Hämeensilta

silta Tampereella

Hämeensilta on Tampereen keskustassa sijaitseva Tammerkosken ylittävä silta, jonka kautta kulkee kaupungin pääväylä Hämeenkatu. Uusin, betoni- ja kivirakenteinen silta on valmistunut vuonna 2019, ja se jäljittelee edellisen vuonna 1929 valmistuneen kivisillan ulkonäköä. Hämeensilta on 68 metriä[1] pitkä yksiaukkoinen holvisilta, jonka kantavat osat ovat teräsbetonia ja julkisivut on verhoiltu Kalvolan punertavalla graniitilla. Sillan kaiteilla on neljä Wäinö Aaltosen veistosta, joita pidetään yhtenä 1920-luvun klassistisen kuvanveistosuuntauksen merkittävimmistä edustajista.[2]

Hämeensilta
Vuonna 1929 valmistunut Hämeensilta ja Tampereen teatteri vuonna 2006
Vuonna 1929 valmistunut Hämeensilta ja Tampereen teatteri vuonna 2006
Ajokaistoja 1+1
Ylittää Tammerkoski
Sijainti Tampere
Siltatyyppi holvisilta
Pisin jänneväli 40 m
Pituus 68 m
Leveys 28,5 m
Avattu liikenteelle 2019
Koordinaatit 61°29′52.5″N, 023°45′49.0″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hämeensilta on vuonna 1900 rakennetun Satakunnansillan ohella toinen Tampereen ydinkeskustassa Tammerkosken ylittävä autoliikenteelle tarkoitettu silta. Hämeensilta, Hämeenkatu sekä Keskustori muodostavat kokonaisuuden, joka on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]

HistoriaMuokkaa

Aikaisemmat sillatMuokkaa

Alun perin Messukylän pitäjään kuuluneen Tammerkosken ylittävä silta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1556, mutta todennäköisesti se on ollut paikoillaan jo paljon aikaisemmin.[4][5] Silta sijaitsi hieman nykyisen Hämeensillan pohjoispuolella kosken matalimmassa kohdassa, jossa oli ikivanha ylityspaikka.[6] Tampereen perustamisen yhteydessä vuonna 1779 kaupungin pääkaduksi tuli aluksi Kauppiaskatu (myöh. Kauppakatu), joka idässä päättyi vanhalle puusillalle. Hämeenkadun paikalla sijainnut Raatihuoneen Poikkikatu oli nykyistä Hämeenkatua kapeampi eikä sen kohdalla ollut siltaa.[3] Puusiltaa oli 1660-luvulta lähtien uusittu lukuisia kertoja ja viimeinen rakennettiin vuonna 1848.[7]

Kun Tammerkosken itäpuolella sijaitseva Kyttälän alue liitettiin kaupunkiin 1870-luvulla, kasvoi liikenne puusillalla nopeasti ja lisäksi se oli vaurioitunut tulvien yhteydessä. Tämän vuoksi kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1881 uuden sillan rakentamisesta. Kaupunginarkkitehti F. L. Calonius jätti ehdotuksen teräsrakenteisesta sillasta, mutta lopulta se päätettiin rakentaa insinööri Otto Branderin suunnitelmien mukaan. Silta päätettiin rakentaa Kauppakadun sijaan Hämeenkadun kohdalle, joka rakentamisen yhteydessä levennettiin kaupungin pääkaduksi. Vuonna 1884 valmistunutta siltaa kutsuttiin nimellä Isosilta erotuksena nykyisen Satakunnansillan paikalla sijainneesta Pikkusillasta, joka oli tarkoitettu ainoastaan jalankulkijoille. Kun Satakunnansilta valmistui vuonna 1900, alettiin Isoasiltaa kutsua Hämeensillaksi.[7]

Ensimmäinen kivisiltaMuokkaa

 
Johdinauto Hämeensillalla vuonna 1950

Ajatus uudesta sillasta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909, kun Hämeensillan keskipilarin perustukset oli havaittu vialliseksi. Maapohjatutkimusten jälkeen ehdotettiin yksijänteisen holvisillan rakentamista, koska kiinteä kalliopohja oli kosken keskiosassa varsin syvällä. Leveydeksi ehdotettiin 20–22 metriä, jotta sillalle tulevaisuudessa mahtuisi myös raitioliikenne. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman laman vuoksi uuden sillan rakentaminen tuli seuraavan kerran esille vasta vuonna 1923. Vain 12 metrin levyinen silta oli tuolloin käynyt aivan liian kapeaksi kasvaneelle linja- ja kuorma-autoliikenteelle, eikä se ollut myöskään rakenteiltaan riittävän kestävä. Lisäksi sillan puukansi piti kulumisen vuoksi uusia kolmen vuoden välein.[8]

Vuotta myöhemmin julistettiin suunnittelukilpailu, johon saapui yhteensä 16 ehdotusta. Tammikuussa 1925 arvostelulautakunta, johon kuuluivat muun muassa Valtionrautateiden pääjohtaja Jalmar Castrén sekä professori Ossian Hannelius, julkisti voittaneet ehdotukset. Ensimmäistä palkintoa ei annettu lainkaan, koska yhtäkään ehdotusta ei katsottu suoraan toteuttamiskelpoiseksi. Toisen palkinnon jakoivat helsinkiläisen insinöörin E. R. Erikssonin työ Eri sekä Rakennustoimisto J. I. Packalénin ja arkkitehti Martti Välikankaan ehdotus Hälläpyörä. Lopulliset siltapiirustukset laati Tampereen kaupungin rakennuskonttori. joka teki ne pääosin Erikssonin suunnitelman pohjalta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi piirustukset vuonna 1927 ja väliaikaisen sillan rakennustyöt käynnistyivät seuraavan vuoden alussa. Samana keväänä urakoitsijaksi valittiin helsinkiläinen Oy Constructor Ab, joka aloitti uuden sillan perustusten rakentamisen välittömästi. Samaan aikaan käynnistyi myös vanhan sillan purkaminen. Uusi Hämeensilta valmistui jo helmikuussa 1929 ja maaliskuun aikana se päällystettiin noppakivillä ja asfaltilla. Väliaikainen silta purettiin syyskuun alussa ja uusi silta vihittiin virallisesti käyttöön 1. lokakuuta. Vihkimisen piti alun perin olla osa Tampereen kaupungin 150-vuotisjuhlallisuuksia, mutta 136 kuolonuhria vaatineen höyrylaiva Kurun uppoamisen vuoksi kaikki juhlatilaisuudet peruttiin.[8]

Vuonna 1997 Hämeensiltaa huollettaessa muun muassa kansirakenteet avaamalla havaittiin, että korjauksista huolimatta silta alkaa olla käyttöikänsä lopussa. Vuonna 2016 arvioitiin, että se pitää seuraavan kymmenen vuoden kuluessa korjata kevyesti, jolloin käyttöikää saataisiin lisää 15–20 vuotta. Toinen mahdollisuus olisi ollut rakentaa kokonaan uusi silta, johon päätöksen lopulta kallisti Tampereen raitiotien rakentamispäätös myöhemmin samana vuonna. Hämeensillalle tulevat raitiotiekiskot vaikeuttaisivat tulevaisuudessa sen korjaamista huomattavasti. Alustavissa suunnitelmissa pohdittiin sillan perustuksien ja betonirakenteiden uusimisesta, jonka jälkeen purettu kivivuoraus asetetaan paikoilleen täsmälleen nykyisen sillan kopioksi.[1][9][10] Tampereen kaupunginvaltuusto teki päätöksen raitiotien rakentamisesta syksyllä 2016, mutta Hämeensillan parantamiseen liittyviä kustannuksia ei sisällytetty sen kustannusarvioon.[11]

