Gustaf Ållon

Gustaf Ållon (Ollon) (16461704) oli ruotsalainen tullikamreeri ja virsirunoilija.

Ållon oli kotoisin Vikbolandeilta, Itä-Götanmaalta. Käytyään koulun Linköpingissä hän pääsi valtaneuvos Knut Kurckin palvelukseen Ollonön (Ållonön) kartanoon, jonka mukaan hän lienee saanut sukunimensä. Vuonna 1683 hänet mainitaan Tukholman linnankirjuriksi ja erään perukirjan mukaan vuodelta 1692 hänen arvonsa oli kamreeri. Viimeiset vuotensa hän toimi Suuren Meritullin (Stora sjötullen) palveluksessa.

Ållon kirjoitti ja käänsi virsiä. Useita hänen kirjoittamiaan tai kääntämiään virsiä julkaistiin 1694 ilmestyneessä ns. karoliinisessa virsikirjassa, mutta vasta hänen kuolemansa jälkeen selvisi, että hän oli virsien tekijä, kun hänen ystävänsä löysivät hänen jälkeensä jättämiensä paperien joukossa hänen omakätisesti kirjoittamiaan virsitekstejä.[1]

Ruotsin vuoden 1819 virsikirjassa oli viisi hänen kirjoittamaansa ja kolme hänen kääntämäänsä virttä. Muutama hänen kirjoittamansa tai ruotsiksi kääntämänsä virsi on edelleen käytössä Ruotsissa ja Suomessa:

Ållonin kirjoittamat ja kääntämät virret suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja

  • 352 Herra, koska tuskissani (När jag nu min bön utgjuter, 1694, suom. virsikirjaan 1701)
  • 384 Autuas, ken elämänsä (Vad kan dock min själ förnöja, 1694, suom. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1865, uud. Niilo Rauhala 1984)
  • 402 En tehdä hyvää voisi (Vad gott kan jag dock göra, 1694, suom. Julius Krohn 1880, uud. komitea 1937, 1984)

Käännökset

  • 84 Nyt se suuri päivä koitti (Johann Franck 1653: Dieses ist der Tag der Wonne), ruots. 1694, suom. Julius Krohn 1880, uud. Anna-Maija Raittila 1984
  • 271 Nyt kiitän riemuiten (Johann Olerarius 1665: Volauf mein hertz, zu Gott), ruots. 1694, suom. August Ahlqvist 1866, uud. Niilo Rauhala 1984

Ruotsin kirkon virsikirja

  • 8 Kiitos, Herra maan ja taivaan / Lova vill jag Herran, Herran (När jagh nu min böön uthgiuter, Ps. 28:6–9 pohjalta 1694, uud. Britt G. Hallqvist 1983, suom. vuoden 1701 virsikirjaan, uud. Anna-Maija Raittila 1984, 3. säk. 1999)
  • 244 Autuas, ken elämänsä / Säll är den som sina händer (Hvad kan dock min själ förnöja, 1694, uud. Jan Arvid Hellström 1989, suom. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1865, uud. suom. Niilo Rauhala 1999)

Käännökset

  • 149 Nyt se suuri päivä koitti / Detta är den stora dagen (Johann Franck 1653: Dieses ist der Tag der Wonne), ruots. 1694, uud. Anders Frostenson 1978, suom. Julius Krohn 1880, uud. suom. Anna-Mari Kaskinen 1999
  • 525 Nyt kiitän riemuiten / Mitt hjärta, fröjda dig (Johannes Olearius 1655: Volauf mein hertz, zu Gott), ruots. 1694, suom. August Ahlqvist 1866, uud. Niilo Rauhala 1984, virsikirjatyöryhmä 1997)
  • 575 Ah, tiesi usko haltuun Herran / Min själ, låt Gud i allt få råda (Georg Neumark 1641: Wer nur den lieben Gott läßt walten), ruots. 1684, uud. Olov Hartman 1978, suom. vuoden 1701 virsikirjaan, uud. Niilo Rauhala 1984, Anna-Mari Kaskinen 1999

Seurakunta laulaa[2]

  • 288 Autuas, ken elämänsä (Vad kan dock min själ förnöja, Elias Lönnrot 1865)

Hengellinen laulukirja

  • 324 Autuas, ken elämänsä (Vad kan dock min själ förnöja)

Siionin virret

  • 137 Kiitos, Herra, maan ja taivaan (När jag nu min bön utgjuter, suom. virsikirjaan 1701, uud. virsikirjaan 1886)

LähteetMuokkaa

  1. Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 504. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  2. Seurakunta laulaa. Kirjatoimi ISBN 952-629-430-8, 2001.