Hararit
Hararit ovat Etiopian Hararin kaupungista peräisin oleva kansa, joka puhuu etiopianseemiläistä hararin kieltä[1]. Etiopian vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan heitä oli 31 700 henkeä[2].
Hararit kuuluivat keskiajalla Itä-Etiopian islamilaisiin sulttaanikuntiin ja 1600-luvulta lähtien Hararin emiraattiin, jonka Etiopian keisarikunta valloitti 1800-luvun lopussa[1]. Aikaisemmin he asuivat yksinomaan Hararin kaupungin muurien sisäpuolella[3].
Etiopian saatua alueen jälleen hallintaansa vuonna 1948 hararit alkoivat muuttaa kauppiaiksi muihin kaupunkeihin. Vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen Etiopian sotilashallitus sääti lakeja, jotka rajoittivat hararien kiinteistöomistusta ja pakottivat heidät luovuttamaan viljelysmaansa niitä vuokranneille oromoille. Tämän seurauksena suurin osa harareista lähti pois kotikaupungistaan.[3]
Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan harareja oli 15 900 Hararin alueella, 6 500 Addis Abebassa, 4 000 Oromian alueella ja 3 700 Dire Dawassa[2]. Heitä on muuttanut myös ulkomaille Saudi-Arabiaan, Kanadaan, Australiaan, Sveitsiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Valtaosa harareista puhuu hararin lisäksi myös muita kieliä kuten amharaa, arabiaa, oromoa, somalia tai englantia.[4]
Hararit harjoittavat kaupankäyntiä ja käsityöammatteja sekä työskentelevät virkailijoina ja sivistyneistöammateissa. Heidän kulttuurissaan on etiopialaisia, eteläarabialaisia ja somalialaisia piirteitä. Perinteiseen yhteiskuntarakenteeseen kuuluvat ylimystö, papisto, kauppiaskunta ja käsityöläisten kastiryhmät. Hararit ovat sunnimuslimeja ja Hararin kaupunki on tärkeä islamin keskus.[1] Hararin kieltä on kirjoitettu arabialaisella kirjaimistolla ainakin 1700-luvulta lähtien, mutta nykyään käytetään etupäässä etiopialaista kirjaimistoa[4].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Narody i religii mira: Entsiklopedija, s. 594–595. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-155-6.
- ↑ a b Statistical Tables for the 2007 Population and Housing Census of Ethiopia: Country Level web.archive.org. Viitattu 18.11.2020.
- ↑ a b Olson, James S.: The Peoples of Africa: an Ethnohistorical Dictionary, s. 219–220. Westport: Greenwood Press, 1996. ISBN 0-313-27918-7.
- ↑ a b Jazyki mira: Semitskije jazyki. Efiosemitskije jazyki, s. 17, 406–409. Moskva: Academia, 2013. ISBN 978-5-87444-366-5.