Toinen kivisiltaMuokkaa

Hämeensilta purettiin kahdessa vaiheessa, jolloin työaikana käytössä oli yksi ajokaista suuntaansa sekä yksi kävely- ja pyöräilyväylä. Sillan muutostyöt käynnistyivät helmikuussa 2018 ja valmistuivat vuoden 2019 loppuun mennessä. Ensimmäisenä uudelleenrakennettu sillan eteläpuoli valmistui ja pohjoispuolen kunnostus aloitettiin huhtikuussa 2019.[12] Sillalle palautettiin Wäinö Aaltosen patsaat ja entisen sillan kiviverhous, minkä vuoksi sillan ulkonäkö ei muuttunut.[13]

Ensimmäinen raitiovaunu ajoi koeajoissa uuden Hämeensillan yli 15. marraskuuta 2020.[12] Toisen kivisillan kannen poikkileikkaus eroaa hieman ensimmäisestä: sillä on yksi ajokaista suuntaansa, jotka ovat yhdistettyjä raitio- ja linja-autokaistoja. Lisäksi sillalla on ajoradan molemmin puolin jalkakäytävät ja yksisuuntaiset pyörätiet.

VeistoksetMuokkaa

Hämeensiltaa reunustaa neljä Wäinö Aaltosen veistämää pronssipatsasta, jotka tunnetaan myös nimellä Pirkkalaisveistokset. Ne kuvaavat Suomi-neitoa ja keskiajan pirkkalaisia hahmoja. Veistokset ovat nimiltään Suomen neito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias. Niiden lahjoittaja oli liikemies Rafael Haarla, joka näin halusi juhlistaa oman teollisuuslaitoksensa 20-vuotisjuhlaa. Idean veistosten aiheista keksi Haarlan toimeksiannosta kirjailija Jalmari Finne ja ne tilattiin suoraan Wäinö Aaltoselta. Noin 4,5 metriä korkeat patsaat paljastettiin 26. syyskuuta 1929.[14]

LähteetMuokkaa

  • Sinisalo, Uuno: Tampereen kirja, Tampere seura, Tampere, 1947
  • Wallin, Väinö: Tampereen kaupungin historia 1, Tampereen kaupunki, Tampere, 1903

ViitteetMuokkaa

  1. a b Kalliosaari, Kati: Sillan jokainen kivi merkitään ja patsaat viedään varastoon – Uusi Hämeensilta olisi nykyisen kopio 2.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.
  2. Kaipainen, Soila: ”Pirkkalaisveistokset”, Koskessa virtaa mustetta: Pirkanmaalaisten kirjoittajien antologia, s. 122-123. Tampere: Pirkanmaan taidetoimikunta, 2006. ISBN 951-53281-8-7.
  3. a b Tampereen Hämeenkatu, Hämeensilta ja Keskustori 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 5.3.2017.
  4. Sinisalo, s. 78
  5. Wallin, s. 78
  6. Myllyt ja sillat 2003. Tampereen kaupunki. Viitattu 5.3.2017.
  7. a b Tampereen kaupungin kaavoitusvirasto: Tampereen rakennuskulttuuri, maisemat ja luonnonsuojelu. Tampere: Tampereen kaupunki, 1986. ISBN 951-94301-4-8.
  8. a b Hokka, Jenni: Uusi Hämeensilta Tampereen yliopiston Historiatieteen laitos. Viitattu 29.10.2008.
  9. Mäkinen, Petteri: Tillikan edustalle uusi alikulku? – Ratikka voi aikaistaa Hämeensillan suurremonttia 20 vuodella 23.3.2016. Tamperelainen. Viitattu 25.3.2016.
  10. Tolonen, Anni: Tampereen maamerkki Hämeensilta tarvitsee pian remontin – Yksi vaihtoehto on rakentaa kokonaan uusi 1.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.
  11. Airo, Tatu & Kalliosaari, Kati: Ratikan hintalappu ei sisällä kaikkea – kaupungille 56,6 miljoonan lisälasku rinnakkaishankkeista 5.9.2016. Aamulehti. Viitattu 5.3.2017.
  12. a b Liikenne Hämeensillalla siirretään sillan toiselle reunalle 3.–5.4.
  13. Hämeensillan remontti alkaa Tampereella todenteolla – koko Hämeenkatu suljettu henkilöautoilta
  14. Tampereen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset 2005. Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 5.3.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa