HMS Salisbury

(Ohjattu sivulta HMS Salisbury (I52))

HMS Salisbury (viirinumero I52) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Claxton, joka luovutettiin Halifaxissa Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

HMS Salisbury
HMS Salisbury
HMS Salisbury
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Mare Islandin laivastontelakka, Yhdysvallat
Kölinlasku 25. huhtikuuta 1918
Laskettu vesille 14. tammikuuta 1919
Palveluskäyttöön 5. joulukuuta 1940
Palveluskäytöstä Kanadan laivastolle syyskuussa 1942
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 26. kesäkuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1 090 t
Pituus 96 m
Leveys 9,4 m
Syväys 2,64 m
Nopeus 35 solmua (65 km/h)
Miehistöä 122
Aseistus 4 x 4" tykkiä
1 x 3" ilmatorjuntatykkiä
12 x 21" (533 mm) torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Alus tilattiin Mare Islandin laivastontelakalta, missä köli laskettiin 25. huhtikuuta 1918. Alus laskettiin vesille 14. tammikuuta 1919 kumminaan rouva F. W. Kellogg ja liitettiin Yhdysvaltain laivastoon saman vuoden lopulla 13. syyskuuta ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti F. T. Leighton.[1][2]

PalvelusMuokkaa

USS Claxton oli Yhdysvaltain länsirannikolla 18. kesäkuuta 1922 saakka, jolloin se poistettiin palveluksesta San Diegossa Kaliforniassa. Alus palautettiin 22. tammikuuta 1930 palvelukseen länsirannikolle sekä New Orleansiin reservikoulualukseksi, kunnes se siirrettiin 1933 erikoisosastoon (engl. Special Service Squadron) valvomaan Kuuban rannikkoa. Tammikuusta marraskuuhun 1934 alus oli Charlestonissa vuoroin reservissä ja vuoroin palveluksessa, kunnes se palasi Kuuban rannikolle lokakuuhun 1935. Pääsotaharjoituksen jälkeen alus liitettiin osaksi merisotakoulua vuosiksi 1936–1937, jolloin alus teki kolme rannikkopurjehdusta.[2]

Alus liitettiin lokakuussa 1937 laivueeseen 40-T, jonka tehtävänä oli valvoa Yhdysvaltain etua Euroopan rannikolla Espanjan sisällissodan aikana. Alus vapautui tehtävästä marraskuussa 1938 ja palasi tammikuussa 1939 merisotakoululle. Syyskuussa alus aloitti Yhdysvaltain puolueettomuuden turvaamisen Floridansalmessa ja tammi–helmikuun 1940 alus partioi Uuden Englannin rannikolla. Tehtävästä vapauduttuaan alus teki koulutuspurjehduksen itärannikolla ja se saapui Halifaxiin Nova Scotiaan 21. marraskuuta 1940.[2]

Claxton luovutettiin 26. marraskuuta Britannialle osana hävittäjiä tukikohdista -sopimusta. Alus poistettiin Yhdysvaltain laivaston palveluksesta 5. joulukuuta.[2]

HMS SalisburyMuokkaa

Britannian kuninkaallinen laivasto otti aluksen palvelukseen 5. joulukuuta Halifaxissa nimellä HMS Salisbury. Alus lähti Britteinsaarille pysähtyen matkalla Newfoundlandiin St. John'iin ja se saapui 30. joulukuuta Belfastiin Pohjois-Irlantiin, mistä se jatkoi edelleen. Alus saapui 9. tammikuuta 1941 Plymouthiin. Alus siirrettiin muutettavaksi brittiläiseksi saattajaksi Devonportin telakalle ja määrättiin läntisen reitin alaiseen 2. saattajaryhmään.[1]

Maaliskuussa muutostöiden valmistuttua ja koeajojen päätyttyä alus aloitti kouluttautumisen tulevaan tehtävään, minkä päätyttyä se aloitti Atlantin saattueiden suojaamisen. Heinäkuussa alus siirrettiin edelleen 4. saattajaryhmään. Syyskuussa alus suojasi ryhmänsä mukana saattuetta ON19. Se määrättiin syyskuussa telakalle, jossa sen varustusta parannettiin edelleen paremmin saattuetehtäviin sopiviksi. Alus siirrettiin 26. lokakuuta Rosythiin laivastontelakalle, mistä se palasi palvelukseen maaliskuussa 1942 määrättynä Gibraltarille menevien saattueiden paikallissuojaukseen.[1]

