Henrik Raspe
Henrik Raspe (saks. Heinrich Raspe); (n. 1204 – 16. helmikuuta 1247 Wartburgin linna, Thüringenin maakreivikunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli Thüringenin maakreivi vuosina 1231–1239 ja 1241–1247. Vuonna 1246 hänet valittiin paavi Innocentius IV:n tuella Saksan kuninkaaksi Konrad IV:n vastakuninkaana, mutta hänen hallituskautensa kesti vain yhdeksän kuukautta.[1]
Suku
muokkaaHenry Raspen vanhemmat olivat Thüringenin maakreivi Hermann I (k. 1217) ja tämän toinen puoliso Sofia von Wittelsbach (1170–1238), joka oli Baijerin paladiinikreivi Otto I:n ja Agnes von Loonin tytär.
Hän kuului Ludowinger-sukuun. Hänellä oli viisi sisarusta, joista hän oli toiseksi vanhin aikuiseksi elänyt poika sekä kaksi sisaruspuolta isän ensimmäisestä avioliitosta. Irmgard (s. 1197) avioitui Anhaltin kreivi Henrik I:n kanssa; Lugvig IV (1200–1227) seurasi isäänsä maakreivinä; Konrad (1206–1247) oli Saksalaisen ritarikunnan suurmestari; Agnes avioitui (1) vuonna 1225 Heinrich "Profaani" von Babenbergin (1208–1228) kanssa, joka oli Itävallan herttua Leopold VI:n poika. Heidän tyttärensä Gertrude von Babenberg oli hallitsijasuvun pääperijä; avioitui (2) vuonna 1229 Saksin herttua Albert I:n (n. 1175–1261) kanssa. Sisarpuoli Jutta (1184–1235) avioitui vuonna 1194 Meißenin rajakreivi Theodorik I:n (1161–1221) kanssa ja vuonna 1223 Hennebergin kreivi Poppo VII:n (k. 1245) kanssa ja sisarpuoli Hedwig avioitui vuonna 1211 Weimar-Orlamünden kreivi Albert II:n kanssa.
Maakreivi
muokkaaVuonna 1226 Henrikin vanhempi veli Thüringenin maakreivi Ludvig IV (1200–1227) kuoli matkalla kuudennnelle ristiretkelle,[2] ja Henrikistä tuli alaikäisen veljenpoikansa, maakreivi Hermann II:n valtionhoitaja. Hän syrjäytti perintöjärjestyksessä veljenpoikansa sekä pojan äidin, Unkarin Pyhän Elisabetin ja noin vuonna 1231 hän seurasi virallisesti veljeään maakreivinä.[1]
Vuonna 1236 hän auttoi keisari Fredrik II:ta, joka oli katsonut läpi sormiensa Henrikin vallankaappauksen Thüringenissä, Babenberg-sukuisen Itävallan herttua Fredrik II:n kapinan murskaamisessa. Hän oli myös yksi niistä 11 vaaliruhtinaasta, jotka valitsivat keisarin pojan Konrad IV:n Saksan kuninkaaksi Wienissä vuonna 1237.[1] Vuonna 1238 Henrikin ja keisarin välisiä suhteita heikensi Henrikin avioliitto Gertrude von Babenbergin, Itävallan herttua Fredrikin sisaren kanssa.[1]
Kun keisari Fredrik asetettiin kirkonkiroukseen maaliskuussa 1239 Henrik harkitsi hylkäävänsä tämän, mutta Mainzin arkkipiispa Siegfried, joka tuolloin oli keisarin kannattaja, suostutteli hänet pysymään uskollisena keisarille. Tämän seurauksena Henrik itse asetettiin kirkonkiroukseen keväällä 1240.[1]
Vuonna 1242 keisari Fredrik II valitsi hänet yhdessä Böömin kuninkaan Venceslaus I:n kanssa Fredrikin alaikäisen pojan Konradin Saksan vara sijaishallitsijaksi. Henrik ei yrittänytkään suorittaa velvollisuuksiaan, ja kaksi vuotta myöhemmin hän hylkäsi keisarin. [1]
Kuningas
muokkaaPaavi Innocentius IV:n määrättyä Fredrik II:n kirkonkiroukseen vuonna 1245, Raspe vaihtoi puolta, ja 22. toukokuuta 1246 hänet valittiin Konradin vastakuninkaaksi kirkkoruhtinaitten kokouksessa. Paavi oli määrännyt Konrad IV:n syrjäytettäväksi.[1][3] Hänen valintaansa johtanut voimakas paavin yllytys antoi Raspelle halventavan lisänimen "Pfaffenkönig" (saks. 'pappien kuningas').[4] Paavin legaattina Saksassa oli Filippo da Pistoia.[5]
