Eurooppalainen mufloni
Eurooppalainen mufloni eli sardinianmufloni[5] eli mufloni[6] (Ovis aries musimon tai Ovis gmelini musimon tai Ovis gmelinii musimon) on villiintynyt sorkkaeläin, jonka ihminen on tuonut Välimeren saarille ja Eurooppaan.[4][7][8] Eri tutkijat luokittelevat eurooppalaisen muflonin joko samaan lajiin kesyjen lampaiden kanssa (Ovis aries) tai samaan lajiin villien mufloneiden kanssa (Ovis gmelini tai Ovis gmelinii).[8][9] Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan villiintyneet kesylampaat tulisi luokitella lajiin Ovis aries, eikä muflonin uhanalaisuusarvioinnissa käsitellä eurooppalaisia mufloneita.[10] Joidenkin tutkijoiden mukaan eurooppalaisen muflonin kantamuodon kesyttäminen oli kuitenkin niin rajallista, että eläimen voi edelleen luokitella samaan lajiin villin kantamuodon kanssa.[8] Suomessa mufloneita on nykyisin istutettuina ainakin seitsemällä rannikon saarella yhteensä noin 150 yksilöä.[11]
| Eurooppalainen mufloni | |
|---|---|
 Pässi |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohieläimet Caprinae[1] |
| Suku: | Lampaat[2] Ovis |
| Laji: | Lammas aries |
| Alalaji: | musimon |
| Kolmiosainen nimi | |
| Synonyymit[3][4] | |
|
|
.png) Eurooppalaisen muflonin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Piirteet
muokkaaUlkonäkö ja koko
muokkaa
Muflonin selkäpuoli on tumman punaruskea, ja selässä on tumma selkäjuova.[12] Uroksella on kyljessä yleensä valkoinen satulamainen laikku.[13][14] Vatsapuoli, raajojen alaosat, peräpeili ja turpa ovat vaaleammat, yleensä harmaanruskeat tai valkoiset.[15] Turkki on yleensä kesällä lyhyt ja punertava, talvella taas paksumpi ja tummanharmaa tai mustanruskea.[11][12] Turkki on tiheä, sileä- ja lyhytkarvainen[16] eikä muistuta kesylampaan villaa.[11] Uroksilla on kaulan alapuolella parta.[14] Ruumiin pituus on 110–130 cm, hartiakorkeus 65–75 cm ja paino 25–50 kg.[17] Hännän pituus on 4–10 cm.[18] Naaraat ovat pienempiä ja usein vaaleampia kuin urokset,[18] ja ne painavat enintään 35 kg.[11] Uroksilla on aina sarvet, naaraat voivat olla sarvellisia tai nupoja.[19] Uroksen sarvet ovat paksut, 50–80 cm pitkät ja sivuille kaartuvat.[11] Toisin kuin hirvieläinten, muflonin ja muiden onttosarvisten sarvet eivät putoa, vaan kasvavat jatkuvasti.[11][14] Sarviin tulee joka vuosi uusi rengas, minkä perusteella uroksen ikä voidaan päätellä.[11] Vanhojen pässien sarvet voivat painaa jopa viisi kilogrammaa.[12] Sarvet ovat metsästäjien keskuudessa arvostettuja trofeita.[18]
Äänet
muokkaaMufloni ääntelee samalla tavoin määkimällä kuin lammas.[17] Sen varoitusääni muistuttaa pidäteltyä aivastusta.[16]
Jäljet ja jätökset
muokkaaMuflonin sorkanjäljet muistuttavat lampaan jälkiä, mutta ovat leveämmät ja niissä ovat kynnet enemmän harallaan. Pässin jälki on noin 5,5 cm pitkä ja 4,4 cm leveä, naaraan jäljet ovat hieman pienemmät. Mufloni liikkuu rauhallisesti kulkiessaan käyden tai ravaten ja paetessaan laukaten tai hyppien. Sen askelväli on lyhyt ja askelleveys pitkä.[20] Pelästyessään se voi hypätä jopa 2,5 metrin korkeuteen.[12]
Muflonin ulosteet ovat noin senttimetrin pituisia, kulmikkaita papanoita, jotka yleensä liimautuvat yhtenäiseksi paakuksi tai pötköksi.[20]
Alkuperä ja levinneisyys
muokkaaEnemmän tai vähemmän domestikoitunutta lammasta siirrettiin jo neoliittisella kaudella Lounais-Aasiasta Välimeren saarille Korsikaan ja Sardiniaan.[12][13] Saarille tuodut lampaat villiintyivät ja kotiutuivat näiden saarten vuoristoisiin sisäosiin, missä kehittyi muutamien tuhansien vuosien aikana eurooppalainen mufloni eli sardinianmufloni.[13] Näillä kahdella Välimeren saarella elävät muflonit ovat jo pitkään olleet harvinaisia. Niitä on kuitenkin istutettu Manner-Eurooppaan jo 1700-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Saksassa, Tšekissä, Slovakiassa, Etelä-Ranskassa ja Espanjassa ne ovat nykyään varsin yleisiä.[15][18] Manner-Euroopan kannaksi arvioidaan noin 20 000 yksilöä, mikä on moninkertaisesti suurempi kuin Korsikassa ja Sardiniassa jäljellä olevan alkuperäisen kannan koko.[18] Mufloneita on siirretty myös Euroopan ulkopuolelle Yhdysvaltoihin, Havaijille ja Uuteen-Seelantiin.[11]
Esiintyminen Suomessa
muokkaaRagnar Kreuger istutti Suomen ensimmäiset muflonit vuonna 1939 Inkoon Hättön saareen Korkeasaaren eläintarhasta, jonne ne oli tuotu Tanskasta.[11] Vuonna 1949 kolme muflonia vietiin Hättöstä Luvian edustalle Säpin saareen.[11][21] Säpin kantaa on myöhemmin täydennetty muutamilla Korkeasaaresta ja Ähtärin eläinpuistosta tuoduilla yksilöillä.[22][11] Säpin ja Hätön kesken on myös vaihdettu pari eläintä kantojen perimän monipuolistamiseksi. Mufloneita esiintyy edelleen kummallakin saarella muutamia kymmeniä yksilöitä:[19] talvella 2009 Hättössä oli 25 ja Säpissä 60 muflonia.[11] Nykyään kummankin saaren muflonit ovat miltei luonnonvaraisia, mutta talvisin niitä joudutaan ruokkimaan, koska ne pyrkivät lumiseenkin aikaan syömään vain maassa kasvavaa ruohoa.[17]
Nauvon Högsarin saarelle tuotiin 1980-luvulla seitsemän muflonia ja kolme muflonin ja maatiaislampaan risteymää, ja vuonna 2005 vielä kaksi muflonia. Sekarotuiset yksilöt poikkeavat ulkonäöltään aidoista mufloneista. Osa eläimistä on uinut istutuspaikaltaan Högsarin naapurisaariin Anisoriin, Bränskäriin ja Ängholmiin. 2000-luvun alussa Högsarista siirrettiin kaksi yksilöä Nauvon Lillandetin pohjoispuolella olevaan Svartö-nimiseen saareen, jossa ne ovat lisääntyneet. Näillä Paraisten viidellä saarella eli vuonna 2009 kaikkiaan noin 70 yksilöä.[11]
Mufloni kuuluu Suomessa metsästyslaissa mainittaviin riistaeläimiin.[23] Sen metsästysaika on 1.9.– 31.1.[24] Suomessa on metsästetty vuosittain keskimäärin 40 yksilöä.[11]
Elinympäristö
muokkaa
Mufloni elää ylänköjen ja vuoristojen pensaikkomaastossa ja metsissä.[17] Se välttää aukeaa maastoa,[21] mutta voi varsinkin keväisin käydä laiduntamassa pelloilla ja niityillä.[16][11] Alkuperäiset Sardinian ja Korsikan muflonit suosivat kallioista vuoristomaastoa, mutta Keski-Euroopassa elävät yksilöt sen sijaan viihtyvät loivapiirteisemmässä, kivisessä ja kuivassa ympäristössä. Ne sopeutuvat helposti muunlaiseenkin ympäristöön.[18]
Elintavat
muokkaaKäyttäytyminen
muokkaaMuflonit ovat lampaiden tavoin laumaeläimiä.[17] Uuhet ja karitsat elävät ympäri vuoden samassa laumassa, jota johtaa yksi vanha uuhi. Syksyn ja alkutalven kiima-ajaksi uroksetkin lyöttäytyvät näihin naaraslaumoihin.[18] Alkuperäiset Välimeren muflonit ovat liikkeellä hämärän aikaan ja kulkevat usein samoja, kapeita polkuja pitkin.[16] Suomessa eläinten on havaittu liikkuvan myös päivisin.[11]
Muflonit eivät ole petoeläimille ja metsästäjille helppoa saalista, sillä ne ovat arkoja ja niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat.[18] Suomessa elävien muflonien luontaisia saalistajia ovat vain kotkat ja ketut.[21] Irrallaan kulkevat koirat voivat olla uhka mufloneille.[11]
Ravinto
muokkaaMufloni syö pääasiassa maassa kasvavaa ruohoa ja heinää.[17] Pienemmissä määrin se hyödyntää myös puiden ja pensaiden oksia, marjoja, sammalia ja jäkälää.[18] Jos ravinnosta on talvella pulaa, muflonit voivat aiheuttaa puustolle vahinkoa oksien ja kuoren kaluamisella. Kuorintajäljet eroavat hirvieläinten jyrsimistä siten, että hampaiden jäljet ovat rungolla vaakasuorassa tai vinossa kulmassa.[20] Muflonit voivat olla haitallisia myös ruokaillessaan puutarhoissa.[11]
Lisääntyminen ja elinikä
