Greta Hällfors-Sipilä

suomalainen kuvataiteilija

Greta Hällfors-Sipilä (19. helmikuuta 1899 Helsinki24. huhtikuuta 1974 Kellokoski, Tuusula) oli suomalainen taidemaalari.[1][2] Hän oli avantgardisti, joka edusti tyyliltään 1920-luvun uusia taidesuuntia: uusimpressionismia, ekspressionismia, funktionalismia ja kubismin muunnelmia.[3]

Elämä Muokkaa

Greta Hällforsin vanhemmat olivat varatuomari Selim Edvard Hällfors ja Olga Koroleff o.s. Lischin. Perhe asui Helsingissä Pienellä Roobertinkadulla, josta käsin Greta, jota kutsuttiin myös nimellä Tiva, kävi Läroverket för gossar och flickor -yhteiskoulun. Jo kouluaikana Hällfors-Sipilä osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta kuvitetuilla tarinoillaan.

Vuosina 1915–1917 Hällfors-Sipilä opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1917. Samoihin aikoihin hän maalasi Johanneksen kirkosta taulun, joka on nykyisin Ateneumin taidemuseon omistuksessa[4].1920- ja 1930-luvuilla hän osallistui useisiin Suomen Taideyhdistyksen ja Suomen Taiteilijaseuran näyttelyihin. Ulkomaisiin taidenäyttelyihin Hällfors-Sipilä osallistui Amsterdamissa, Antwerpenissä, Moskovassa, Riiassa, Berliinissä, Düsseldorfissa ja Hampurissa.

Hällfors-Sipilä tapasi taidemaalari ja myöhemmin merivoimien komentajakapteeni Sulho Vilhelmi Sipilän opiskellessaan Ateneumissa vuonna 1915. Greta ja Sulho – tai Halle ja Tiva, kuten heitä usein nimitettiin – menivät naimisiin vuonna 1924.[1][2] Parilla ei ollut lapsia. Sipilä oli armeijan vuoksi paljon poissa kotoa vuoden 1918 sisällissodasta lähtien. Hällfors-Sipilä kärsi yksinäisyydestä. Hän sai myös taiteilijana vähemmän huomiota kuin miehensä, eivätkä kriitikot aina pitäneet häntä itsenäisenä taiteilijana.[3] Hällfors-Sipilä hoiti kotityöt ja muun arjen sujumisen. Parilla oli vilkas seuraelämä, ja he viettivät lomia saaristossa[5]. Hällfors-Sipilä harrasti pianonsoittoa ja opiskeli 1910−1930-luvuilla helsinkiläisessä musiikki-instituutissa[3].

Suomessa säännöllisiä näyttelyitä alettiin järjestää vuonna 1946[3]. Samana vuonna Hällfors-Sipilä sairastui skitsofreniaan[3][5], ja hän joutui Kellokosken mielisairaalaan, jossa hän asui seuraavat 28 vuotta kuolemaansa asti. Hällfors-Sipilä jatkoi sairaalassa etenkin akvarellien maalaamista.[5]

2000-luvulla tutkimus paljasti, että Sulho Sipilä oli signeerannut Hällfors-Sipilän rohkeimpia teoksia omiin nimiinsä[6].

Tyyli Muokkaa

Hällfors-Sipilän työt olivat usein väreiltään intensiivisiä ja aiheiltaan naivistisia akvarelleja ja piirustuksia. Hän maalasi lähinnä maisemia, mutta myös asetelmia ja sisäkuvia. Vaikutteita hän oli saanut venäläisestä uusprimitivismistä ja avantgardesta. Hällfors-Sipilä teki todennäköisesti Suomen ensimmäisen kollaasin "Keittiössä" 1910-luvulla. Sen toteutus oli tyylipuhdasta eurooppalaista avantgardea. Teoksissa näkyvät erityisesti Henri Matissen, Marc Chagallin ja kubismin vaikutukset[7].

Lähteet Muokkaa

Viitteet Muokkaa

  1. a b Ateneumin taidemuseo 2001: Pinta ja syvyys, s. 342. Helsinki: Ateneumin taidemuseo, 2001. ISBN 951-3-2263-4.
  2. a b Soili Sinisalo: Hallen ja Tivan tarina, s. 9-11. Helsinki: Valtion taidemuseo, 2005. ISBN 951-0-30799-8.
  3. a b c d e Moderna kvinnor kunstonline.dk. Viitattu 21.9.2016. (tanskaksi)
  4. Ateneum Greta Hällfors-Sipilä: Johanneksen kirkko, n. 1918 ateneum.fi. Viitattu 21.9.2016.
  5. a b c Susanna Luojus: Hallen ja Tivan tarina avoinna viimeisiä viikkoja deski.fi. 15.5.2006. Turun taidemuseo. Viitattu 21.9.2016.
  6. Kuka jäi kenenkin varjoon (Archive.org) Turun Sanomat. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 21.9.2016.
  7. Iiris Sarmas: Agricolan arvostelut: Ketkä ihmeen Halle ja Tiva? agricola.utu.fi. Agricola - Suomen historiaverkko 1997-2016. Viitattu 21.9.2016.

Aiheesta muualla Muokkaa