Evliya Çelebi
Evliya Çelebi (oikealta nimeltään Mehmed Zilli, 1611 – n. 1684)[1] (osmaniksi اوليا چلبي) oli osmanimatkailija, joka matkaili Osmanien valtakunnan ja ympäröivien maiden alueella yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Evliya teki ensimmäiset matkansa Istanbulin ympäristössä 1630-luvulla, ja vuonna 1634 hän oli mukana Murat IV:n sotaretkellä Persiaa vastaan. Evliya vieraili Bursan ja İzmitin kaupungeissa 1640, kunnes matkusti Trabzoniin uuden paikallishallitsijan kanssa.[2] Trabozonista Evliya pystyi jatkamaan matkaansa Kaukasukselle Azovin kaupunkiin. Tämän jälkeen hän lähti tataariarmeijan mukana Krimille. Paluumatkalla Istanbuliin Evliya haaksirikkoutuneena päätyi Bulgariaan.[3]
Vuonna 1645 Evliya oli Osmanien armeijan mukana hyökkäyksessä Venetsian hallitsemalle Kreetalle. Hän oli paikalla Hanian piirityksessä. Seuraavana vuonna Evliya matkusti pohjoisessa Anatoliassa Erzurumin kuvernöörin seurueessa, minkä jälkeen hän päätyi erikoistehtävän takia Tabriziin, josta hän pystyi tekemään toisen matkansa Kaukasukselle. Evliya nimitettiin vuonna 1648 Mekkaan lähtevän pyhiinvaelluskaravaanin muezziniksi ja imaamiksi. Hadžin jälkeen hän oli mukana sotaretkellä druuseja vastaan ja matkusti Syyriassa ja Libanonissa.[3]
Evliya sai vuonna 1651 mahdollisuuden sedältään ja suojelijaltaan laajempaan matkaan Bulgariaan ja eteläiseen Anatoliaan, kun setä nimitettiin Vanin kuvernööriksi. Vuosina 1655–1656 Evliya matkusti Persian valtakunnan länsiosissa ja vieraili Bagdadissa ja Basrassa. Evliya taisteli vuosina 1659–1665 osmanien armeijassa Transylvaniassa ja matkusti Moldaviassa, Serbiassa, Montenegro, Bosniassa, Hertsegovinassa ja Kroatiassa. Vuonna 1665 Evliya pääsi mukaan osmanien diplomaattiselle matkalle Wieniin, jossa hän saattoi viettää pari vuotta.[3]
Kreetalle Evliya oli 1667–1670, kun venetsialainen Herakleion antautui osmaneille. 1670-luku vei Evliyan edelleen läntiseen ja lounaiseen Anataloiaan sekä Syyriaan. Hän suoritti hadžin myös toistamiseen. Sen jälkeen hän eli Egyptissä useita vuosia ja matkusti Ylä-Egyptissä, Sudanissa ja Etiopiassa. Lopulta Evliya asettui ja keskittyi matkakirjansa Seyahatnamen kirjoittamiseen.[3]
Seyahatname on kymmenosainen teos, jossa Evliya kirjoittaa matkoistaan kronologisesti. Seyahatname tieteellinen arvo on osittain pantu kyseenalaiseksi, sillä Evliya kirjoittaa myös alueista, joilla hän ei ole ikinä käynyt, ja häneen ovat vaikuttaneet myös monet tarinat, sillä Evliya kertoo kritiikittömästi kansantarinoita ja suullisia kertomuksia. Seyahatnamessa on kuitenkin esimerkiksi virallisia dokumentteja ja tarkkoja oman käden havainnointeja.[3]
Lähteet muokkaa
- Speake, Jennifer: Literature of Travel and Exploration: A to F. Taylor & Francis, 2003. ISBN 9781579584252. Google-kirjat (viitattu 8.2.2010). (englanniksi)