muokkaaMuflonien kiima-aika on Etelä-Euroopassa lokakuusta joulukuun puoliväliin,[18] Suomessa marras-joulukuussa.[11] Synnytys tapahtuu keväällä huhti-toukokuussa,[11] viiden kuukauden kantoajan jälkeen.[18] Karitsoja on kerrallaan yleensä yksi, harvemmin kaksi.[18]
Mufloni voi elää 15–20-vuotiaaksi.[18]
Lähteet
muokkaa- Lauri Siivonen; Wiberg, Harald: Pohjolan nisäkkäät. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9
Viitteet
muokkaa- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Ovis Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 14.1.2010. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ovis aries musimon (TSN 552812) itis.gov. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Ovis aries subsp. musimon (Pallas, 1811) GBIF. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Haku nimistöluettelosta Hatikka.fi. 3.3.2006. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Mufloni – Ovis orientalis musimon Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 13.11.2024.
- ↑ Rezaei, Hamid Reza et al.: Evolution and taxonomy of the wild species of the genus Ovis (Mammalia, Artiodactyla, Bovidae). Molecular Phylogenetics and Evolution, helmikuu 2010, 54. vsk, nro 2, s. 315–326. doi:10.1016/j.ympev.2009.10.037 ISSN 1055-7903 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Kárpáti, Tamás & Náhlik, András: Is the Impact of the European Mouflon on Vegetation Influenced by the Allochthonous Nature of the Species? Diversity, 15.6.2023, 15. vsk, nro 6, s. 778. doi:10.3390/d15060778 ISSN 1424-2818 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Ovis gmelinii E. Blyth, 1841 Mammal Diversity Database. 2024. American Society of Mammalogists. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Michel, S. & Ghoddousi, A.: Ovis gmelini IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Wikström, Mikael: Mufloni 70 vuotta Suomessa (ePaper) (Metsästäjä -lehden 4/2009 verkkoversio, s. 56–59) ePaper.fi. 2009. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ a b c d e Mufloni (Ovis musimon) (pdf) Kiteezoo.fi. Kiteen Eläinpuisto. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ a b c Casta, Stefan; Ullström, Staffan: Kotieläinten villi elämä, s. 16–19. Suomentanut Ilona Sevelius. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1273-X
- ↑ a b c Kairikko, Juha K.: Mufloni Metsastajaliitto.fi. Suomen Metsästäjäliitto. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ a b Nummi, Petri: Suomeen istutetut riistaeläimet, s. 36. (Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos) Helsinki: Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos, 1988. ISBN 951-45-4760-8
- ↑ a b c d Kalinainen, Pertti: Mufloni, Säpin erikoinen. Eläinmaailma, 1997, nro 11, s. 52–55. Helsinki Media.
- ↑ a b c d e f Kalaja, Eeva: Suomen Luonnon Tietosanakirja, s. 264. Helsinki: Valitut Palat, 1977. ISBN 951-9078-31-2
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 115. (2. painos) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9
- ↑ a b Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 112. WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4
- ↑ a b c Bang, Preben; Dahlström, Preben: Mikä tästä meni? - Eläinten jäljillä, s. 23, 81, 112, 194. Suomentanut KaleviHeikura, Mattias Tolvanen. WSOY, 2000. ISBN 951-0-23223-8
- ↑ a b c Tirkkonen, Kirsi: Villilammas on Säpin saaren salaisuus Yle.fi. 25.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Säpin luonto Sapinmajakka.com. Säppi 2000 ry. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24 (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 5.2.2015
Aiheesta muualla
muokkaa- Mouflon (Ovis orientalis). ARKive. Arkistoitu 2.5.2013. (englanniksi)
- Encyclopedia of Life: Ovis orientalis (luettu 13.7.2010) (englanniksi)
- Ojanperä, Päivi: Villit muflonit hämmentävät Högsarin asukkaiden elämää Turun Sanomat. 10.12.2006.