Etiopianseemiläiset kielet
Etiopianseemiläiset kielet ovat Etiopiassa ja Eritreassa puhuttujen seemiläisten kielten ryhmä. Niitä puhutaan myös Sudanissa sekä Yhdysvaltoihin, Eurooppaan, Israeliin ja arabimaihin muuttaneiden siirtolaisten keskuudessa.[1]
Puhujamäärä muokkaa
Etiopian vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan etiopianseemiläisiä kieliä puhui äidinkielenään 28,4 miljoonaa henkeä. Eritreassa äidinkielisiä puhujia oli vuoden 2006 tietojen mukaan 3,5 miljoonaa. Suurimmat kielet ovat amhara (yli 21 miljoonaa äidinkielistä puhujaa), tigrinja (yli 6 miljoonaa), tigre (1 miljoona) ja silt’e (800 000). Etiopianseemiläisten kielten joukossa on myös pieniä kieliä, joilla on vain muutamia tuhansia puhujia.[2] Kielten määrä on tulkintatavasta riippuen noin 20,[3] joista eräät kuten ge’ez ja gafat ovat kuolleita kieliä[4].
Historia muokkaa
Etiopianseemiläisten esivanhemmat muuttivat Afrikan sarven alueelle tuhansia vuosia sitten Arabian niemimaan eteläosasta. Muuttajiin sulautui kuušilaisia kieliä puhunutta alkuperäisväestöä, jonka vaikutus näkyy substraattina etiopianseemiläisten kielten fonologiassa, morfologiassa, syntaksissa ja sanastossa. Kuušilaisvaikutus voimistui myöhemmin etiopianseemiläisten muuttaessa pohjoisesta etelään ja kuušilaisten oromojen siirtyessä Etiopian keskiosaan.[5]
Etiopianseemiläiset kielet on perinteisesti luettu arabian kielen sekä muinaisten ja nykyisten eteläarabialaisten kielten kanssa eteläseemiläiseen ryhmään. Nykyään niiden katsotaan muodostavan yhden länsiseemiläisten kielten ryhmistä keskiseemiläisten ja nykyeteläarabialaisten kielten rinnalla.[6]
Luokittelu muokkaa
Kielten luokittelu perustuu Robert Hetzronin vuonna 1972 esittämään malliin, jota on myöhemmin täsmennetty. Sen mukaan ne jakautuvat pohjoiseen ja eteläiseen haaraan, joista jälkimmäisen sisäinen luokittelu on vielä epävarma. Pohjoisiin kieliin kuuluvat ge’ez, tigre ja tigrinja. Eteläetiopialaisista kielistä erottuvat poikkieteläetiopialaisten kielten kaksi alaryhmää: amhara ja argobba sekä harari ja itägurage. Niiden eteläpuolella puhutaan ulkoeteläetiopialaisia kieliä, jotka jaetaan useiksi eri alaryhmiksi. Aikaisemmin gurage-nimellä tunnettujen kielten katsotaan nykyään kuuluvan eri ryhmiin.[7]
Etiopianseemiläisten kielten luokittelu Hetzronin mukaan:
- pohjoisetiopianseemiläiset kielet: ge’ez (†), tigre, tigrinja
- eteläetiopianseemiläiset kielet
- poikkieteläetiopianseemiläiset kielet
- keskiryhmä: amhara, argobba
- itäryhmä
- harari
- itägurage: silt’e, wolane, zay
- ulkoeteläetiopianseemiläiset kielet
- n-ryhmä
- gafat (†)
- kistane-dobbi: kistane, dobbi, gälila (†)
- tt-ryhmä
- muher
- länsigurage
- mäsqan
- keski- ja ulkolänsigurage
- keskilänsigurage: chaha, ezha, gumär, gura
- ulkolänsigurage: inor, enär, endegeñ, gyeto, mesmes (†).[8]
- n-ryhmä
- poikkieteläetiopianseemiläiset kielet
Kirjakielet muokkaa
Vanhin tunnettu etiopianseemiläinen kirjakieli on ge’ez, jonka vanhimmat piirtokirjoitukset ovat 200-luvulta. Ge’ez jäi pois käytöstä puhekielenä 1000-luvun alussa, mutta se toimii yhä Etiopian ortodoksisen kirkon liturgisena kielenä. Kieltä varten luotiin etiopialainen kirjaimisto, joka palvelee edelleen useita etiopianseemiläisiä kieliä.[4]
Amharan kirjallinen perinne sai alkunsa 1500-luvulla, tigrinjan 1800-luvulla ja tigren 1800-luvun lopussa. Hararia on kirjoitettu ainakin 1700-luvulta lähtien arabialaisella kirjaimistolla. Amhara on Etiopian virallinen kieli ja sitä puhutaan laajasti toisena tai kolmantena kielenä. Tigrinja on virallinen kieli Etiopian Tigrayn alueella sekä englannin ja arabian ohella Eritreassa. Hararilla on virallinen asema Hararin alueella.[9] Etiopialaista kirjaimistoa on viime aikoina sovellettu myös useisiin guragekieliin, joilla ei ole virallista statusta[10].
Lähteet muokkaa
- Jazyki mira: Semitskije jazyki. Efiosemitskije jazyki. Moskva: Academia, 2013. ISBN 978-5-87444-366-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Jazyki mira, s. 13–14.
- ↑ Jazyki mira, s. 37.
- ↑ Jazyki mira, s. 22.
- ↑ a b Jazyki mira, s. 14–15.
- ↑ Jazyki mira, s. 27–37.
- ↑ Jazyki mira, s. 39–40.
- ↑ Jazyki mira, s. 40–56.
- ↑ Ristit osoittavat kuolleita kieliä. Weninger, Stefan (ed.): The Semitic Languages: An International Handbook, s. 1117–1118, 1222. Berlin: De Gruyter Mouton, 2011. ISBN 978-3-11-018613-0.
- ↑ Jazyki mira, s. 15–17.
- ↑ Jazyki mira, s. 19.