Hartikka Speitz
Hartvig (Hartikka) Henrikinpoika Speitz (1591 Liuttulan kartano, Rantoo, Sääksmäki – 1651) oli suomalainen lainlukija, joka käänsi suomeksi asetuksia. Tiettävästi hän sai valmiiksi myös koko Ruotsin valtakunnan lain suomentamisen, mutta työ jäi käsikirjoitukseksi, joka on kadonnut.[1]
Speitzin vanhemmat olivat hyvin suomen kieltä taitava lainlukija ja alilaamanni Henrik Jakobinpoika ja Margareta Thomasintytär. Hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa, mutta hänen ei tiedetä suorittaneen yliopistotutkintoa. Speitz toimi 1623–1624 Vehmaan ja Maskun lainlukijana, mutta joutui laamanni Petrus Wigeliuksen kanssa kiisteltyään erotetuksi virasta ja hankki sen jälkeen elantonsa perintötiloiltaan, joita oli Sääksmäellä, Paraisilla ja Lempäälässä.[1]
Virkaeron jälkeen Speitz paneutui lainsuomennostyöhön. Ensimmäiseksi hän suomensi 1620-luvulla Kustaa II Aadolfin vuonna 1621 antamat sota-artiklat. Hän painatti vuonna 1642 omalla kustannuksellaan artikloista laitoksen, jossa olivat rinnakkain ruotsinkielinen alkuteksti ja hänen oma suomennoksensa. Seuraavana vuonna hän julkaisi samanlaisen kaksikielisen laitoksen eräistä vuoritoimeen liittyvistä asetuksista.[1]
Pian Speitz hävisi perintöriidan Turun hovioikeudessa ja julkaisi katkeroituneena hovioikeutta vastaan suunnatun kirjelmän vuonna 1645. Hän sai siitä kuolemantuomion, jonka kuningatar Kristiina kuitenkin muutti kuuden vuoden vankeudeksi. Loppujen lopuksi Speitz istui tuomiostaan vain pari vuotta. Vankeusaikanaan hän suomensi kirkkokaarta lukuun ottamatta koko Ruotsin valtakunnan lain. Sitä ei julkaistu, ja käsikirjoituskin on kadonnut.[1]
Hartikka Speitz esiintyy Väinö Voipion näytelmässä Aateloitu.[2]
Lähteet muokkaa
Asiasta muualla muokkaa
- Tietoa eduskunnasta, Eduskunta