Ferdinand Alexander Vladimir Carlstedt

Ferdinand Alexander Vladimir Carlstedt (26. toukokuuta 1857 – kadonnut maaliskuussa 1920) oli suomalainen Venäjän keisarillisen armeijan kenraalimajuri.

Carlstedtin vanhemmat olivat eversti Ferdinand Eugen Carlstedt (1815–1872) ja Charlotta Fredrika Bremer (1823–1889). Hän valmistui Pietarin jalkaväen junkkarikoulusta 1877 ja palaveli aluksi Väinänjoen jalkaväkirykmentissä ja 4. rautatiepataljoonassa. Carlstedt osallistui Turkin sotaan 1877–1878 ja sodan jälkeen hänet ylennettiin aliluutnantiksi 1878 ja luutnantiksi 1880. Hän palveli vuodesta 1881 8. Viipurin tarkk’ampujapataljoonassa ja toimi pataljoonan majoitusmestarina 1882–1885. Carlstedt siirrettiin 1886 Venäjän tarkk’ampujajoukkojen reserviin. Carlstedt palasi aktiivipalvelukseen 94. Jenisein jalkaväkirykmenttiin ja hän oli kouluttajanaa Pietarin 1. kadettikoulussa vuodesta 1888 alkaen. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1889, kapteeniksi 1891 ja everstiluutnantiksi 1894.

Carlstedt oli Helsingin poliisimestarina 1902–1905 sen jälkeen kun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli erottanut aiemmin poliisimestarin virassa olleen eversti Ivar Gordien. Carlstedtin aikana Helsingin poliisilaitokseen palkattiin venäläisten yhteistoimintamiehiä kuten von Grossin veljekset, Juho Kaitokangas ja Vilho Pekonen. Poliisilaitos oli myös tiivissä yhteistyössä venäläisen santarmihallinnon kanssa, käynnisti urkintajärjetelmän ja suoritti laittomia vangitsemisia ja kotitarkastuksia. Carlstedt ylennettiin everstiksi 1902 mutta hän joutui eroamaan poliisimestarin virasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Carlstedt oli tämän jälkeen pataljoonankomentajana Dorogobužin jalkaväkirykmentissä vuodesta 1906 ja 73. Krimin jalkaväkirykmentin komentajana vuodesta 1908. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän toimi sitten 4. Siperian tarkk’ampujadivisioonan 1. prikaatin komentajana vuodesta 1912 alkaen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Carlstedt oli Puolan rintamalle syksyllä 1914 siirretyssä II Siperian armeijakunnassa 4. Siperian divisioonan toisena prikaatinkomentajana. Hän joutui eroamaan myöhemmin sodan aikana ja asui sitten Kiovassa. Venäjän sisällissodan aikana Carlstedt liittyi keväällä 1919 Ukrainan vallanneisiin valkoisten kenraali Anton Denikinin joukkoihin. Valkoiset menettivät syksyllä 1919 suurimman osan valtaamistaan alueista. Maaliskuussa 1920 Kubanin alueella ja Pohjois-Kaukasiassa olleet valkoisten joukot hajosivat tauteihin ja punaisten hyökkäyksiin ja joukkojen jäänteet evakuoitiin laivoilla Taka-Kaukasian Mustameren satamista Krimille. Carlstedt oli tällöin kirjoilla valkoisten Novorossijskin esikunnassa yhdessä kenraali Wibergin kanssa ja heidän vaiheistaan tämän jälkeen ei ole tietoa.

Carlstedt oli naimisissa vuodesta 1880 Pauline Emilia Elisabeth Lindforsin (s. 1856) kanssa. Heillä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.