Woody Allen

yhdysvaltalainen ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä ja koomikko

Woody Allen (alkup. nimi Allen Stewart Konigsberg,[1][2] virallinen nimi Heywood Allen,[2][1] s. 1. joulukuuta 1935 Brooklyn, New York, Yhdysvallat[2]) on 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun tunnetuimpia ja arvostetuimpia yhdysvaltalaisia elokuvaohjaajia ja koomikoita. Hän käsikirjoittaa ohjaamansa elokuvat ja myös näyttelee useimmissa niistä.

Woody Allen
Woody Allen Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016.
Woody Allen Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi Heywood Allen
(alun perin Allen Stewart Konigsberg)
Syntynyt 1. joulukuuta 1935 (ikä 84)
Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
ohjaaja
käsikirjoittaja
koomikko
Ohjaaja
Aktiivisena 1950–
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Parhaan elokuvan Oscar
1978 Annie Hall
Alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar
1978 Annie Hall
1987 Hannah ja sisaret
2012 Midnight in Paris

Aiheesta muualla
www.WoodyAllen.com
IMDb
Elonet

Allenin suurimpia menestyselokuvia ovat olleet Annie Hall, Manhattan, Hannah ja sisaret, Radio Days, Midnight in Paris ja Blue Jasmine.

Allenin tunnetuimmat elokuvat ovat katkeransuloisia komedioita, joissa on slapstickia sekä parodisia ja absurdeja elementtejä. Hän on tehnyt myös synkempiä draamaelokuvia, joissa on vaikutteita Ingmar Bergmanilta.[1]

Allenin elokuville on tyypillistä, että hänen esittämänsä hahmo on hiukan neuroottinen ja toisinaan puhuu suoraan kameralle. Brooklynistä kotoisin olevan amerikanjuutalaisen Allenin useimmat elokuvat sijoittuvat New Yorkiin ja Manhattanille. Juutalaisuuden vaikutus hänen taiteeseensa on ilmeinen.[1]

Allen on saanut neljä Oscar-palkintoa: vuonna 1977 elokuvasta Annie Hall parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, vuonna 1986 elokuvasta Hannah ja sisaret parhaasta käsikirjoituksesta ja vuonna 2011 Midnight in Parisista parhaasta käsikirjoituksesta. Ehdokkaana hän on ollut 24 kertaa, joista kerran näyttelijänä, seitsemän kertaa ohjaajana ja 16 kertaa alkuperäiskäsikirjoituksen kirjoittajana.[3]

Varhainen elämäMuokkaa

 
Allen lukion viimeisellä luokalla vuonna 1953.

Allen Stewart Koningsberg syntyi Brooklynissa New Yorkissa 1. joulukuuta 1935. Taiteilijanimensä Woody Allen hän otti käyttöön 17-vuotiaana.[4]

Allen aloitti vuonna 1953 elokuvaopinnot New Yorkin yliopistossa. Hän keskeytti opintonsa pian ja alkoi kirjoittaa 20 dollarin viikkopalkalla materiaalia koomikko David Alberille. Kaksi vuotta myöhemmin Allen pääsi kirjoittamaan komediaa televisioon Your Show of Shows -ohjelmaan. Sen ohella hän kirjoitti materiaalia Pat Boonelle. Allen sai viiden vuoden mittaisen televisiokirjoittajan uransa aikana Emmy-ehdokkuuden.[4]

Jätettyään television Allen ryhtyi esiintymään stand up-koomikkona New Yorkissa. Hänen maineensa kasvoi, ja hän pääsi television talk-show-ohjelmiin sekä julkaisi vuonna 1964 komedia-albumin.[4]

ElokuvauraMuokkaa

Allenin ensimmäinen elokuva oli kirjoittajana ja näyttelijänä Clive Donnerin ohjaamassa elokuvassa What’s New, Pussycat? (1965). Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli What’s Up, Tiger Lily? (1966). Seuraavana vuonna hän esiintyi James Bond -parodiassa Casino Royale. Samana vuonna Allenin näytelmä Don’t Drink the Water esitettiin Broadwaylla. Vuonna 1969 Allen ohjasi kaksi lyhytelokuvaa CBS:lle.[4]

