Fosforitrikloridi
Fosforitrikloridi (PCl3) on fosforin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Ainetta käytetään pääasiassa orgaanisessa synteesissä.
| Fosforitrikloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PCl3 |
| Moolimassa | 137,32 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön savuava neste[1] |
| Sulamispiste | -112 °C[1] |
| Kiehumispiste | 76 °C [2] |
| Tiheys | 1,57 g/cm3 (21 °C)[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa[1] |
Ominaisuudet
muokkaaFosforitrikloridi on huoneenlämpötilassa väritöntä ja pistävältä haisevaa nestettä. Yhdiste hapettuu suhteellisen helposti, jolloin muodostuu fosforyylikloridia. Fosforitrikloridi on Lewis-emäs ja kykenee muodostamaan kompleksiyhdisteitä Lewis-happojen, kuten booritribromidin tai platina(IV)kloridin kanssa. Vedessä aine hydrolysoituu, jolloin tuotteina muodostuu fosforihapoketta ja suolahappoa.[3]
- PCl3 + 3 H2O → H3PO3 + 3 HCl
Valmistus
muokkaaFosforitrikloridia voidaan valmistaa suoraan alkuaineistaan niiden seosta kuumentamalla.[1] Teollisuudessa käytetään menetelmää, jossa valkoinen fosfori on liuotettu fosforitrikloridiin ja kloorikaasua johdetaan liuoksen läpi. Muodostuva fosforitrikloridi poistetaan jatkuvatoimisella tislauksella.[3]
- P4 + 6 Cl2 → 4 PCl3
Käyttö
muokkaaFosforitrikloridia käytetään pääasiassa orgaanisessa kemiassa yhdisteiden synteesiin.[1] Siitä valmistetaan muun muassa glyfosaatin synteesissa tarvittavaa fosfonihappoa, happoklorideja, fosforihapokkeen estereitä, fosforyylikloridia, fosforipentakloridia, tiofosforyylikloridia ja monia muita fosforiyhdisteitä, joita käytetään muun muassa hyönteismyrkkyinä, palamista estävinä aineina ja muovien pehmentiminä.[3][4]
Myrkyllisyys
muokkaaFosforitrikloridi on syövyttävää ja voi aiheuttaa vakavia vammoja joutuessaan iholle tai silmiin. Aineen hengittäminen aiheuttaa yskää, hengenahdistusta ja pahoinvointia. Yhdisteen hengittäminen voi johtaa vakavaan keuhkopöhöön ja jopa kuolemaan. Nieltynä fosforitrikloridi aiheuttaa huonovointisuutta ja tajuttomuuden.[2][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 152. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Fosforitrikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 03.06.2010
- ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 705. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.06.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Ruth Stringer,Paul Johnston: Chlorine and the environment: an overview of the chlorine industry, s. 27. Springer, 2001. ISBN 978-0-7923-6797-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 03.06.2010). (englanniksi)