Frans Wilhelm Lüchow

suomalainen arkkitehti

Frans Fredrik Wilhelm Lüchow (myös Lüchou, 27. toukokuuta 1837 Kristiinankaupunki6. tammikuuta 1884 Oulu) oli suomalainen arkkitehti. Lüchow valmistui arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiasta vuonna 1856. Vuosina 18581863 hän toimi Turun lääninarkkitehdin G. T. Chiewitzin apulaisena, kunnes nimitettiin vt. lääninarkkitehdiksi Chiewitzin kuoltua. Vuonna 1870 Lüchow siirtyi Turusta Yleisten rakennusten ylihallitukseen ns. kolmanneksi arkkitehdiksi, mutta sai nimityksen Oulun lääninarkkitehdiksi jo samana vuonna. Lüchow kuoli Oulussa loppiaisena 1884 ja hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.[1]

Lüchoun töitä muokkaa

  • Entinen apteekki, Brandensteininkatu 9, Loviisa (1860–63) [2]
  • Tuomiokirkkokatu 2, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
  • Tuomiokirkkokatu 4, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
  • Reuterin talo, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
  • Tyrnävän kirkko (1873)
  • Tornion raatihuone (1875)
  • Kemin tullikamari ja tullinhoitajien asunnot (ns. Kemin tullin "valkoiset huvilat") (1876)[3] – toinen huviloista siirrettiin Kemin Meripuiston museoalueelle ja toinen purettiin 1960-luvun lopulla.[4]
  • Kalajoen kirkko 1879 (kirkko tuhoutui tulipalossa 1930, mutta rakennettiin uudelleen seuraavana vuonna)
  • Haapajärven kirkon muutostyöt (1880)
  • Muonion kirkon torni (1880)
  • Tuomiokapituli, Rantakatu 1, Oulu (1883)[5]
  • Suomussalmen vanhan kirkon (kirkko tuhoutui talvisodassa) muutos- ja korjaustyöt (1883)
  • Lisäksi Ouluun Lüchow suunnitteli lukuisia puisia asuinrakennuksia, jotka kaikki – Tuomiokapitulin rakennusta lukuun ottamatta – on purettu tai ovat muuten tuhoutuneet.

Kuvia rakennuksista muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Esko Järventaus: Studia Historica Tomus I: Oulun lääninarkkitehdit, s. 284–301. Oulun Historiaseura, 1967.
  2. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 luettelo Museovirasto. Viitattu 22. tammikuuta 2007.
  3. Ossi Hedman: Kemin kaupungin historia. 1. osa, s. 271. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino, 1969.
  4. Ossi Hedman: Kemin kaupungin historia. 2. osa, s. 301–303. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy, 1976. ISBN 951-99060-1-0.
  5. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115, s. 33. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto, 1993. ISBN 951-9328-53-X.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.