Allenin ensimmäinen menestyselokuva oli Ota rahat ja juokse (1969), jossa hän ohjasi, kirjoitti ja näytteli. Myös Bananas – minä ja vallankumous (1971) ja Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä (1972) kasvattivat hänen mainettaan komediaelokuvantekijänä.[4]

Komedian Unikeko (1973) jälkeen Allen alkoi tuoda elokuviinsa vakavampia sävyjä. Hänen seuraava ohjaustyönsä, henkilökohtainen ja älyllinen komedia Annie Hall (1977) voitti neljä Oscaria, joista Allen itse voitti kaksi: parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.[4][1] Sitä seurasi Ingmar Bergman -vaikutteinen draama Sisäkuvia (1978).[4]

Manhattan (1979) oli omaelämäkerrallinen oodi New Yorkille, joka sai ylistävät arvostelut. Muistelmia – Stardust Memories (1980) kuvasi elokuvantekijän kamppailua komediaa haluavan yleisön toiveiden sekä omien vakavampien tavoitteidensa välillä. Kesäyön seksikomedia (1982) oli jälleen Bergman-vaikutteinen. Zelig (1983) yhdisteli uutta filmimateriaalia vanhoihin uutiskuviin.[4]

Allenin seuraavia 1980-luvun komedioita olivat Broadway Danny Rose (1984) ja Kairon purppuraruusu (1985). Hannah ja sisaret (1986) toi Allenille Oscarin parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Radio Days (1987) oli jälleen komediallinen elokuva, mutta sen jälkeen Allen teki jälleen kaksi Bergman-vaikutteista elokuvaa. Niitä seurannut Rikoksia ja rikkomuksia (1989) sai kolme Oscar-ehdokkuutta.[4]

1990-luvulla Allen teki elokuvatrendeistä välittämättä paljon pienen budjetin elokuvia uskolliselle yleisölleen. Komedia Luotisade Broadwaylla (1993) sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja Rakkauden jumalatar (1995) sai kaksi ehdokkuutta. Seuraavana vuonna Allen julkaisi ensimmäisen komediamusikaalinsa Kaikki sanovat I Love You. Se menestyi vielä hyvin, mutta Harry pala palalta (1997) ja Celebrity – kuuluisuus (1998) saivat vaihtelevia arvosteluja. Niiden jälkeen Allen ohjasi liudan kepeähköjä elokuvia, kuten draaman Sweet and Lowdown (1999). Sen jälkeen Allen teki sopimuksen DreamWorks Picturesin kanssa ja teki komedian Keksejä ja konnia (2000).[4]

 
Allen New Yorkissa vuonna 2006.

Tehtyään vielä muutaman komedian Yhdysvalloissa Allen siirtyi kuvaamaan Eurooppaan ja ohjasi seuraavan elokuvansa Match Point (2005) Britanniassa. Monet pitivät tätä elokuvaa yhtenä Allenin parhaista vuosiin, ja Allen sai siitä parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden. Elokuvan pääosan esittäjä Scarlett Johansson näytteli myös Allenin seuraavissa elokuvissa Scoop (2006) ja Vicky Cristina Barcelona (2008), joiden välissä Allen teki elokuvan Cassandra’s Dream (2007). Midnight in Paris (2011) on Pariisiin sijoittuva aikamatkafantasia, joka sai innostuneen vastaanoton ja toi Allenille kaksi Oscar-ehdokkuutta, joista hän voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon.[4]