Alus liittyi 15. huhtikuuta Clydessä saattueen WS18 suojaksi yhdessä HMS Badsworthin, HMS Georgetownin, HMS Lancasterin, HMS Lauderdalen, HMS Boadicean ja HMS Volunteerin kanssa, mikä muodosti paikallissuojueen matkan alkuosaksi matkalla Freetowniin. Alus erkani saattueesta 22. huhtikuuta aloittaen paluumatkan liittyäkseen Kotilaivaston aluksista muodostettuun USS Waspin suojaksi koottuun osastoon Britteinsaarille Maltan lentokonetoimituksen operaatio Calendarin päätyttyä.[1]

Alus suojasi 3. toukokuuta alkaen Waspia, joka teki operaatio Boweryssä uuden lentokonetoimituksen Maltalle. Suojueen muina aluksina olivat HMS Renown, HMS Echo, HMS Intrepid, Georgetown, USS Lang ja USS Sterett. Saattueeseen liittyivät 8. toukokuuta läntisen Välimeren alueella HMS Eagle, HMS Charybdis, HMS Vidette, HMS Partridge, HMS Ithuriel, HMS Westcott, HMS Wishart, HMS Wrestler ja HMS Antelope, jotka muodostivat osasto W:n. Salisbury palasi 10. toukokuuta Kotilaivaston alusten mukana Britteinsaarille saattuetehtäviin. Alus jatkoi 15. toukokuuta saattueiden suojaamista.[1]

Alus liittyi 31. toukokuuta Irlannin merellä saattueeseen WS19P yhdessä HMS Buxtonin ja HMS Mansfieldin kanssa suojaten saattueen Liverpoolista Clydeen, jonne seuraavana päivänä saavuttuaan erkani saattueesta. Alus suojasi 17. kesäkuuta RMS Queen Elizabethia HMS Delhin, Boadicean, HMS Keppelin, HMS Leamingtonin ja HMS St. Albansin kanssa ja eroten saatettavasta, kun se aloitti matkan ilman saattajia. Salisbury palasi muun saattueen mukana Clydeen.[1]

Alus liittyi 21. kesäkuuta Clydessä Georgetownin, Boadicean, HMS Ripleyn, HMS Beaglen, St. Albansin, Videtten ja HMS Wolverinen kanssa saattueeseen WS20, mistä se erkani 24. kesäkuuta Georgetownin kanssa palaten Clydeen. Alus liittyi 29. heinäkuuta Clydessä HMS Bramhamin, HMS Wiltonin, HMS Bicesterin, Keppelin ja HMS Lamertonin kanssa saattueeseen WS21, mistä se erkani 4. elokuuta paikallissaattueen mukana palaten Clydeen. Alus määrättiin lainattavaksi Kanadan laivastolle Halifaxiin sijoitettuun läntiseen paikallissaattajaosastoon (engl. Western Local Escort Force).[1]

HMCS SalisburyMuokkaa

Alus siirtyi syyskuussa 1942 Halifaxiin liittyäkseen uuteen osastoonsa. Lokakuussa alus aloitti Kanadan rannikolla saattueiden suojaamisen osastonsa mukana. Se siirrettiin 27. marraskuuta kattilahuoltoon Charlestownissa South Carolinassa telakalle, mistä se palasi tammikuussa 1943 palvelukseen. Palvelukseen palattuaan alus suojasi saattueita Kanadan laivaston alusten mukana. Se erkani 21. tammikuuta osastostaan auttaaksen myrskyssä liikuntakyvyttömäksi tullutta sisaralustaan HMS Caldwellia. Alus kuitenkin joutui palaamaan Halifaxiin myrskyn vuoksi. Helmikuussa alus liitettiin Kanadan laivaston saattajaosasto W:hen HMCS Montgomeryn kanssa suojaamaan St John'sin ja Halifaxin välisiä saattueita.[1]

Alus siirrettiin 4. huhtikuuta Bostonin laivastontelakalle huollettavaksi, mistä palattuaan se aloitti koeajot kesäkuussa. Se palasi 12. kesäkuuta Halifaxiin saattuetehtäviin osana WLEFiä, kunnes se joulukuussa määrättiin poistettavaksi palveluksesta. Alus poistettiin palveluksesta 10. joulukuuta Halifaxissa, jolloin sen miehistö siirrettiin uudelle Yhdysvalloissa valmistetulle Captain-luokan fregatille HMCS Rupertille.[1]

Alus makasi Halifaxissa Kanadan tarjottua alusta takaisin Yhdysvalloille, joka hylkäsi tarjouksen. Alus sijoitettiin 22. maaliskuuta poistolistalle ja se myytiin 21. lokakuuta Boston Steel Corporationille romutettavaksi. Alus saapui hinattuna Baltimoreen 21. huhtikuuta 1945.[1]

LähteetMuokkaa

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa