Avaa päävalikko

Heikki Määttänen (vanhempi)

suomalainen kaukopartiomies ja kuorma-autoilija (s. 1915)
Heikki Määttänen

Heikki Määttänen (28. joulukuuta 1915[1] Rautu – kadonnut Karjalankannaksella 1950) oli suomalainen kaukopartiomies ja kuorma-autoilija, joka katosi toimiessaan Naton tiedustelijana Neuvostoliitossa.

Määttänen oli naimisissa Maila Määttäsen (o.s. Humalpuro) kanssa. Heillä oli neljä lasta, joista nuorin oli näyttelijä Heikki Määttänen.[2][1]

Määttäsen tie kaukopartiomieheksi on erikoislaatuinen. Hänelle suositeltiin jatkosodan aikana haavoittumisen takia toimistotehtäviä, mutta toivuttuaan hän haki kesällä 1942 kaukopartio-osasto Vehniäiseen.[3] Hän teki viisi partioretkeä vuosina 1942–1944 ja osallistui vetäytymisvaiheessa kaukopartioille tarkoitettujen ns. Matti-kätköjen rakentamiseen Karjalankannaksella.[4]

Määttäsen kaksi veljeä kaatui sodassa. Heistä myös Lauri oli kaukopartiomies. Hän hukkui paluumatkalla Matti-partiosta 24. heinäkuuta 1944 Sakkolan Volossulassa.[5] Määttänen oli aktiivisesti mukana puolustusvoimien tiedustelutoiminnassa vuosina 1945–1950.[6] Hän esimerkiksi huolehti "valmiusrahojen" maksamisesta tiedustelumatkoihin varautuneille entisille kaukopartiomiehille.[7] Tässä yhteydessä hänen yhtiökumppaninsa, myös entinen kaukopartiomies Paavo Suoranta, käytti hänestä peitenimiä, kuten nimeä Saulinpää.[8]

Sodan päätyttyä Määttänen johti yhdessä Suorannan kanssa kuljetusliikettä ja kesällä 1945 perustettua Kuohun Pilke -nimistä puutavaraliikettä Kuohulla Keski-Suomessa. Liikkeet olivat tiedustelutoiminnan peiteorganisaatioita. Niiden kalusto kuului osittain puolustusvoimille.[9]

Määttänen poistui kotoaan 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: "Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt." Huhtikuun alussa hän oli yhteydessä Paavo Suorantaan.[10] Mahdollisesti hän ylitti tai yritti ylittää Neuvostoliiton rajan 1. kesäkuuta 1950 vasten yöllä.[9] Tämän jälkeen hänestä ei ole kuultu mitään varmaa. Suojelupoliisi etsi häntä Ruotsista, Norjasta ja Yhdysvalloista.[11]

Juha Pohjonen luonnehtii Heikki Määttästä "kylmän sodan turhaksi uhriksi". Pekka Turunen uskoi vuonna 2006, että Määttäsen kohtalo vielä selviää.[12]

LähteetMuokkaa

  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7.
  • Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies - Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Helsinki : Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7066-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Jaakkonen, Pasi: Mihin vei kaukopartiomies Heikki Määttäsen viimeinen retki?. Ilta-Sanomat, 13.2.2016. Artikkelin verkkoversio.
  2. Turunen 2006, s. 137
  3. Turunen 2006, s. 30–31
  4. Turunen 2006, s. 34–35
  5. Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneet: Määttänen, Lauri Arkistolaitos
  6. Pohjonen 2000, s. 270
  7. Turunen 2006, s. 69–70
  8. Turunen 2006, s. 104
  9. a b Turunen 2006, s. 143
  10. Pohjonen 2000, s. 268–269
  11. Turunen 2006, s. 141–143
  12. Pohjonen 2000, 273, Turunen 2006, s. 21

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Turunen Pekka & Tasala, Markku: ”Heikki Määttänen: "Heikki tulee vielä takaisin"”, Minä vakooja: vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus, s. 325–328. Valitut Palat, 2007. ISBN 978-951-584-771-3.