Goncourt-veljekset
Goncourt-veljekset olivat kirjailijaveljekset Edmond de Goncourt (1822–1896) ja Jules de Goncourt (1830–1870).
Goncourt-veljekset kirjoittivat yhdessä ja olivat Gustave Flaubertin rinnalla uudenaikaisen naturalismin johtavia kirjailijoita[1]. Naturalismin aikakausi alkoi heidän romaaneistaan Renée Mauperin (1864, Sairas sydän) ja Germinie Lacerteux (1865)[2] . Heidän tyylinsä on huolellista ja kielensä rikasta. Romaanien perussävel on surumielinen, pessimistisen alistuva maailmankatsomus. Heidän tunnetuimmat romaaninsa ovat Renée Mauperin (1864), Germinie Lacerteux (1865), Manette Salomon (1867) ja Madame Gervaisais (1869). Veljensä kuoltua Edmond julkaisi muun muassa La fille Elisa (1878) ja Les frères Zemganno (1879). Lisäksi veljekset julkaisivat joukon taidetta ja kulttuurihistoriaa käsitteleviä tutkimuksia. Edmond de Goncourt perusti jälkisäädöksellä akatemian (Académie des Goncourts), johon tulee kuulua kymmenenjäsentä ja jonka vanhan Ranskan akatemian vastakohtana tulee edustaa uusia kirjallisuuden suuntia.[1]
Suomennetut teokset
muokkaa- Nuoren tytön tarina (Renée Mauperin); suom. Maija Koskenniemi, Helsinki: Kirja 1915
- Nuoren tytön tarina. 2 (Renée Mauperin); suom. Maija Koskenniemi, Helsinki: Kirja 1915
- Sairas sydän (Renée Mauperin); suom. Joel Lehtonen, Jyväskylä: Gummerus 1934
Katkelma romaanista Renée Mauperin on antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Goncourt, Tietosanakirja osa 2, palsta 1527–1528, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
- ↑ Naturalismi Tieteen termipankki. Viitattu 18.11.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goncourt-veljekset Wikimedia Commonsissa
- Alexis v. Kræmer: Edmond ja Jules de Goncourt. Helios Förlag, Helsingfors 1906. Sarja: Konst och kultur 6