Gottfried August Homilius

saksalainen säveltäjä ja kirkkomuusikko

Gottfried August Homilius (2. helmikuuta 1714, Rosentahl2. kesäkuuta 1785, Dresden) oli saksalainen säveltäjä ja kirkkomuusikko. Häntä on pidetty Johann Sebastian Bachin jälkeisen sukupolven yhtenä merkittävimmistä kirkkomusiikin säveltäjistä.[1]

Gottfried August Homilius

Elämä ja työMuokkaa

 
Dresdenin Kreuzkirche 1686
 
Dresdenin Frauenkirche

Homilius syntyi Rosenthalissa, Saksissa. Hän oli luterilaisen papin poika ja kävi koulua Dresdenin Annenschule-koulussa. Hän opiskeli aluksi lakitiedettä Leipzgin yliopistossa, mutta siirtyi musiikin pariin ja hän oli Johan Sebastian Bachin oppilaana. Vuonna 1742 hänet valittiin Dresdenin Frauenkirchenin urkuriksi. Vuodesta 1755 alkaen kuolemaansa saakka hän toimi Dresdenin Kreuzkirchen kanttorina ja hän vastasi siten kirkkomusiikista Dresdenin kolmessa pääkirkossa, Kreuzkirchen lisäksi Sophienkirchessä ja Frauenkirchessä. Kreuzkirchenin tuhouduttua seitsevuotisen sodan aikana, Homilius siirtyi työskentelemään pääasiassa Frauenkirchenissä. 1800-luvun loppupuolella Homiliusta arvostettiin "kirkollisen musiikin parhaana säveltäjänä" (Johann Friedrich Reichardt, 1776) tai "epäilemättä, suurin kirkkomusiikin säveltäjä" (Ernst Ludwig Gerber, 1790).[2]

J. S. Bachin poika, Carl Philipp Emanuel Bach on esittänyt Homiliuksen passioita Hampurissa, Markuspassion 1770, lyhennettyä versiota Johannespassiosta ja Homiliuksen Luukaspassiota on jopa pidetty C.P. H. Bachin teoksena.[3] Homiliuksen teokset olivat suosittuja 1800-luvulla, josta kertovat useat hänen teoksistaan säilyneet kopiot, mutta 1800-luvun lopulla suuri osa Homiliuksen kirkkomusiikista unohtui. Useita hänen teostensa käsikirjoituksia oli tallennettu Berliinin Singakademien arkistoon. Arkisto katosi toisen maailmansodan jälkeen ja sen löytyminen Kiovassa vuonna 1999 on ollut merkityksellistä, sillä sieltä on löytynyt erityisesti J. S. Bachin poikien sukupolven säveltäjien teoksien käsikirjoituksia, joiden avulla on voitu varmistaa monien teosten tuntemattomina pidettyjen säveltäjä. Siten myös monien Homiliuksen teoksina pidettyjen teosten alkuperä on voitu varmistaa[4]

Homilius sävelsi pääasiassa kirkkomusiikia, kymmenen passioita, (joista vain yksi julkaistiin painettuna hänen elinaikanaan passiokantaatti "Ein Lämmenl geht" 1775[5]), joulu- ja pääsiäisoratoriot, 64 motettia, noin 180 kantaattia, 4 magnificatia, koraaleja, kaksi kokoelmaa koraalialkusoittoja, joissa useissa on mukana solistinen soitin, esim. oboe, pasuuna, käyrätorvi sekä kuoroteoksia, mm. kaksi kokoelmaa "Gesänge für Maurer".

Vasta viime vuosina on hänen teoksiaan alettu julkaista uudelleein ja saksalainen Carus Verlag-kustantamo on julkaissut hänen teoksiaan niin äänitteinä kuin nuottimateriaalina.

