Frances McDormand

yhdysvaltalainen näyttelijä

Frances Louise McDormand (s. Cynthia Ann Smith; 23. kesäkuuta 1957 Gibson City, Illinois) on yhdysvaltalainen neljästi Oscar-palkittu näyttelijä ja elokuvatuottaja.[1]

Frances McDormand
Frances McDormand vuoden 2015 Screen Actors Guild -palkintogaalassa
Frances McDormand vuoden 2015 Screen Actors Guild -palkintogaalassa
Henkilötiedot
Koko nimi Frances Louise McDormand
Syntynyt23. kesäkuuta 1957 (ikä 64)
Gibson City, Illinois
Ammatti näyttelijä, tuottaja
Puoliso Joel Coen (1984–)
Lapset 1
Näyttelijä
Taiteilijanimet Cynthia Ann Smith (syntymänimi)
Aktiivisena 1982–
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan naispääosan Oscar
1996 Fargo
2017 Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
2020 Nomadland
Parhaan elokuvan Oscar
2020 Nomadland

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Vuonna 1982 ammatillisen uransa aloittanut McDormand on työskennellyt niin elokuvissa, teatterissa kuin televisiossakin. Hänet on palkittu naispääosan Oscarilla roolisuorituksistaan elokuvissa Fargo (1996), Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (2017) ja Nomadland (2021); hän oli myös osatuottaja parhaan elokuvan Oscarin saaneessa elokuvassa Nomadland. Lisäksi hän on saanut parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuudet elokuvista Mississippi palaa (1988), Melkein julkkis (2000) ja North Country (2005). McDormand on elokuvantekijöiden Joel ja Ethan Coenin vakionäyttelijöitä. Fargon lisäksi hän on näytellyt muun muassa Coenin veljesten elokuvissa Arizona Baby (1987), Mies joka ei ollut siellä (2001), Burn After Reading (2008) ja Hail, Caesar! (2016).

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

McDormand syntyi köyhälle yksinhuoltajaäidille Gibson Cityssä Illinoisissa 23. kesäkuuta vuonna 1957 ja oli alun perin syntymänimeltään Cynthia Ann Smith.[2][3][4] Kun hän oli puolitoistavuotias, kanadalaissyntyiset Vernon Weir McDormand (1922–2011) ja Noreen Eloise McDormand (o.s. Nickleson, 1919–2007) adoptoivat hänet ja nimesivät hänet Frances Louise McDormandiksi.[2][3][4][5] Hänen adoptioisänsä oli protestanttipappi ja -äitinsä sekä sairaanhoitaja että vastaanottovirkailija.[2][3][6] Hänellä on kaksi vanhempaa sisarusta, Kenneth Henry ja Dorothy Ann, jotka olivat myös adoptoituja.[2][3][4][6]

McDormandin perhe asui eri paikkakunnilla Illinoisissa, Kentuckyn Hillsborossa, Georgian Statesborossa ja Tennesseen Chattanoogassa ennen asettumista Monessenin kaupunkiin Pennsylvaniaan.[2][3] McDormand valmistui Monessen High Schoolista vuonna 1975.[7] Hän sai B.A.-tutkinnon teatterista Länsi-Virginiassa sijaitsevasta Bethanyn collegesta vuonna 1979 ja M.F.A.-tutkinnon Connecticutin New Havenissa sijaitsevasta Yalen yliopiston draamakoulusta vuonna 1982.[1][3]

UraMuokkaa

1980-lukuMuokkaa

Valmistumisensa jälkeen McDormand muutti New Yorkiin ja aloitti uransa teatterissa vuonna 1982.[1][3] Hän esiintyi Broadwaylla ensi kerran vuonna 1984, jolloin hän näytteli Bergerin perheen Hennie-tytärtä Clifford Odetsin näytelmässä Herätkää ja riemuitkaa, joka sijoittuu 1930-luvun New Yorkiin.[8][9] Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Coenin veljesten ohjaama Blood Simple (1984), jossa hän näyttelee naispääosassa uskotonta Abby-vaimoa, jonka aviomies palkkaa yksityisetsivän tappamaan hänet rakastajineen.[10] Blood Simple oli myös Coenin veljesten ensimmäinen elokuva.[3]

