Diane Keaton

yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja

Diane Keaton (oikealta nimeltään Diane Hall, s. 5. tammikuuta 1946 Los Angeles) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan erityisesti monista komedioista. Hän aloitti uransa teatterissa mutta siirtyi elokuviin 1970-luvulla. Keaton voitti Oscarin Woody Allenin ohjaamasta elokuvasta Annie Hall.

Diane Keaton
Diane Keaton vuonna 2012.
Diane Keaton vuonna 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Diane Hall
Syntynyt5. tammikuuta 1946 (ikä 76)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1968–
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan naispääosan Oscar
1977 Annie Hall

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

UraMuokkaa

Nuoruus ja uran alkuMuokkaa

 
Keaton, Woody Allen ja Jerry Lacy näytelmässä Kerta vielä, Sam.

Diane Hall syntyi Los Angelesissa vuonna 1946 ja kasvoi Santa Anassa. Hän oli vanhin perheen neljästä lapsesta.[1] Hän opiskeli näyttelemistä Santa Ana Collegessa ja New Yorkin Neighborhood Playhousen teatterikoulussa.[2] Hall otti jo uransa alkuvaiheessa käyttöön äitinsä tyttönimen Keaton, sillä teatterinäyttelijöiden ammattiliitossa Actors’ Equity Associationissa oli jo toinen Diane Hall -niminen näyttelijä.[3]

Keaton esiintyi 1960-luvun puolivälissä kesäteattereissa, ja vuonna 1968 hänellä oli rooli Broadwaylla musikaalissa Hair.[2] Seuraavana vuonna Woody Allen antoi hänelle osan näytelmässään Kerta vielä, Sam, josta Keaton oli ehdolla Tony-palkintoon. Siitä alkoi Keatonin ja Allenin pitkä yhteistyö, joka jatkui teatterista elokuviin.[1]

ElokuviinMuokkaa

Keaton teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1970 elokuvassa Rakastajia ja muita veijareita. Hän näytteli 1970-luvulla erityisesti Allenin komedioissa, mutta hänellä oli rooli myös Francis Ford Coppolan gangsterielokuvassaKummisetä (1972). Tähtinäyttelijäksi Keaton nousi Allenin ohjaamasta elokuvasta Annie Hall (1977), joka perustuu paljolti Allenin ja Keatonin todellisen elämän suhteeseen ja kuvaa Annien kehittymistä ujoudesta itseluottamukseen.[2] Keaton palkittiin roolista parhaan naisnäyttelijän Oscarilla.[1] Vuonna 1977 sai ensi-iltansa myös synkkä ja väkivaltainen Etsin sinua Mr. Goodbar.[2]

Keaton teki vuonna 1981 roolin Warren Beattyn ohjaamassa elokuvassa Punaiset, joka kertoo kommunismin omaksuneesta yhdysvaltalaisparista, joka muuttaa Venäjälle. Keaton sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden. Punaisten jälkeen Keaton näytteli muutamassa vähemmän menestyneessä elokuvassa, mutta Kuka kutsui haikaran? (1987) toi hänet jälleen pinnalle. Keatonilla oli cameorooli Allenin komediassa Radio Days (1987) ja päärooli tämän elokuvasssa Manhattanin murhamysteeri (1993).[2] Keaton alkoi 1980-luvun lopulla myös ohjata, muun muassa musiikkivideoita laulaja Belinda Carlislelle. Hänen ensimmäinen elokuvaohjauksensa oli Oman elämänsä sankarit (1995).[1]

Keatonin 1990-luvun komedioita oli Allenin elokuvien lisäksi oli uudelleenfilmatisointi Morsiamen isä (1991), missä hän näytteli Steve Martinin kanssa. Sille tehtiin jatko-osa 1995. Keatonin, Goldie Hawnin ja Bette Midlerin Hylättyjen vaimojen kerho (1996) menestyi loistavasti lippuluukuilla. Se kertoo naisista, jotka päättävät kostaa ex-miehilleen. Marvinin tyttäristä (1996) Keaton sai kolmannen Oscar-ehdokkuutensa.[1]

Keaton ja Beatty palasivat samaan elokuvaan komediassa Suhteet sekaisin (2001), ja Jack Nicholsonin ja Keanu Reevesin kanssa hän teki yli 50-vuotiaiden romanttisen komedian Jotain annettavaa, mistä Keaton sai neljännen Oscar-ehdokkutensa. Keatonin seuraavia elokuvia olivat Perheen jalokivi (2005) ja ryöstöelokuva Mad Money - hulluna rahaa (2008).[1]

Keatonin 2010-luvun komedioita ovat muun muassa Yhdet häät ja kolme anoppia (2013) ja Niin se käy (2014).[1] Pixarin animaatioelokuvassa Doria etsimässä Keaton ääninäytteli päähahmon äitiä. The Young Pope – piru vai pyhimys (2016) oli puolestaan ensimmäinen televisiosarja, missä Keatonilla oli säännöllinen rooli. Sitä seurasivat romanttiset komediat Hampstead (2017) ja Book Club - väreileviä lukunautintoja (2018).[2]

