Avaa päävalikko

Gorodok on kylä Novgorodin alueella. Se sijaitsee Polajoen vasemmalla rannalla. 200 metrin päässä kylästä länteen virtaa Lovatjoki, jonka kautta kulki viikinkiaikana 700–1100-luvuilla eräs viikinkien idäntien väylistä.

Gorodok
(Городок)
vaakuna
vaakuna
Parfinon piirin vaakuna. Lovat-ja Polajokien suistoalue Ilmajärven eteläpuolella. Gorodokin sijainti Novgorodin alueen kartalla.
Parfinon piirin vaakuna.

Lovat-ja Polajokien suistoalue Ilmajärven eteläpuolella.

Gorodokin sijainti Novgorodin alueen kartalla.

Gorodok

Koordinaatit: 58°2′41″N, 31°36′58″E

Valtio Venäjä Venäjän federaatio
Alue Novgorodin alue
Piiri Parfinon piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kylä
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumerot 175121









Näkymä Gorodokin kylästä Polajoelle.
Olhavajoen vesistö, Ilmajärvestä etelään Lovatjoki

MaantiedeMuokkaa

Gorodok sijaitsee Ilmajärvestä etelään kolmen joen: Lovatin, Polan ja Cerjonkin välissä. Kilometrin päässä kylästä joet muodostavat hyvin laajan jokisuiston Ilmajärvelle.[1] Jokisuistot kartassa oikealla.

HistoriaMuokkaa

 
Historiallinen maalaus Varjagien saapuminen, 1913.

Nestorin kronikan mukaan varjagiruhtinas Rurikin kuoleman jälkeen vallan peri hänen sotapäällikkönsä Olav eli Oleg Viisas. Hän järjesti vuonna 880 sotaretkiä Polatskia, Izborskia ja Smolenskia vastaan. Hän rakennutti Holmgardia suojaamaan useita linnoituksia eri suunnilta tulevia uhkia vastaan. Hän ymmärsi niiden turvaavan valtakuntansa rauhan. Tärkeimmät kohteet tulivat Ilmajärven jokien varsille, joita pitkin kauppareitit kulkivat eri ilmansuuntiin.[2][3]

Islantilaisten saagojen mukaan Gorodok eli Gaðar oli yksi Gardarikin tärkeimmistä kaupungeista. Islantilaisessa Haugin kirjassa 1320-luvulta kirjoitetaan kahdeksasta muinaisesta kaupungista Gardarikissa: "Tuossa valtakunnassa on osa, joka on siellä Ruzcia-nimellä, ja me nimitämme sitä Gardariki-nimellä. Sen tärkeimmät kaupungit ovat Móramar (Murom), Ráðstofa (Rostov), Súrsdalar (Suzdal), Holmgarðr (Rurikinlinna), Sýrnes (Gnjozdovo), Gaðar (Gorodok), Pallteskja (Polatsk), Kœnugarðr (Kiova). Islanniksi: "I þui riki er þat, er Ruzcia heitir, þat kollum ver Garðariki. Þar ero þessir hofuð garðar: Moramar, Rostofa, Surdalar, Holmgarðr, Syrnes, Gaðar, Palteskia, Kœnugarðr." Muita saagoissa mainittuja tärkeitä kaupunkeja olivat Aldeigjuborg (Staraja Ladoga) ja Smaleskja (Smolensk).[4]

ArkeologiaMuokkaa

Vuonna 1958 Novgorodin pedagogisen korkeakoulun arkeologinen ryhmä teki kaivauksia alueella. Kylän kupeessa olevista hautakummuista löytyi muinaisia sinettikiviä, keramiikka-astioita, rautaisia työkaluja, nuolenkärkiä, naisten koruja, hevosten hampaita ja isojen eläinten luita.[5]

Sivilisaatioiden vesiteiden risteysMuokkaa

Eri kirjoitusten mukaan paikka on ollut Gardarikissa viikinkien idäntien risteyskohta 700-luvulta lähtien. Eri vesitiet olivat käytössä 1600-luvulle asti. Alueella kohtasivat Skandinavian, muinais-Venäjän, Bysantin, Persian ja Indusin eri kansojen muuttovirrat, kauppatiet ja sotatiet. Muinainen Gorodok sijaitsee keskellä kaikkia näitä. Sen sijainti "Ilmajärven porttina" oli erittäin hyvä. Näin tärkeälle paikalle oli välttämätöntä rakentaa puolustuslinnoitus vartioimaan kauppareittiä rosvoja vastaan sekä keräämään kauttakulkijoilta läpikulkumaksua (nykyistä tullimaksua vastaava). Tämän vahvistavat myös kansainvälisen Viking-Nevo-ryhmän kaivaukset alueella.[6] Heidän tutkimustensa mukaan siellä oli varjagien rakennuttama linnoitus, joka vartioi vesitietä. Siellä on säilynyt puisten porttien kiviset perustukset. Lovatjoki voitiin tarvittaessa sulkea kettingeillä. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että nykyinen nimi Gorodok tulee muinaisesta sanasta, joka tarkoitti vartiokaupunkia. Vuonna 2012 kylän sisääntulopaikalle on pystytetty kyltti, jossa kerrotaan näistä muinaisista tapahtumista. Kylän vanhalla neuvonpitokukkulalla on muistokivi, jossa muistutetaan "sivilisaatioiden sinisestä risteyksestä". Parhaillaan on menossa hanke, jotta kylään rakennettaisiin "Muinais-Venäjän kansainvälisten jokiteiden museo" [7].

Kartano ja Karl Siemensin tehdasMuokkaa

Saksalainen yritys Siemens & Halske AG osti Gorodokista vuonna 1861 Hmelevon kartanon ja rakensi posliinitehtaan, jossa ruvettiin valmistamaan posliinisia sähköeristeitä ja posliiniastioita paikallisesta valkeasta savesta. Siemensin tehdas oli toiminnassa vuoteen 1914 asti eli ensimmäisen maailmansodan alkuun. Gorodokin kylän halkaisee kanava, joka laskee Lovatjokeen, sekä Siemensin tehtaan vanhat savilouhokset, joista saatiin materiaali posliinitehtaalle. Vanhojen kyläläisten mukaan kanava on kaivettu käsin. Sitä pitkin Siemensin jokilaivat pääsivät Ilmajärvelle ja Olhavanjoelle ja jopa Pietariin asti. Kartano sijaitsi viereisessä Hmelevon kylässä Lovatjoen rannalla. Kartanon päärakennus oli kaksikerroksinen kivirakennus, jossa oli marmoriportaikko. Sitä kehystivät leijonahahmot. Kiinteistörekisterin mukaan vuonna 1891 omistajana oli Lappeenrannasta lähtenyt saksalainen Karl Fjodorovitš Siemens.[8][9] Saksalaiset omistajat ajoivat kartanosta tehtaalle 1,5 km pitkää tiilistä tehtyä erikoistietä pitkin. Lokakuussa 1918 Hmelevo-Gorodokin kartano kansallistettiin. Se muutettiin lasten leirikeskukseksi.[10] Kartanosta on säilynyt hevostalli ja kartanonpuisto, jossa on vanhoja tammia ja mäntyjä.[11]

Nähtävyydet ja turismiMuokkaa

Gorodokin laidalle on pystytetty kyltti "Sivilisaatioiden sininen risteys"[12].


LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa