Avaa päävalikko

Émile Bertin oli Ranskan laivaston nopea kevyt risteilijä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli nimetty 1800-luvun lopun laivastoinsinöörin Louis-Émile Bertinin mukaan.

Émile Bertin
Emile-Bertin.jpg
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ateliers et Chantiers de St.Nazaire-Penhoët
Kölinlasku 18. elokuuta 1931
Laskettu vesille 9. toukokuuta 1933
Palveluskäyttöön 28. tammikuuta 1935
Palveluskäytöstä 1951
romutettu 1961
Tekniset tiedot
Uppouma 5 886 t (kuiva)
6 530 t (kuormattu)
Pituus 117 m (kokonaispituus)
Leveys 15,84 m
Syväys 5,44 m
Koneteho 102 000 hevosvoimaa
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 711
Aseistus 9 x 155 mm/L50 -tykkiä kolmoistorneissa
4 x 90 mm ilmatorjuntatykkiä
8 x 37 mm ilmatorjuntatykkiä
6 x 550 mm torpedoputkea
200 x miinaa

Alus oli suunniteltu toimimaan miinalaivana ja hävittäjälaivueenjohtajana. Se oli ensimmäinen ranskalainen sotalaiva, johon asennettiin kolmoistornit.

PalvelusMuokkaa

Émile Bertin palveli ennen toista maailmansotaa Ranskan Atlantin laivastossa laivueenjohtajana hävittäjälaivueessa, johon kuului kaksitoista Malin- ja Maillé Brézé -luokkien alusta. Alus siirrettiin vuoden 1939 alussa Touloniin Välimeren laivastoon.[1]

Alus oli toisen maailmansodan puhjetessa Bizertessä, josta se määrättiin Beirutiin. Alus saapui 23. syyskuuta Libanoniin, jossa sille kuormattiin Puolan pankin 57 tonnia kultaa Touloniin kuljetettavaksi. Alus saapui Ranskaan 27. syyskuuta, minkä jälkeen se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Alus palasi palvelukseen tammikuussa 1940, jolloin se osallistui Kanariansaarten vesillä Saksan laivaston saarronmurtajien etsintään. Se palasi Brestiin helmikuun puolivälissä korjausten vuoksi.[1]

Alus oli huhtikuussa 1940 Norjan taisteluiden aikana Group Z:n komentajan amiraali Derrienin lippulaivana. Osastoon kuuluivat risteilijä Montcalm ja contre-torpilleurit Tartu, Chevalier Paul, Maillé Brézé, Milan, Bison ja Épevier sekä hävittäjät Brestois, Boulonnais ja Foudroyant. Alus lähti 6. huhtikuuta osaston mukana Scapa Flow’sta Norjan rannikolle. Alus joutui 19 huhtikuuta Namsoksen edustalla Saksan ilmavoimien II/KG30:n Junkers Ju 88 -pommittajien maaliksi, jolloin siihen osui. Se siirrettiin Brestissä telakalle, mistä se palasi palvelukseen 21. toukokuuta.[1]

Émile Bertin lähti 11. kesäkuuta Halifaxiin, jonne saavuttuaan sitä kiellettiin purkamasta kyydissään ollutta noin 254 tonnin kultaerää Ranskan neuvotellessa aselepoehdoista. Alus määrättiin Fort-de-Franceen odottamaan uusia ohjeita. Määränpäässä aluksen lasti purettiin ja se valmistautui torjumaan Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijöiden HMS Fijin ja HMS Dunedinin hyökkäyksen.[1]

Ranskan antauduttua alus jäi Fort-de-Franceen Martiniquelle, jossa se lojui ankkurissa. Aluksen päällikkö sai Vichyn Ranskan hallinnolta 16. toukokuuta 1942 käskyn tehdä aluksesta liikuntakyvytön. Alus liittyi kesäkuussa 1943 liittoutuneisiin ja elokuussa se lähti Philadelphiaan modernisoitavaksi, mistä se palasi 21. joulukuuta Fort-de-Franceen. Alus lähti viikkoa myöhemmin Dakariin.[1]

Émile Bertin palveli helmikuusta 1944 alkaen Välimerellä ja osallistui operaatio Dragooniin ja akselivaltojen joukkojen tulittamiseen Italian Rivieralla. Operoituaan Libanonissa alus siirrettiin 30. joulukuuta huollettavaksi Touloniin, josta se palasi palvelukseen lokakuussa 1945. Toisen maailmansodan lopun se palveli Indokiinassa lippulaivana. Alus palasi 2. heinäkuuta 1946 Tourvllen kanssa Ranskaan, jossa se muutettiin tykistön koululaivaksi.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 1959 ja romutettiin 1961.

LähteetMuokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Whitley 1996, s. 41.