Luettelo Keski-Maan aseista

Wikimedia-luetteloartikkeli

Luettelo Keski-Maan aseista sisältää tietoa J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa esiintyvistä fiktiivisistä aseista ja muista taisteluvarusteista.

Nimen saaneet aseet

muokkaa

Aeglos

muokkaa

Aeglos (sindaria, suom. Lumikärki), kutsuttu myös nimellä Aiglos) on Tarussa sormusten herrasta keihäs, joka kuului Gil-galadille, viimeiselle Noldorin Korkealle Kuninkaalle Keski-Maassa. Ei tiedetä, milloin se on taottu. Sitä kuitenkin käytettiin ainakin Haltioiden ja Ihmisten Viimeisen Liiton taistelussa Sauronia vastaan.

Anglachel

muokkaa

Anglachel on toinen kahdesta miekasta, jotka Eöl Pimentohaltia takoi raudasta, joka oli pudonnut "palavana tähtenä" maahan. Hän antoi sen Thingolille maksuna luvastaan saada asua Nan Elmothissa. Beleg otti miekan mukaansa lähtiessään etsimään ystäväänsä Túrinia. Mutta houraileva Túrin luuli Belegiä örkiksi ja tappoi hänet Anglachelilla. Miekka oli kuitenkin tylsistynyt Belegin kuoleman seurauksena ja se taottiin Nargothrondissa uudeksi. Túrin antoi sille uuden nimen Gurthang eli "Kalmanrauta". Miekka oli tasateräinen ja tylsynyt sen jälkeen kun Túrin surmasi itsensä sillä; haltiat hautasivat miekan hänen viereensä.

Anguirel

muokkaa

Anguirel suom. Ikuisen tähden rauta oli Eöl Pimentohaltian miekka, jonka hän oli takonut samasta metallista kuin Anglachelin. Toisin kuin Anglachelin, Anguirelin Eöl piti itsellään. Mutta hänen poikansa Maeglin varasti sen karatessaan kotoa.

Glamdring

muokkaa
 
Glamdring

Glamdring (sindaria, suom. Vainovasara)[1] oli miekka, joka kuului alun perin Turgonille, Gondolinin kuninkaalle. Örkit tunsivat sen myös nimellä "Hatka". Se hohtaa kylmää valoa aina, kun lähistöllä on örkkejä. Gondolinin tuhon jälkeen Glamdring päätyi Orkristin ja sekä Piikin mukana tuntematomalla tavalla kolmen kivipeikon, Bertin, Tomin ja Viljamin, haltuun. Peikkojen muututtua kiveksi kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin velho Gandalf löysi Thorin Tammikilven ja Bilbo Reppulin kanssa näiden luolan. Sieltä Gandalf löysi Glamdringin ja otti sen omakseen.

Grond (sindaria, suom. Alamaailman vasara) oli Silmarillionissa sotanuija jota Morgoth käytti aseenaan noldorin Korkeaa Kuningasta Fingolfinia vastaan. Tarussa sormusten herrasta esiintyi samanniminen muurinmurtaja, jota Mordorin joukot käyttivät Minas Tirithin piirityksessä.

Gúthwinë

muokkaa

Gúthwinë (muinaisenglantia, suom. Taisteluystävä) on Éomerin miekka. Kun Éomer ja Aragorn hyökkäsivät salaoven kautta Ämyrilinnan porttien murtamista yrittävää vihollista vastaan Ämyrilinnan taistelussa, Éomer huusi paljastaessaan miekkansa: "Gúthwinë! Gúthwinë Markin puolesta!" ja Aragorn huusi: "Andúril! Andúril dúnedainin puolesta!" Ja nämä kaksi miekkaa välähtivät huotrastaan kuin yksi. [2]

Herugrim

muokkaa

Herugrim on kuningas Théodenin miekka. Sen nimi mainitaan, kun Háma tuo sen kuninkaalle Gríman arkusta.

Musta nuoli

muokkaa

Musta nuoli (engl. Black Arrow) oli Laakson valtiaan, Girionin, perintökalleus. Se periytyi aikanaan hänen jälkeläiselleen, Bard Jousimiehelle.

Kun lohikäärme Smaug hyökkäsi Esgarothiin, Bard oli yksi kaupungin puolustajista. Kun hänellä oli jäljellä enää Musta nuoli, Ereborilta tullut vanha rastas neuvoi häntä ampumaan nuolen lohikäärmen rinnan jalokivipanssarissa olevaan pieneen aukkoon. Nuoli ei pettänyt Bardia. Se osui minne piti ja upposi hyvin syvälle Smaugin rintaan ja todennäköisimmin jäi tämän raadon sisään. [3]

Musta nuoli elokuvissa

muokkaa

Peter Jacksonin ohjaamassa Hobitti-elokuvatrilogiassa Mustia nuolia on useita. Ne olivat kokonaan metallia ja pituudeltaan ja paksuudeltaan keihään kokoisia.

Trilogian toisessa osassa, Smaugin autioittama maa, kerrottiin että Laakson kaupungin kuningas Girion oli yrittänyt käyttää yhteen kaupungin torniin kiinnitettyä jousta ampuakseen lohikäärme Smaugia useilla Mustilla nuolilla. Hänen onnistui kuitenkin vain irrottaa yksi lohikäärmeen suomuista. Viimeinen Musta nuoli on nykyään hänen jälkeläisensä, Bardin, hallussa. Kun Smaug heräsi, Bard yritti valmistautua tämän tuloon viemällä nuolen Esgarothin torniin pystytettyyn jouseen. Kaupungin Isäntä, joka piti Bardia uhkana vallalleen, määräsi hänet pidätettäväksi. Mutta Bard ehti antaa nuolen pojalleen Bainille.