Vuonna 1985 McDormand teki ensimmäiset televisioroolinsa, joista huomattavin on puolustusasianajaja Connie Chapmanin rooli kuudessa Hill Street Bluesin jaksossa sarjan viidennellä tuotantokaudella.[11][12] Vuonna 1988 hän näytteli Broadwaylla Stella Kowalskia Tennessee Williamsin näytelmässä Viettelyksen vaunu, josta hän oli ehdolla parhaan naispääosan Tonyn saajaksi.[13][14] Samana vuonna hän näytteli onnetonta ja alistuvaa vaimoa Alan Parkerin ohjaamassa tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Mississippi palaa, josta hän oli ehdolla parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi.[15][16]

1990-lukuMuokkaa

Vuonna 1990 McDormand näytteli naispääosassa piirisyyttäjä Julie Hastingsia Sam Raimin ohjaamassa supersankarielokuvassa Darkman vastanäyttelijänään Liam Neeson.[17] Kolme vuotta myöhemmin hän näytteli Betty Weathersia Robert Altmanin ohjaamassa elokuvassa Short Cuts – oikopolkuja, jonka näyttelijäkokoonpano palkittiin Golden Globen erikoispalkinnolla.[18][19]

Vuonna 1996 McDormand näytteli naispääosassa Coenin veljesten ohjaamassa, tuottamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Fargo, jossa hän näyttelee henkirikoksia tutkivaa minnesotalaista poliisipäällikköä, pitkällä raskautta olevaa Marge Gundersonia.[20] Kriitikoiden ylistämä pienen budjetin elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonan dollarin lipputulot.[21][22] McDormand palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla ja Screen Actors Guildilla.[23][24] Hän oli ehdolla myös parhaan naispääosan Golden Globen ja Baftan saajaksi.[25][26] Samana vuonna hän näytteli sivuosissa sekä elokuvissa Alaston pelko ja Lone Star että televisioelokuvassa Hidden in America, josta hän oli Gus-nimisen mekaanikon roolistaan ehdolla parhaan naissivuosan Primetime Emmyn saajaksi.[27][28][29] Vuonna 1997 McDormand näytteli kyynistä saksanjuutalaista tohtori Verstakia Bruce Beresfordin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Tie paratiisiin, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan ja kertoo japanilaisten vangitsemasta naisjoukosta.[30]

2000-lukuMuokkaa

 
McDormand elokuvan Miss Pettigrew – päivä täynnä elämää (2008) kuvauspaikalla toukokuussa 2007

Vuonna 2000 McDormand näytteli kansliapäällikkö Sara Gaskellia Curtis Hansonin ohjaamassa elokuvassa Wonder Boys, joka perustuu Michael Chabonin samannimiseen romaaniin vuodelta 1995.[31] Samana vuonna ensi-iltansa saaneessa Cameron Crowen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Melkein julkkis hän näyttelee komentelevaa ja ylisuojelevaista professoriäitiä, Elaine Milleriä.[32] Hän oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Oscarin, Golden Globen, Baftan ja Screen Actors Guildin saajaksi.[25][33][34][35] Vuonna 2001 hän palasi yhteistyöhön Coenin veljesten kanssa, kun hän näytteli naispääosassa kirjanpitäjä Doris Cranea heidän mustavalkoisena kuvatussa elokuvassaan Mies joka ei ollut siellä vastanäyttelijänään Billy Bob Thornton.[36] Seuraavana vuonna hän näytteli naispääosassa omaa tietään kulkevaa ja menestyvää levytuottajaa Janea Lisa Cholodenkon ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Laurel Canyon.[37]

Vuonna 2003 McDormand näytteli sivuosassa Zoe Barrya, Columbian yliopiston hippiprofessoria, elokuvassa Jotain annettavaa, jonka pääosissa ovat Jack Nicholson ja Diane Keaton.[38] Vuoden 2004 helmikuussa hän toimi Berliinin elokuvajuhlien pääkilpailun tuomariston johtajana.[39] Vuonna 2005 hän näytteli ALS-tautia sairastavaa rautakaivoksen kuorma-autonkuljettajaa Glory Dodgea Niki Caron ohjaamassa elokuvassa North Country.[40] Hän sai roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Oscar-, Golden Globe-, Bafta- ja Screen Actors Guild -ehdokkuudet.[25][41][42][43] Samana vuonna hän näytteli sivuosassa kapinallisjohtaja ”Käsittelijää” Charlize Theronin tähdittämässä elokuvassa Æon Flux, joka perustuu 1990-luvulla esitettyyn samannimiseen animaatiosarjaan.[44]