Elokuussa 1246 Henrikin joukot voittivat Konradin joukot Niddan taistelussa lähellä Frankfurtia Etelä-Hessenissä[6] pääasiassa Konradin armeijan riveissä tapahtuneen petoksen vuoksi. Talvella 1246–1247 Henrik yritti valloittaa Svaabian, joka oli avain Hohenstaufen-suvun valtaan Saksassa.[1] Tammikuussa 1247 hän piiritti joukkoineen Reutlingenia ja Ulmia,[6] mutta ei onnistunut valloittamaan jälkimmäistä kaupunkia. Talvisen sotaretken ankarat olot heikensivät hänen terveyttään, ja hän kuoli helmikuussa 1247.[1]
Toisten tietojen mukaan Henrik Raspe haavoittui taistelussa vakavasti[6] ja kuoli noin 42-43 -vuotiaana 16. helmikuuta 1247 Wartburgin linnassa, lähellä Eisenachia Thüringenissä.[7]
Avioliitot ja perintö
muokkaa
Vuonna 1228 Henrik Raspe avioitui Elisabeth von Brandenburgin (1206–1231) kanssa, joka oli Brandenburgin rajakreivi Albert II:n ja Matilda von Groitzsch zu Wettinin tytär.[8] Elisabeth kuoli 25-vuotiaana kolmen avioliittovuoden jälkeen.
Henrik avioitui vuonna 1238 Gertrude von Babenbergin kanssa (n. 1210/1215–1241) kanssa,[9] joka oli Itävallan herttua Leopold VI:n ja bysanttilaisen prinsessa Theodora Angeloksen tytär. Gertruden kuoleman jälkeen hän avioitui maaliskuussa 1241 Beatrix de Brabantin (1225–1288) kanssa,[9] joka oli Brabantin herttua Henrik II:n ja Maria von Hohenstaufenin (kuningas Filip Schwabenilaisen ja bysanttilaisen prinsessa Irene Angeloksen tytär) tytär. Henrikin kuoleman jälkeen Beatrix avioitui uudelleen vuonna 1247 Flanderin kreivi Guillaume III de Dampierren (1224–1251) kanssa.
Kaikki kolme avioliittoa olivat lapsettomia.[10] Henrikin kuoleman jälkeen keisari antoi Thüringenin Meiẞenin rajakreivi Henrik III:lle (n. 1215–1288), joka oli Henrikin vanhemman sisarpuolen Jutta von Thüringenin (1184–1235) poika. Henrikin vanhempi veli Ludvig IV oli aikoinaan ollut kiinnostunut hallitsemaan Meißenia kolmivuotiaan sisarpuolenpoikansa sijaan Jutan leskeydyttyä vuonna 1221.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Henry Raspe | Landgrave of Thuringia, Elector of Saxony | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Van Cleve 1969, s. 446
- ↑ Cox 1974, s. 180
- ↑ Stubbs 1908, s. 36
- ↑ Van Cleve 1972, s. 494
- ↑ a b c Knodler 2010, s. 184
- ↑ Rogers & Caferro & Reid 2010, s. 110
- ↑ Lyon 2013, s. 241
- ↑ a b Lyon 2013, s. 243
- ↑ Rasmussen 1997, s. 63
Lähteet
muokkaa- Cox, Eugene L.: The Eagles of Savoy. Princeton University Press, 1974.
- Knodler, Julia: "Germany: Narrative (1125-1250)". The Oxford Encyclopedia of Medieval Warfare and Military Technology. Vol 1. Oxford University Press, 2010.
- Lyon, Jonathan R.: Princely Brothers and Sisters: The Sibling Bond in German Politics, 1100–1250. Cornell University Press, 2013.
- Rasmussen, Ann Marie: Mothers and Daughters in Medieval German Literature. Syracuse University Press, 1997. ISBN 978-0815603894 Teoksen verkkoversio.
- Rogers, C. J. & Caferro, W. & Reid, S.: The Oxford Encyclopedia of Medieval Warfare and Military Technology. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-533403-6 Teoksen verkkoversio.
- Stubbs, William: Germany in the Later Middle Ages, 1200–1500. Longmans, Green and Co., 1908. Teoksen verkkoversio.
- Van Cleve, Thomas C.: ”The Crusade of Frederick II”, A History of the Crusades. The University of Wisconsin Press, 1969.
- Van Cleve, Thomas C.: The Emperor Frederick II of Hohenstaufen: Immutator Mundi. Clarendon Press, 1972.