Narsil

muokkaa

Narsil kirjassa

muokkaa

Narsil (quenyaa, suom. Punavalkoinen Lieska) on miekka, jonka takoi Auringon Ensiajalla Nogrodin kääpiövaltakunnassa Telchar, kääpiösepistä suurin. Narsil annettiin Númenorin dúnedainille ja se periytyi lopulta Elendille, Andúniën viimeiselle ruhtinaalle ja Gondorin ja Arnorin valtakuntien perustajalle. Elendil käytti Narsilia Haltiain ja Ihmisten Viimeisessä Liitossa, ja örkit pelkäsivät miekkaa suuresti. Dagorladin taistelussa yksikään örkki ei uskaltanut lähestyä Elendiliä, koska miekan kirkas loiste sokaisi ja pelotti niitä. Narsil katkesi kahtia, kun Sauron surmasi Elendilin. Isildur, Elendilin vanhempi poika, leikkasi Narsilin murtuneella terällä Suurimman Sormuksen Sauronin sormesta.

Isildur kuoli örkkien hyökkäyksessä vuonna 2 Kolmatta Aikaa ja Estelmo, Isildurin vanhimman pojan aseenkantaja, vei Narsilin jäännökset Rivendelliin Elrondin luokse. Narsilin jäännöksistä tuli Arnorin dúnedainin perintökalleus. Vuonna 2951 Elrond näytti Narsilin 20-vuotiaalle Aragornille. Vuonna 3018 pidettiin Elrondin Neuvopito ja päätettiin, että Sormusten Sormus tuhottaisiin. Aragorn valittiin yhdeksi Sormuksen ritareista ja haltiasepät uudelleentakoivat hänelle Narsilin, jonka Aragorn nimesi Andúriliksi (quenyaa, suom. Lännen Lieska).

Aragorn käytti Andúrlia koko Sormuksen Sodan aikana. Hänen kuoltuaan miekan luultavasti peri Eldarion, Aragornin ja Arwenin poika.

Narsil elokuvissa

muokkaa

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Narsil on katkennut useisiin kappaleisiin. Elokuvissa Narsil taotaan Andúriliksi vasta Kuninkaan paluussa, kun Arwen pyytää Elrondia uudelleentakomaan miekan Aragornille. Elrond vie Andúrilin Dunhargiin ja antaa sen Aragornille. Aragorn myöntää velvollisuutensa ryhtyä Gondorin kuninkaaksi ja käyttää Andúrilia Vainajien armeijan kutsumiseen.

Elokuvissa Andúrilin terään on kaiverrettu Eregionin riimuilla quenyaksi:

Anar
Nányë, Andúril i né Narsil i
macil Elendilo. Lercuvanten
i móli Mordorëo.
Isil

Kirjoitus merkitsee suomeksi:

Aurinko
Minä olen Andúril joka oli Narsil
Elendilin miekka. Paetkoon
Mordorin orjat minua.
Kuu

Aurinko ja kuu viittaavat Elendilin poikiin Anárioniin ja Isilduriin.

Ponnessa lukee:

Narsil essenya,
macil meletya,
telchar carnéron navrotessë
Nimeni on Narsil,
mahtava kalpa,
Telchar teki minut Nogrodissa

Orkrist

muokkaa

Orkrist (sindaria, engl. Orcrist, suom. Hiidensurma)[1] oli Gondolinissa taottu miekka, jota örkit kutsuivat myös nimellä "Hutki". Kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin, kun Gandalf löysi Glamdringin peikkojen luolasta, Thorin otti sieltä itselleen Orkristin. Thorin kantoi miekkaa matkalla Ereboriin siihen asti, kunnes kääpiöt jäivät Synkmetsässä haltiakuningas Thranduilin joukkojen vangiksi. Legolas Thranduilin poika takavarikoi Orkristin, mutta Thorin sai sen takaisin kun Legolas näki Thorinin ilman asetta örkin alla. Thorin taisteli sen jälkeen Azog turmelijaa vastaan ja miekka jäi tämän rintaan Viiden armeijan taistelussa.

Piikki

muokkaa

Piikki (engl. Sting) on Gondolinissa taottu veitsi tai tikari. Sen terä hohtaa sinisenä aina, kun örkkejä on lähettyvillä. Kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin Bilbo, Gandalf ja Thorin löysivät sen peikkojen luolasta ja siitä tuli Bilbon oma ase. Alun perin sillä ei ollut nimeä, kunnes Bilbon käytettyä sitä Synkmetsässä hämähäkkien tappamiseen hän nimesi sen:

"Annan sinulle nimen", hän sanoi. "Tästä lähtien olet oleva Piikki."[4]

Tarussa sormusten herrasta hän antoi aseensa Frodolle Rivendellissä yhdessä mithril-paitansa kanssa tämän varustautuessa matkaan kohti Mordoria. Sam käytti Piikkiä Cirith Ungolissa Lukitaria vastaan tämän myrkytettyä Frodon.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku III: "Lyhyt lepo" s. 64
  2. Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia/Kolmas kirja. Luku 7: "Helmin Syvänne" s. 468
  3. Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku XIV: "Tulta ja vettä" s. 272-273
  4. Hobitti eli sinne ja takaisin. Luku VIII: "Hämähäkkejä" s. 172