Vuonna 2008 McDormand näytteli naispääosassa keski-ikäistä ja tiukkapipoista lastenhoitajaa Guinevere Pettigrew’tä 1930-luvun Lontooseen sijoittuvassa elokuvassa Miss Pettigrew – päivä täynnä elämää, joka perustuu samannimiseen romaaniin vuodelta 1938.[45] Samana vuonna hän näytteli naispääosassa kuntosalityöntekijä Linda Litzkeä Coenin veljesten elokuvassa Burn After Reading, jossa hänellä on vastanäyttelijöinään George Clooney, John Malkovich, Tilda Swinton ja Brad Pitt.[46] Elokuva sai kriitikoilta hyvän vastaanoton ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 163 miljoonaa dollaria.[47][48] McDormand sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden.[25]

2010-lukuMuokkaa

Vuonna 2011 McDormand näytteli keskiluokkaista yksinhuoltajaäitiä Margaret ”Margie” Walshia David Lindsay-Abairen Bostoniin sijoittuvassa Broadway-näytelmässä Good People, josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Tonylla.[14][49] Samana vuonna hän näytteli Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtajaa Charlotte Mearingia Michael Bayn ohjaamassa elokuvassa Transformers: Kuun pimeä puoli, joka tuotti maailmanlaajuisesti yli 1,1 miljardin dollarin lipputulot.[50][51] Seuraavana vuonna 2012 hän näytteli Laura Bishopia, asianajajaäitiä, Wes Andersonin ohjaamassa elokuvassa Moonrise Kingdom, joka oli arvostelumenestys.[52][53] Elokuvassa näyttelivät myös muun muassa Bruce Willis, Edward Norton, Bill Murray ja Tilda Swinton.[52] Samana vuonna McDormand ääninäytteli monacolaista eläinpoliisia Chantel DuBois’ia animaatioelokuvassa Madagascar 3, joka on lipputulollisesti menestynein Madagascar-elokuva lähes 750 miljoonan dollarin lipputuloillaan.[54][55]

Vuonna 2014 McDormand näytteli Olive Kitteridgeä, eläkkeelle vetäytynyttä ja tiukkaa matematiikanopettajaa, HBO:n neliosaisessa minisarjassa Olive Kitteridge.[56] Olive Kitteridge on Lisa Cholodenkon ohjaama ja perustuu Elizabeth Stroutin Pulitzer-palkittuun samannimiseen romaaniin vuodelta 2008.[57] McDormand oli myös yksi minisarjan vastaavista tuottajista.[56] Hänet palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Primetime Emmyllä ja parhaan naisnäyttelijän Screen Actors Guildilla.[29][58] Hän oli ehdolla myös parhaan naispääosan Golden Globen saajaksi.[25]

Vuonna 2016 McDormand näytteli studion ketjupolttavaa elokuvaleikkaajaa C. C. Calhounia Coenin veljesten elokuvassa Hail, Caesar!, joka sijoittuu vuoden 1951 Hollywoodiin.[59] Vuonna 2017 hän näytteli Martin McDonaghin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri, joka oli suuri arvostelu- ja lipputulomenestys.[60][61][62] Elokuva kertoo McDormandin näyttelemästä Mildred Hayesista, joka vuokraa kolme tienvarsimainostaulua kerätäkseen huomiota tyttärensä ratkaisemattomaan murhatapaukseen.[60] Hänet palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla, Golden Globella, Baftalla ja Screen Actors Guild -palkinnolla.[25][63][64][65]

YksityiselämäMuokkaa

McDormand avioitui elokuvantekijä Joel Coenin (s. 1954) kanssa vuonna 1984.[1] He adoptoivat Paraguaysta pojan, Pedro McDormand Coenin, vuonna 1995.[3] He asuvat New Yorkissa.[5]

