Eveliina Lappalaisen surma

Eveliina Lappalaisen surma oli Imatralla 14. marraskuuta 2000 tapahtunut henkirikos. Oikeudessa katsottiin näytetyksi, että 14-vuotias Kaisa Eveliina Lappalainen (s. 27. maaliskuuta 1986) tuli pahoinpitelyn ja kuristamisen seurauksena tekoaikaan samaa koulua ylemmällä vuosiluokalla käyneen 15-vuotiaan Otto Aleksi Martikaisen surmaamaksi. Korkein oikeus tuomitsi Martikaisen nuorena henkilönä tehdystä taposta. Teon motiivi ei selvinnyt.

Teko ja tutkimukset

Lappalaisen isä löysi tyttärensä kuolleena pyörätien ojanpenkasta läheltä Imatrankosken urheilukenttää surmaa seuranneena aamuna 15. marraskuuta. Poliisi aloitti surman tutkinnan vaikeista lähtökohdista: teolla ei ollut silminnäkijöitä, varsinaista epäiltyä tai motiivia. Vasta vuoden ja kahden kuukauden kuluttua selvisi, että Lappalaisen surmaaja oli häntä vuotta vanhempi Otto Martikainen, joka ilmoittautui poliisille itse. Tekijä oli syksyllä 2000 käynyt Lappalaisen kanssa samaa Kosken yläastetta Imatralla, mutta oli ollut tätä ylemmällä luokalla. Surma oli tutkinnan perusteella edennyt nyrkeillä lyömisestä ja siitä aiheutuneesta tajuttomuudesta kuristamiseen. Lopullinen kuolinsyy oli tukehtuminen mutaiseen veteen.

Poliisi oli tutkinnan alkuvaiheessa kuullut Martikaista todistajana, jolloin tämä oli sanonut, ettei hän tiennyt tapahtuneesta mitään. Kaikkiaan kuulusteltiin useita satoja lähiseudun asukkaita. Surmatyön jälkeen tekijä oli jatkanut elämäänsä normaalisti, ja myöhemmin hänen opettajansa kertoi, ettei hänen käytöksessään ja koulumenestyksessään ollut tapahtunut mitään havaittavia muutoksia. Pari viikkoa tapahtuneen jälkeen Imatran poliisi alkoi saada apua Keskusrikospoliisilta, ja lopulta KRP otti päävastuun rikoksen tutkinnasta. Poliisin mukaan tutkimuksissa edettiin runsaan vuoden ajan askel askeleelta tekijän profiloinnin avulla. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen tehneen lääkärin lausunnon nojalla uhrin kuolinaika saatiin kiristetyksi neljän tunnin aikaikkunaan. ja lopullinen varmuus tekijän henkilöllisyydestä saatiin DNA-tutkimuksella.

Lukiossa opiskellut Martikainen vangittiin 9. tammikuuta 2002, ja hänen alaikäisyytensä vuoksi vangitsemisoikeudenkäynti pidettiin suljetuin ovin. Uusissa kuulusteluissa kävi ilmi, että pyöräillessään sählyharjoituksista kotiin 14. marraskuuta 2000 Martikainen oli kohdannut tanssitunnilta palanneen Lappalaisen pyörätiellä hieman kello 19 jälkeen, kääntynyt tämän perään ja ajanut tätä takaa noin 300–500 metrin matkan. Tämän jälkeen hän oli hyökännyt tytön kimppuun, hakannut tämän paljain nyrkein ja jättänyt tajuttomana ojaan makaamaan. Martikainen ja Lappalainen olivat tunteneet toisensa vain ulkonäöltä. Mitään järkevää syytä teolleen Martikainen ei kertonut, vaikka sitä kysyttiin häneltä useaan kertaan.

Eräs Martikaisen koulutoveri kertoi esitutkinnassa, että tämä oli kerran koulun välitunnilla Lappalaisesta juteltaessa sanonut ”se olin minä” ja levitellyt käsiään. Kukaan ei kuitenkaan ollut uskonut Martikaista.

Oikeudenkäynti ja tuomio

Tapauksen oikeuskäsittely alkoi Imatran käräjäoikeudessa 5. maaliskuuta 2002. Lappalaisen omaisia oikeudenkäynnissä avusti Heikki Lampela, ja Martikaisen asianajajana toimi Jarmo Salmi. Lappalaisen omaiset vaativat Martikaiselle 12 vuoden vankeutta nuorena henkilönä tehdystä murhasta ja 100 000 euron korvauksia henkisistä kärsimyksistä. Martikainen itse katsoi syyllistyneensä pahoinpitelyyn sekä törkeään kuolemantuottamukseen, ja toivoi enintään kahden vuoden rangaistusta. Imatran käräjäoikeus tuomitsi Martikaisen nuorena henkilönä tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen 19. kesäkuuta 2002. Sekä Martikainen että Lappalaisen omaiset valittivat tuomiosta Kouvolan hovioikeuteen. Mielentilatutkimuksessa oli todettu Martikaisen toimineen täydessä ymmärryksessä.

Hovioikeudessa todistajana kuullun, tutkintaa johtaneen rikosylikonstaapelin mielestä ihmisen kuristaminen käsin ja hukuttaminen ojaan vaati poikkeuksellisen voimakasta surmaamistahtoa ja suurta fyysistä voimaa. Martikaisen itsensä teolle esittämiä motiiveja rikosylikonstaapeli piti epäuskottavina. Tämän nojalla hovioikeus katsoi Martikaisen syyllistyneen murhaan, ja rangaistusta kovennettiin yhdeksäksi vuodeksi vankeutta 30. joulukuuta 2002. Martikainen sai korkeimmalta oikeudelta valitusluvan. Korkein oikeus palautti käräjäoikeuden asettaman seitsemän vuoden rangaistuksen taposta 22. kesäkuuta 2004. Korkeimman oikeuden mielestä teko ei täyttänyt murhan tunnusmerkistöä. Se katsoi teon olleen tahallinen, mutta ei vakaasti harkittu. Tekoa ei myöskään voinut korkeimman oikeuden mukaan pitää rikoslaissa tarkoitetulla tavalla erityisen raakana ja julmana.

Vankeusrangaistuksen lisäksi Martikainen tuomittiin korvaamaan Lappalaisen vanhemmille ja toiselle sisarelle henkisestä kärsimyksestä yhteensä 35 000 euroa. Lappalaisen vanhempien osuus oikeuden tuomitsemasta korvaussummasta oli kummallekin 14 000 euroa ja sisaren osuus 7 000 euroa. Lisäksi Martikainen velvoitettiin korvaamaan asianomistajille hautajaiskuluina 6 000 euroa ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 6 000 euroa sekä valtiolle oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen kustannuksina ja todistajapalkkioina yhteensä runsaat 826 euroa. Yhteensä korvauksia määrättiin 47 826 euroa. Lappalaisen vanhemmille oikeudenkäynnit maksoivat 50 000 euroa heidän hävittyään asian korkeimmassa oikeudessa.

Reaktioita

Paikallisten asukkaiden suhtautumista tapauksen selviämiseen kuvaa, että tutkintaryhmä sai tekijän vangitsemisen jälkeen kiitoskortteja ja yhteydenottoja useilta sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät olleet edes tunteneet uhrin perhettä.

Tuomio herätti keskustelua Suomen oikeuslaitoksen toiminnasta, ja silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen kehotti korkeinta oikeutta miettimään linjauksiaan uudestaan. Keskustelun kohteena oli erityisesti, voidaanko henkirikoksen kaltaisista teoista ylipäätään tuomita ketään ensikertalaisena. Keskusteluun osallistui myös silloinen eduskunnan puhemies, Imatralta kotoisin ollut Riitta Uosukainen. Martikaisen vangitsemispäivänä television Huomenta Suomi -ohjelmassa haastateltu Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti toivoi tapauksen herättävän perheissä sisäistä arvokeskustelua oikeasta ja väärästä. Lahti arveli, että lapset ja nuoret eivät välttämättä todella ymmärtäneet väkivaltaisten tekojen seurauksia.

Koska Martikainen oli ensikertalainen, hän kärsi rangaistuksestaan puolet. Martikaisen vangitsemispäätös tehtiin tammikuussa 2002, joten hän vapautui ehdonalaiseen 20-vuotiaana 7. heinäkuuta 2005. Rangaistus päättyi kokonaisuudessaan tammikuussa 2009. Vankeutensa Martikainen vietti Pyhäselän vankilassa.

Tapauksen jälkimaine

PMMP-yhtyeen kappale ”Kovemmat kädet” kertoo nuoren ihmisen murhasta. Kappale julkaistiin yhtyeen samannimisellä albumilla vuonna 2005. Yhtyeen toinen solisti ja toinen kappaleen sanoittajista, Paula Vesala, kertoi Vain elämää -ohjelmassa syksyllä 2014, että kappale oli saanut inspiraationsa Lappalaisen surmasta.

Aiheesta muualla

• Korkeimman oikeuden päätös 2004:63
• Riika Nykänen ja Olli Söderkultalahti: Eveliina Lappalaisen surmasta 20 vuotta – poliisi pääsi tekijän jäljille yli vuosi veriteon jälkeen 14.11.2020. Ilta-Sanomat.