Himalajansypressi
Himalajansypressi (Cupressus torulosa)[3] on sypressikasvien heimon sypressien sukuun heimoon kuuluva havupuulaji. Se kasvaa luonnonvaraisena eteläisessä ja kaakkoisessa Aasiassa Himalajan vuoristossa sekä Etelä-Kiinan ja Vietnamin vuoristoalueilla.[4][5] Himalajansypressi on hidaskasvuinen puu, jonka kannat uusiutuvat hitaasti.[6] Se luokitellaan nykyään silmälläpidettäväksi.[1] Toiset Himalajan alueella kasvavat sypressilajit Cupressus gigantea ja Cupressus tortulosa on joskus luokiteltu himalajansypressin muunnoksiksi Cupressus torulosa var. gigantea ja Cupressus torulosa var. cashmeriana, mutta yleensä niitä pidetään omina lajeinaan.[7][8]
| Himalajansypressi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Cupressoideae |
| Suku: | Sypressit Cupressus |
| Laji: | torulosa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kuvaus
muokkaaHimalajansypressi on ainavihanta puu. Se kasvaa yleensä 15–25 metriä korkeaksi, enimmillään noin 45-metriseksi. Runko saattaa kasvaa rinnankorkeusläpimitaltaan 3,5 metriä leveäksi.[2] Latvus on yleensä pyöreähkö tai leveän kartiomainen.[4]
Kaarna on harmahtavan ruskeaa, vanhemmiten paksua ja hilseilee pitkittäisinä säikeinä.[4] Oksanhaarat haarautuvat säteittäisesti.[4] Versot ovat poikkileikkaukseltaan pyöreähköjä tai liereitä, 1–1,4 millimetriä leveitä ja kärjistään harottavia tai riippuvia.[2][4] Versot ovat asettuneet litteästi tasoon.[4][6]
Lehdet ovat suomumaisia, litteitä tai hieman puolipallomaisia ja pyöreäkärkisiä. Ne ovat 1–1,8 millimetriä pitkiä.[2] Lehtien oksasta poispäin suuntautuneella selkäpuolella on pieni vako ja pieni, usein huomaamaton hartsinysty.[2][4][5] Lehdet ovat asettuneet tiheän vastakkaisesti.[2] Lehdet ovat tavallisesti tummanvihreitä, mutta taimien lehdet ovat yleensä muutaman ensimmäisen vuoden sinertävänharmahtavia.[5]
Himalajansypressi on yksikotinen.[9] Hedekävyt ovat 3–6 millimetriä pitkiä ja muodostuvat 14–18 hedelehdestä.[2] Siemenkävyt ovat pyöreitä tai hieman soikeita. Ne ovat 1,2–20 senttimetriä pitkiä ja 1–1,8 senttimetriä leveitä. Käpysuomujen lukumäärä vaihtelee kuudesta kahteentoista ja niiden siementen lukumäärä vaihtelee noin kuudesta kymmeneen.[2][4] Käpysuomujen keskellä on suuri, käyräkärkinen ota.[5] Kävyt ovat aluksi vihreitä tai valkohärmäisen sinertäviä ja kypsänä tumman tai punertavan ruskeita.[6] Siemenet ovat puikeita tai pitkänpyöreitä ja 3–5 millimetriä pitkiä.[2] Pölytys tapahtuu helmi-maaliskuussa, ja siemenet kypsyvät touko-kesäkuussa.[6]
Levinneisyys
muokkaaHimalajansypressiä esiintyy luontaisena Aasiassa Himalajan vuoriston alueella Intiassa Jammun ja Kashmirin osavaltiossa, Nepalissa, Pakistanissa ja Kiinan Tiibetissä[1] sekä Kiinan Sichuanin ja Vietnamin pohjoisosien vuoristoissa.[4] Lajia esiintyy 800–3 000 metrin korkeudella merenpinnasta[4]
Elinympäristö
muokkaaHimalajansypressi tarvitsee paljon valoa ja kestää huonosti varjostusta. Metsissä se yleensä muodostaa latvuskerroksen. Se kasvaa monenlaisilla mailla ja menestyy parhaiten kalkkipitoisessa maaperässä.[4] Sen elinalueiden vuoden keskilämpötila on 12–22 celsiusastetta ja keskimääräinen vuosittainen sadanta on 650–1 600 millimetriä.[6]
Himalajansypressi muodostaa sekä yksilajisia metsiä että sekametsiä muiden puulajien kanssa. Se kasvaa usein putkitrumpettilajin Markhamia stipulata sekä lajin Burretiodendron hsienmu kanssa.[4][2]
Käyttö
muokkaaPuuaines on kestävää, ja sen tiheys on 0,48–0,52 kg/dm3. Pintapuu on väritykseltään vaalean kellertävää ja sydänpuu vaaleanruskeaa. Puuainesta arvostetaan ja käytetään laajalti rakennusmateriaalina lajin luontaisella levinneisyysalueella. Puuta käytetään myös huonekalujen valmistukseen, sisustukseen, veistoon ja aitoihin.[4] Lisäksi sitä käytetään polttopuuna.[6]
Himalajansypressiä on käytetty lääkekasvina. Varsinkin juurista saatavaa öljyä on käytetty tulehdusten lievittämiseen ja antiseptisenä aineena.[4] Lisäksi öljyä käytetään kosmetiikassa.[6] Himalajansypressin osia on myös poltettu suitsukkeena.[9]
Himalajansypressiä käytetään suojapuuna tuulta vastaan peltojen reunoilla. Sen uskotaan myös sitovan maahan typpeä sienijuurtensa avulla.[6] Lajia käytetään myös jonkin verran koristekasvina lämpimän lauhkean vyöhykkeen alueella.[6][4]
Lähteet
muokkaa- Christopher J. Earle: Cupressus torulosa The Gymnosperm Database. 2011. (englanniksi)
- Liguo Fu, Yong-fu Yu, Robert P. Adams & Aljos Farjon: Cupressus torulosa Flora of China. eFloras.org. (englanniksi)
- Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 40. Suomentanut Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
- Cupressus torulosa AgroForestryTree Database. 2011. World Agroforestry Center. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Zhang, D & Christian, T.: Cupressus torulosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Cupressus torulosa Flora of China. eFloras.org. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
- ↑ ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 27.10.2012.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Christopher J. Earle: Cupressus torulosa The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 40. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
- ↑ a b c d e f g h i Cupressus torulosa AgroForestryTree Database. 2011. World Agroforestry Center. Arkistoitu 3.5.2013. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Christopher J. Earle: Cupressus gigantea The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Christopher J. Earle: Cupressus tortulosa The Gymnosperm Database. 2011. Arkistoitu 9.11.2013. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Cupressus torulosa - D.Don. Plants For A Future. 2011. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)