Valikoitu filmografiaMuokkaa

Palkinnot ja ehdokkuudetMuokkaa

Oscar
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1988 Paras naissivuosa Mississippi palaa Ehdokkuus
[16]
1996 Paras naispääosa Fargo Voitto
[23]
2000 Paras naissivuosa Melkein julkkis Ehdokkuus
[33]
2005 North Country Ehdokkuus
[41]
2017 Paras naispääosa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Voitto
[63]
2020 Nomadland Voitto
[66]
Paras elokuva Voitto
Golden Globe
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1993 Erikoispalkinto näyttelijäkokoonpanosta Short Cuts – oikopolkuja Voitto
[19]
1996 Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Fargo Ehdokkuus
[25]
2000 Paras naissivuosa Melkein julkkis Ehdokkuus
2005 North Country Ehdokkuus
2008 Paras naispääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Burn After Reading Ehdokkuus
2014 Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Olive Kitteridge Ehdokkuus
2017 Paras naispääosa draamaelokuvassa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Voitto
Bafta
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1996 Paras naispääosa Fargo Ehdokkuus
[26]
2000 Paras naissivuosa Melkein julkkis Ehdokkuus
[34]
2005 North Country Ehdokkuus
[42]
2017 Paras naispääosa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Voitto
[64]
Screen Actors Guild
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1996 Paras naispääosa Fargo Voitto
[24]
2000 Paras naissivuosa Melkein julkkis Ehdokkuus
[35]
Paras näyttelijäkokoonpano Ehdokkuus
2005 Paras naissivuosa North Country Ehdokkuus
[43]
2014 Paras naisnäyttelijä televisioelokuvassa tai minisarjassa Olive Kitteridge Voitto
[58]
2017 Paras naispääosa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Voitto
[65]
Paras näyttelijäkokoonpano Voitto
Primetime Emmy
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1996 Paras naissivuosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Hidden in America Ehdokkuus
[29]
2014 Paras naispääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Olive Kitteridge Voitto
Paras minisarja Voitto
Tony
Vuosi Kategoria Työ Tulos Lähde
1988 Paras naispääosa näytelmässä Viettelyksen vaunu Ehdokkuus
[14]
2011 Good People Voitto

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Bauer, Patricia: Frances McDormand Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e Kisner, Jordan: Frances McDormand’s Difficult Women The New York Times. 3.10.2017. The New York Times Company. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Frances McDormand Biography The Biography.com website. A&E Television Networks. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  4. a b c Rollings, Grant: WHITE TRASH TO RED CARPET Frances McDormand hates Hollywood but is on her way to Oscar No2 The Sun. 13.1.2018. News UK. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  5. a b Nutburn, Adam: THE 411 ON FRANCES How old is Frances McDormand, who’s the Three Billboards star’s husband Joel Cohen and has she won an Oscar? The Sun. 23.1.2018. News UK. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  6. a b Noreen Eloise Nickleson McDormand Find a Grave.com. Find a Grave. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  7. Wolford, Stacy: Frances McDormand began her acting career in Monessen The Mon Valley Independent. 3.2.2018. The Mon Valley Independent. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  8. Frances McDormand Internet Broadway Database. 2018. The Broadway League. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  9. Awake and Sing! Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  10. Ebert, Roger: BLOOD SIMPLE Rogerebert.com. 14.7.2000. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  11. Lambert, Andy: Major Guests The Hill Street Blues Web Site. MTM Enterprises Production. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  12. Frances McDormand TV.com. CBS Interactive Inc.. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  13. A Streetcar Named Desire Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  14. a b c Frances McDormand Awards Internet Broadway Database. 2018. The Broadway League. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  15. Ebert, Roger: MISSISSIPPI BURNING Rogerebert.com. 9.12.1988. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  16. a b THE 61ST ACADEMY AWARDS / 1989 Oscars.org. Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  17. James, Caryn: Review/Film; With Brains and Skin, Another Cloaked Avenger Fights Evil The New York Times. 24.8.1990. The New York Times Company. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  18. McCarthy, Todd: Short Cuts Variety. 7.9.1993. Penske Media Corporation. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  19. a b McNary, Dave: Golden Globes: Frances McDormand Gets Bleeped for ‘Fox Searchlight,’ but Not ‘Shite’ Variety. 7.1.2018. Penske Media Corporation. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  20. Ebert, Roger: FARGO Rogerebert.com. 8.3.1996. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  21. FARGO (1996) Rotten Tomatoes. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  22. Fargo Box Office Mojo. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  23. a b THE 69TH ACADEMY AWARDS / 1997 Oscars.org. Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  24. a b The 3rd Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards.org. Screen Actors Guild. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  25. a b c d e f g Frances McDormand Goldenglobes.com. Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  26. a b Film / Actress in a Leading Role in 1997 Bafta.org. British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  27. Ebert, Roger: PRIMAL FEAR Rogerebert.com. 5.4.1996. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  28. Ebert, Roger: LONE STAR Rogerebert.com. 3.7.1996. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  29. a b c Frances McDormand Emmys.com. Academy of Television Arts & Sciences (ATAS). Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  30. Holden, Stephen: It Takes a Saint to Keep a Prison Camp Humming The New York Times. 11.4.1997. The New York Times Company. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  31. Scott, A. O.: FILM REVIEW; Marijuana, Manuscript And Marriage Are a Mess The New York Times. 23.2.2000. The New York Times Company. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  32. Ebert, Roger: ALMOST FAMOUS Rogerebert.com. 15.9.2000. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  33. a b THE 73RD ACADEMY AWARDS / 2001 Oscars.org. Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  34. a b Film / Actress in a Supporting Role in 2001 Bafta.org. British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  35. a b The 7th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards.org. Screen Actors Guild. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  36. Ebert, Roger: THE MAN WHO WASN'T THERE Rogerebert.com. 2.11.2001. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  37. Ebert, Roger: LAUREL CANYON Rogerebert.com. 28.3.2003. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  38. Scott, A. O.: FILM REVIEW; Weep, and the World Laughs Hysterically The New York Times. 12.12.2003. The New York Times Company. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  39. JURIES 2004 Berliinin elokuvajuhlien verkkoarkisto. Berlinale. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  40. Dawes, Amy: North Country Variety. 15.11.2005. Penske Media Corporation. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  41. a b THE 78TH ACADEMY AWARDS / 2006 Oscars.org. Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  42. a b Film / Actress in a Supporting Role in 2006 Bafta.org. British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  43. a b The 12th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards.org. Screen Actors Guild. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  44. Chang, Justin: Aeon Flux Variety. 3.12.2005. Penske Media Corporation. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  45. French, Philip: Miss Pettigrew Lives for a Day The Guardian. 17.8.2008. Guardian Media Group. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  46. Ebert, Roger: BURN AFTER READING Rogerebert.com. 11.9.2008. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  47. BURN AFTER READING (2008) Rotten Tomatoes. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  48. Burn After Reading Box Office Mojo. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  49. Good People Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  50. Ebert, Roger: TRANSFORMERS: DARK OF THE MOON Rogerebert.com. 28.6.2011. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  51. Transformers: Dark of the Moon Box Office Mojo. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  52. a b Ebert, Roger: MOONRISE KINGDOM Rogerebert.com. 30.5.2012. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  53. MOONRISE KINGDOM (2012) Rotten Tomatoes. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  54. McCarthy, Todd: Madagascar 3: Europe's Most Wanted: Cannes Review The Hollywood Reporter. 18.5.2012. Lynne Segall / Billboard-Hollywood Reporter Media Group. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  55. Madagascar 3: Europe's Most Wanted Box Office Mojo. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  56. a b Moylan, Brian: Olive Kitteridge review: characters shine but pace is slack – even for 70s Maine The Guardian. 3.11.2014. Guardian Media Group. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  57. Rooney, David: 'Olive Kitteridge': Venice Review The Hollywood Reporter. 1.9.2014. Lynne Segall / Billboard-Hollywood Reporter Media Group. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  58. a b The 21st Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards.org. Screen Actors Guild. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  59. McCarthy, Todd: 'Hail, Caesar!': Film Review The Hollywood Reporter. 3.2.2016. Lynne Segall / Billboard-Hollywood Reporter Media Group. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  60. a b Tallerico, Brian: THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOURI Rogerebert.com. 10.11.2017. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  61. THREE BILLBOARDS OUTSIDE EBBING, MISSOURI (2017) Rotten Tomatoes. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  62. Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Box Office Mojo. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  63. a b Donnelly, Jim: OSCAR WINNERS 2018: SEE THE FULL LIST! Oscars.org. 5.3.2018. Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  64. a b EE British Academy Film Awards Winners in 2018 Bafta.org. British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  65. a b The 24th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards.org. Screen Actors Guild. Viitattu 19.2.2018. (englanniksi)
  66. Oscar 2021 Winners: Full List, From Frances McDormand and ‘Nomadland’ to Anthony Hopkins wsj.com. 26.4.2021. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frances McDormand.