Homiliuksen teoksia (valikoima)Muokkaa

Passiot ja oratorioita

  • Passiokantaatti "Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld" Passions-Cantate, nach der Poesie des Herrn Buschmann, HoWV 1.2
  • Matteuspassio "Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld", HoWV 1.3
  • Johannespassio "Der Fromme stirbt", HoWV 1.4
  • Luukaspassio "Du starker Keltertreter", HoWV 1.5
  • Markuspassio ”So gehst du nun, mein Jesu hin” (Die Gesichte des Leidens und Sterbens unseres Heilandes Jesu Christi nach der Bescheribung des Evangelisten Marcus), HoWV 1.10
  • Jouluoratorio ”Gott, dich rühmen under Lieder” (Die Freude der Hirten über die Geburt Jesu nach der Poesie des Herrn Buschmann), HoWV I.1

Kantaatteja

esim:

  • Ergreifet die Psalter, ihr christlichen Chöre, 1. adventtisunnuntai, HoWV II. 1
  • Frohlocke, Zion, dein Erlöser, 3. adventtisunntai, HoWV II.5
  • Auf, auf, ihr Herzen, seid bereit, 4. adventtisunnunta,i HoWV II.7
  • Ein hohen Tag kömmt”, 1. joulupäivä, HoWV II.9
  • Wüschet Jerusalem Glück, Uudenvuodenpäivä, HoWV II.29
  • Warum toben die Heiden, Uudenvuoden päivän jälkeinen sunnunta, HoWV II.37
  • Erwachtet, ihr Christen, 3. paastonajan sunnunta,i HoWv II 57
  • Gottt fähret auf mit Jauchzen, Helatorstai, HoWV II 87
  • Der Herr ist Gott. der unse rleuchtet, Helluntaipäivä, HoWV II.91
  • Heilig ist unser Gott, der Herr Gott Zebaoth, Kolminaisudenpäivä, HoWV II.99
  • Fahre hin, du lust der Welt, Kirkonvihkimisjuhlan kantaatti, HoWv II.172

Motetteja

esim:

  • Da es nun Abend ward, HoWV5.35
  • Der Herr ist meine Stärke, HoWV 5.7
  • Habe deine Lust an dem Herrn, HoWV 5.42
  • Ich will den Herrn loben, HoWV 5.179.
  • Ihr sollt nicht sorgen und sagen, HoWV 5.19
  • Kommt her und sehet an die Wunder Gottes, HoWV 5.21
  • Machet die Tore weit, HoWV 5.25
  • Mir hast du Arbeit gemacht, HoWV 5.47
  • Selig sind die Toten Brich dem Hungrigen dein Brot, HoWV 5.3
  • Siehe, das ist Gottes Lamm, HoWV 51
  • Unser Leben währet siebenzig Jahr, HoWV5. 55
  • Wünschet Jerusalem Glück, (2) HoWV 5. 33, 5.34

Vespermusiikkia (latinankielisiä)

  • Domine ad adiuvandum me, HoWV IV. 4.1
  • Deo dicamus gratias, HoWV IV 4,.2
  • Magnificat, HoWV IV 4.3 - IV.4.6

Urkumusiikkia

  • Gottfried August Homilius: Choralvorspiele für Orgel / herausgegeben von Christoph Albrecht., Leipzig : Breitkopf & Härtel, 1988

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Wolf, Uwe: Gottfreid August Homilius. Studien zu Leben und Werk mit Werkverzeichnis (kleine Ausgabe), Carus 24, 080 2009 Carus-Verlag, Stuttgart ISBM 978-3-89948-090-0
  • "Homilius, Gottfried August“. Don Michael Randel (ed.): The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, Cambridge 1996, S. 392.

LähteetMuokkaa

  1. Wolf, Uwe: Gottfreid August Homilius. Studien zu Leben und Werk mit Werkverzeichnis (kleine Ausgabe) Carus 24, 080 2009, s. 8. Carus-Verlag, Stuttgart, 2009. (saksaksi)
  2. Wolf, Uwe: Gottfreid August Homilius. Studien zu Leben und Werk mit Werkverzeichnis (kleine Ausgabe) Carus 24, 080 2009, s. 14. Carus-Verlag, Stuttgart, 2009. (saksaksi)
  3. Wolf, Uwe: Gottfreid August Homilius. Studien zu Leben und Werk mit Werkverzeichnis (kleine Ausgabe), s. 58-61. Carus-Verlag, Stuttgart, 2009. (saksaksi)
  4. CD reviews musica-dei-donum.org. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
  5. Uwe Wolf (toim.) Gottfired August Homilius: Passionskantate Ein Lämmelein geht und trägt die Schuld (HoWV 1.2), s. 3. Carus ISMN 9 79007 087234, 2005. (saksaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa