Legaatti

antiikin roomalainen sotilasarvo
Tämä artikkeli käsittelee antiikin Rooman arvonimeä. Legaatti voi tarkoittaa myös paavin legaattia eli katolisen kirkon lähettilästä tai testamentin erityisjälkisäädöstä. Tänne ohjaava sana ”Legatus” on myös marjatyrannin suvun tieteellinen nimi.

Legaatti (latinaa, legatus; monikossa legati) oli antiikin Roomassa 1) lähettiläs, jonka Rooman senaatti lähetti tekemään valtiosopimuksia ja 2) tasavallan loppuaikoina provinssia hallitsevan virkamiehen lähin apulainen. Caesarista lähtien legaatti oli myös 100-luvun loppuun asti legioonankomentaja.[1]

Legaatti toimi duxin alaisuudessa, mutta saattoi olla myös duxista riippumaton, mikäli oli saavuttanut Roomassa vähintään preettorin arvon. Legaatit valittiin senaattorisukujen joukosta, ja koska legaatin asema takasi onnistuneen sotaretken päätteeksi leijonanosan ryöstösaaliista voittoisan legioonan legaatille, legaatin toimi oli erittäin haluttu.

Pääasiallisia legaattivirkoja olivat legatus legionis ja legatus propraetor.

  • Legatus legionis komensi yhtä legioonaa ja oli entinen preettori.
  • Legatus propraetor oli entinen konsuli ja hänelle annettiin roomalainen provinssi, jossa hän toimi kuvernöörinä. Virka sisällytti preettorioikeudet, mikä joskus alisti useampia legioonia hänen käskyvaltaansa.

Legaatti palveli asemassaan yleensä kolmesta neljään vuotta – joskus enemmänkin. Yleensä legaatti oli legioonansa korkein komentaja, mutta useamman legioonan yhteisessä kampanjassa sotaretken komentaja, esimerkiksi toinen konsuleista tai kuvernööri, antoi sitovat käskyt legaateille.

Lähteet muokkaa

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet muokkaa

  1. Castren & Pietilä-Castren 2000, s. 298
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.