Fredrik Ekberg

Fredrik Edvard Ekberg (29. kesäkuuta 1825 Helsinki10. huhtikuuta 1891 Helsinki) oli suomalainen kondiittori ja leipurimestari, joka perusti Helsingissä sijaitsevan Ekbergin kahvilan. Hänen on sanottu luoneen Suomen ”kansallisen leivosperinteen”.[1]

ElämäkertaMuokkaa

 
Ekbergin talo (Aleksanterinkatu 52) Helsingissä vuonna 1912.

Ekberg oli pankkivirkamiesperheessä kasvatettu orpopoika, joka päätti ensin opiskella kellosepäksi.[1] Vuonna 1843 hän vaihtoi kuitenkin leipurinopintoihin, ja valmistuttuaan kisälliksi vuonna 1847 hän toimi harjoittelijana Haminassa, Viipurissa, Pietarissa ja Riiassa. Ekberg pääsi leipurimestariksi tammikuussa 1852 ja perusti sen jälkeen ensimmäisen leipomonsa Helsingin Kruununhakaan Marian- ja Rauhankatujen kulmaan, mutta siirsi sen jo neljän vuoden kuluttua Aleksanterinkadulle Kiseleffin taloon.[1][2] Vuonna 1862 leipomon kellarissa alkoi toimia hyvin suosituksi tullut kahvila ja 1863–1864 sekä leipomo että kahvila siirtyivät Ekbergin rakennuttamaan uuteen taloon Aleksanterinkadun toiseen päähän, numeroon 52. Vuodesta 1873 Ekberg omisti Café Parisien -nimisen ranskalaisvaikutteisen kahvilan, joka tosin oli myöhemmin kannattamattomana suljettava. Lisäksi hän omisti vuodesta 1869 alkaen panimon sekä vuodesta 1874 viinikaupan ja tupakkakaupan.[2][1] Ekberg esitteli tuotteitaan vuoden 1876 taide- ja teollisuusnäyttelyssä. Hän oli kahdesti naimisissa ja sai kolme lasta.[1]

Ekbergin yritys uudisti pääkaupungin kahvilakulttuurin ja teki kahvilassa käymisestä suosittua varsinkin ylioppilaiden keskuudessa.[1] Ekberg teki tunnetuksi kotimaisia leivoksia. Hänen konditoriansa alkoi 1860-luvulla myydä runebergintorttuja todennäköisesti ensimmäisenä Suomessa.[3][1] Ekbergin kuoltua kahvila ja leipomo siirtyivät vuosina 1915–1917 uuteen taloon Bulevardille, jossa ne edelleen toimivat hänen jälkeläistensä omistuksessa.[1] Aleksanterinkadulla sijainnut Ekbergin talo purettiin 1920-luvun alussa nykyisen Keskuskadun tieltä.[4]

Lapin kultaryntäyksen aikana Ekberg osti vuonna 1879 urakoitsija Johan Tallgrenilta Ivalojoen rannalla Sotajoen suun tienoilla sijainneen kahden kilometrin pituisen valtauksen. Tallgren oli jo tyhjentänyt rantapenkat kullasta, mutta Ekbergin palkkaama työnjohtaja patosi kosken ja löysi sen pohjalta vielä viisi kiloa kultaa.[5]

Ekberg on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle. Luonnonkivestä erikoisesti hiottuun hautakiveen on vuonna 1902 lisätty kuvanveistäjä Robert Stigellin toteuttama pronssinen muotokuvareliefi Ekbergistä.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Bo Lönnqvist: Ekberg, Fredrik (1825–1891) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Cafe Ekbergin historia Cafe Ekberg. Viitattu 20.5.2012.
  3. Ekberg hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. Eeva Järvenpää: Keskuskatu kaivettiin Gasellin jättikorttelin läpi Hakasalmenkadun jatkeeksi (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 27.5.2006. Viitattu 28.2.2021.
  5. Seppo J. Partanen: Helsinkiläiset tyhjensivät Sotajoen suun kullan Kultahippu.fi. Viitattu 28.2.2021.
  6. Jaana Rinne: Muotivirtaukset ja trendit näkyvät Hieta­niemen hautaus­maan hauta­kivissä Helsingin Sanomat 6.7.2019. Viitattu 28.2.2021.