkistetussa laitoksessa.
Mithril Tolkienin Keski-Maassa muokkaa
Tolkienin mukaan mithril muistuttaa hopeaa, mutta on paljon kevyempää, yhtä helposti muokattavaa kuin kupari ja silti terästä kovempaa. Tarun sormusten herrasta mukaan mithril on äärimmäisen kallisarvoista, sillä sitä löytyy koko Keski-Maasta ainoastaan kääpiöiden kaivoksista Moriassa[1] – joskin eräissä Keskeneräisten tarujen kirjan sisältämissä teksteissä viitataan metallia löytyneen aikanaan myös Númenorin saarivaltakunnasta.[2] Morian kääpiöiden rikkaus oli perustunut nimenomaan mithriliin, jota kauppaamalla he olivat saaneet kaiken muun tarvitsemansa. Sen arvo oli tuolloinkin ollut kultaan verrattuna kymmenkertainen. Kun Morian valtakunta sitten tuhoutui, kävi mithril mittaamattoman arvokkaaksi, sillä sitä oli saatavissa vain hyvin vähän. Mithrilistä voitiin takoa kaikenlaista, ja haltiat valmistivat siitä ainoastaan kuun ja tähtien valoa heijastavaa ithildiniä, jota käytettiin muun muassa Morian länsiportin koristeluun.[1]
Tolkienin kirjoissa mainitaan useita mithrilistä valmistettuja esineitä, mutta niistä suurimman roolin saa Smaug-lohikäärmeen aarteisiin kuulunut panssaripaita, jonka Thorin Tammikilpi lahjoittaa Bilbo Reppulille kirjassa Hobitti.[3] Tarussa sormusten herrasta Bilbo luovuttaa paidan edelleen perijälleen Frodolle. Morian kääpiökaivoksissa vain mithril-paidan ihmeellinen kestävyys pelastaa Frodon, kun valtava örkkipäällikkö yrittää syöstä peitsen hänen lävitseen. Hän saa vain ruhjeita ja mustelmia, vaikka muut luulevat hänen jo varmasti kuolleen.[4]
| ” | »Tässäpä on soma hobitinnahka johon voisi kääriä pikku haltiaprinssinkin. Jos olisi tiedossa että hobiteilla on moisia vuotia, ratsastaisivat kaikki Keski-Maan metsästäjät kilvan Kontua kohti!» »Ja kaikkien maailman metsästäjien kaikki nuolet menisivät hukkaan», sanoi Gimli tuijottaen sotisopaa täynnä ihmetystä. »Se on mithril-paita. Mithril! Noin kaunista en ole koskaan nähnyt enkä ole kuullut puhuttavankaan. Onko tämä se panssaripaita, josta Gandalf puhui? Silloin hän aliarvioi sen. Olipa siinä lahja!» |
” |
– Aragorn ja Gimli Frodon mithril-paidasta Tarussa sormusten herrasta[5] | ||
Tolkien keksi mithrilin kirjoittaessaan Tarun sormusten herrasta Moriaa käsittelevää osuutta.[6] Aiemmin ilmestyneeseen Hobittiin hän lisäsi maininnan mithrilistä vasta vuonna 1966 kirjan kolmanteen laitokseen. Samalla hän teki muitakin pieniä muutoksia, joilla hän pyrki saattamaan teoksen paremmin yhteensopivaksi Tarun sormusten herrasta kanssa. Alkuperäisessä vuoden 1937 laitoksessa Bilbon lahjaksi saaman panssaripaidan kerrotaan olevan tehty ”hopeoidusta teräksestä” (silvered steel). Uuteen laitokseen Tolkien muokkasi kuvausta niin, että paidan valmistusmateriaaliksi mainitaan Tarun sormusten herrasta kirjoittamisen myötä kehittyneen taustatarinan mukaisesti mithril.[7]
Nimi mithril on Tolkienin keksimää harmaahaltiakieltä sindaria ja tarkoittaa ”(vaalean)harmaata säihkettä”.[8] Yhteiskielellä metalli tunnettiin aito- ja morianhopeana. Kääpiöt eivät koskaan paljastaneet mithrilin nimeä omalla tarkoin varjellulla äidinkielellään.[1]
Mithril Tolkienin teosten ulkopuolella muokkaa
Kuten monet muutkin Tolkienin ideat, mithril on omaksuttu useisiin myöhemmin luotuihin fantasiamaailmoihin niin kirjallisuudessa kuin rooli- ja videopeleissäkin. Toisinaan metallin nimeä on tosin muunnettu lievästi arvatenkin tekijänoikeuskiistojen välttämiseksi, esimerkiksi muotoon mithral[9] ja mythril. Myös metalliin liitetyt ominaisuudet saattavat vaihdella. Muun muassa peleissä Nethack, Dungeons & Dragons[9], World of Warcraft, RuneScape, Final Fantasy, Kingdom Hearts ja The Elder Scrolls IV: Oblivion mithril esiintyy muodossa tai toisessa. Mithril esiintyy myös R. A. Salvatoren Forgotten Realms -romaaneissa.
Mithril lisättiin hakusanana arvovaltaiseen englannin kielen sanakirjaan Oxford English Dictionaryyn vuonna 1976 ilmestyneessä täydennysosassa. Määritelmä oli ”name given by J.R.R. Tolkien to a mythical precious metal”. Mithril oli ensimmäinen OED:n hakusanaksi hyväksytty Tolkienin kehittämiin haltiakieliin pohjaava sana.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta, s. 332. (The Lord of the Rings, 1954–55.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.
- ↑ Tolkien, J. R. R.: Keskeneräisten tarujen kirja, s. 387–388 [viite 31]. (Unfinished Tales, 1980.) Toimittanut Christopher Tolkien. Suomentanut Kersti Juva. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13429-5.
- ↑ Tolkien, J. R. R.: Hobitti, eli, Sinne ja takaisin, s. 244. (The Hobbit, or There and Back Again, 1937.) Suomentanut Kersti Juva. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-22359-X.
- ↑ Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta, s. 339, 350–351. (The Lord of the Rings, 1954–55.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.
- ↑ Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta, s. 350. (The Lord of the Rings, 1954–55.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.
- ↑ Tolkien, J. R. R.: The Return of the Shadow (The History of Middle-earth, osa 6), s. 465 [viite 35]. New York: HarperCollins, 2002. ISBN 0-261-10224-9. (englanniksi)
- ↑ Tolkien, J. R. R. & Anderson, Douglas A. (toim.): The Annotated Hobbit, s. 295. Revised and Expanded Edition. Boston: Houghton Mifflin, 2002. ISBN 0-618-13470-0. (englanniksi)
Suomennettu Hobitti noudattaa vuoden 1966 laitosta. - ↑ Tolkien, J. R. R.: Words, Phrases and Passages. Parma Eldalamberon, 2007, nro 17, s. 47. Mountain View, Kalifornia: Elvish Linguistic Fellowship. (englanniksi)
Sitaatti: ”mith 'grey, light grey' -- ril 'brilliance,' especially used of white radiation” - ↑ a b Special Materials (RTF) System Reference Document. Wizards of the Coast. Viitattu 15.4.2008. (englanniksi)
- ↑ Gilliver, Peter et al: The Ring of Words: Tolkien and the Oxford English Dictionary, s. 166–167. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-956836-9. (englanniksi)