Allen jatkoi Euroopan suurkaupunkien kuvaamista elokuvassa To Rome with Love (2012). Hän palasi kuvamaan Yhdysvaltoihin San Franciscoon elokuvalla Blue Jasmine (2013), jossa Allen käsittelee nykyajan luokkakysymyksiä. Tästä elokuvasta Allen sai jo 16:nnen parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuutensa. Sitä seurasi Eurooppaan sijoittuva romanttinen farssi Magic in the Moonlight (2014). Komediallinen trilleri Irrational Man (2015) sijoittuu yhdysvaltalaiseen yliopistokaupunkiin. Los Angelesiin sijoittuva Café Society (2016) on Allenin ensimmäinen digitaalisena kuvattu elokuva. Wonder Wheel (2017) sijoittuu 1950-luvun New Yorkiin.[1]

Vuonna 2016 Allen kirjoitti, ohjasi ja näytteli Amazonin televisiosarjassa Crisis in Six Scenes.[1]

Muu elämäMuokkaa

Allen on naimisissa entisen seurustelukumppaninsa Mia Farrow’n adoptiotyttären Soon Yi Allenin kanssa.[5] Mia Farrow'n tytär Dylan Farrow on syyttänyt Allenia seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuonna 1992. Syytteitä ei koskaan nostettu, ja Allenin mukaan viranomaiset totesivat jutun perättämäksi. Allenin ura on kärsinyt syytösten tuomasta kielteisestä julkisuudesta.[5]

Allen on kirjoittanut useita kirjoja, kuten Getting Even (1971), Without Feathers (1975), Side Effects (1980) ja Mere Anarchy (2007). [4]

Allen tunnetaan innokkaana jazzmusiikin harrastajana ja klarinetinsoittajana.[6]

Elokuvissaan sitaatteja viljelevä Allen on maininnut lukevansa klassikkokirjallisuutta velvollisuudentunnosta: ”Luen [kirjallisuutta] velvollisuudesta, en nautinnokseni. Nautinto minulle on olut ja futisottelu.”[7]

FilmografiaMuokkaa

OhjaajanaMuokkaa

BibliografiaMuokkaa

KirjatMuokkaa

  • Getting Even (1971), julkaistu suomeksi teoksessa Parhaat (1979)
  • Without Feathers (1975), julkaistu suomeksi teoksessa Parhaat (1979)
  • Sivuvaikutuksia (Side Effects, 1980)
  • Pelkkää anarkiaa. Alkuteos Mere Anarchy (2007). Suomentanut Seppo Loponen. Tammi, Helsinki 2007. ISBN 978-951-31-3956-8
  • The Insanity Defense (2007)
  • Apropos of Nothing (Arcade Publishing, 2020) ISBN 978-195-162-734-8

Muita suomeksi käännettyjä teoksiaMuokkaa

  • Omin sanoin: Keskustelu Stig Björkmanin kanssa. Alkuteos Woody Allen on Woody Allen: In Conversation with Stig Björkman (2005). Suomentaneet Tyyne Pennanen ja Sini Saaritsa. Schildt, Espoo 2005. ISBN 951-50-1447-6

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Michael Barson: Woody Allen (American actor and director) Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.3.2020.
  2. a b c Woody Allen Biography (1935-) filmreference.com. Viitattu 12.8.2009.
  3. Woody Allen Academy Awards Database. Viitattu 6.3.2020.
  4. a b c d e f g h i j k l Jason Ankeny: Woody Allen biography AllMovie. Viitattu 6.3.2020.
  5. a b Jussi Lehmusvesi: Woody Allenin muistelmat aiheuttavat kuohuntaa kustantamossa: Työntekijät marssivat ulos, ja oma poika katkaisi välit kustantajaansa Helsingin Sanomat. 6.3.3020. Viitattu 6.3.2020.
  6. Weinstein, Norman: Woody Allen Takes Manhattan woodyallen.art.pl. Viitattu 12.8.2009.
  7. Kuiskaaja, Aito älykkö juo kaljaa lätkämatsissa, Helsingin Sanomat 18.9.2010 sivu C 3

DokumenttielokuviaMuokkaa

  • Woody Allen – A Documentary (2012)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lax, Eric: Woody Allen: elämäkerta. Suomentanut Kaarina Turtia. Otava, Helsinki 1991. ISBN 951-1-11258-9

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Woody Allen.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Woody Allen.