Elokuva-alan lisäksi hän toimii kiinteistöbisneksessä.[4]

YksityiselämäMuokkaa

Keaton ei ole koskaan ollut naimisissa, mutta hänellä on kaksi adoptiolasta.[5] Hänellä on ollut suhde Woody Allenin, Warren Beattyn, Jack Nicholsonin ja Al Pacinon kanssa. Elämänsä rakkaudekseen Keaton on kutsunut äitiänsä Dorothyä, joka kuoli vuonna 2008.[1]

Keaton on näyttelemisen lisäksi kiinnostunut valokuvauksesta, arkkitehtuurista ja rakennussuojelusta. Hän kuuluu kulttuuriperintöjärjestö National Trust for Historic Preservation ja on saneerannut useita rakennuksia Los Angelesissa.[1]

FilmografiaMuokkaa

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Firehouse Lovers and Other Strangers Joan Vecchio
1972 Kummisetä The Godfather Kay Adams
Kerta vielä, Sam Play It Again, Sam Linda
1973 Unikeko Sleeper Luna Schlosser
1974 Kummisetä osa II The Godfather Part II Kay Adams
1975 Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia Love and Death Sonja
1976 Rikkaat ja rakkaat I Will… I Will… for Now Katie Bingham
Kunnon konnat Harry and Walter Go to New York Lissa Chestnut
1977 Annie Hall Annie Hall Annie Hall
Etsin sinua Mr. Goodbar Looking for Mr. Goodbar Theresa
1978 Sisäkuvia Interiors Renata
1979 Manhattan Manhattan Mary
1981 Punaiset Reds Louise Bryant
The Wizard of Malta The Wizard of Malta kertoja
1982 Myrskyävä sydän Shoot the Moon Faith Dunlap
1984 Pieni rumpalityttö The Little Drummer Girl Charlie
Mrs. Soffel Mrs. Soffel Kate Soffel
1986 Kolme sydäntä Crimes of the Heart Lenny Magrath
1987 Radio Days Radio Days laulaja
Kuka kutsui haikaran? Baby Boom J. C. Wiatt
1988 Intohimon hinta The Good Mother Anna
1989 The Lemon Sisters The Lemon Sisters Eloise Hamer
1990 Kummisetä osa III The Godfather Part III Kay Adams Michelson
1991 Morsiamen isä Father of the Bride Nina Banks
1992 Dirty Tricks – Likaista peliä Running Mates Aggie Snow
1993 Manhattanin murhamysteeri Manhattan Murder Mystery Carol Lipton
Hei, kuka puhuu nyt! Look Who’s Talking Now Daphne (ääni)
1994 Amelia Earhartin viimeinen lento Amelia Earhart: The Final Flight Amelia Earhart
1995 Father of the Bride Part II Father of the Bride Part II Nina Banks
1996 Hylättyjen vaimojen kerho The First Wives Club Annie Paradis
Marvinin tyttäret Marvin’s Room Bessie
1997 Hukkaan heitettyä rakkautta The Only Thrill Carol Fitzsimmons
Northern Lights Northern Lights Roberta Blumstein
1999 Vilpitön rakkaus The Other Sister Elizabeth Tate
2000 Soitellaan Hanging Up Georgia Mozell
2001 Suhteet sekaisin Town & Country Ellie
Sister Mary Explains It All Sister Mary Explains It All Mary Ignatius
Mafiamamma Plan B Fran Varecchio
2002 Crossed Over Crossed Over Beverly Lowry
2003 On Thin Ice On Thin Ice Patsy McCartle
Jotain annettavaa Something’s Gotta Give Erica Barry
2005 Perheen jalokivi The Family Stone Sybil Stone
Terminal Impact Terminal Impact kertoja
2007 Sekavia suhteita Because I Said So Daphne Wilder
Mama’s Boy Mama’s Boy Jan Mannus
Superäiti Smother Marilyn Cooper
2008 Mad Money – hulluna rahaa Mad Money Bridget Cardigan
2010 Morning Glory Morning Glory Colleen Peck
2011 Tilda Tilda Tilda Watski
2012 Darling Companion Darling Companion Beth
2013 Yhdet häät ja kolme anoppia The Big Wedding Ellie Griffin
2014 Niin se käy And So It Goes Leah
2016 Doria etsimässä Finding Dory Jenny (ääni)
2017 Hampstead Hampstead Emily

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Diane Keaton Biography. 23.4.2021. A&E Television Networks. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  2. a b c d e f Diane Keaton Encyclopædia Britannica. 1.1.2022. Chicago: Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  3. Diane Keaton on the Irish People in Her Life Irish Eximiner. 19.1.2017. Irish Examiner Ltd. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  4. Marek, Angie C.: Annie Hall Flips Two Houses Market Watch. 12.1.2011. New York: Dow Jones & Company. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
  5. Bates, Daniel: I Regret Being a Single Mother: Diane Keaton Admits ’Best Possible Scenario’ Would Be If She Was Attached Daily Mail. 28.3.2012. Lontoo: DMG Media. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa