Etraviriini



Etraviriini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
4-[6-amino-5-bromi-2-(4-syanoanilino)pyrimidin-4-yyli]oksi-3,5-dimetyylibentsonitriili
Tunnisteet
CAS-numero	269055-15-4
ATC-koodi	J05AG04
PubChem CID	193962
DrugBank	DB06414
Kemialliset tiedot
Kaava	C₂₀H₁₅N₆Br O
Moolimassa	435,28
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	99,9 %^[1]
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	41 h^[1]
Ekskreetio	Ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen

Etraviriini (C₂₀H₁₅BrN₆O) on bentsonitriilijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste on niin kutsuttu toisen sukupolven ei-nukleosidinen käänteiskopioijaentsyymin estäjä ja sitä käytetään lääketieteessä HIV:n hoidossa.

Vaikutusmekanismi ja käyttö muokkaa

Etraviriini sitoutuu muiden käänteiskopioijaentsyymin estäjien tavoin käänteiskopioijaentsyymiin ja estää tällöin sen DNA- ja RNA-riippuvaisen polymeraasiaktiivisuuden. Tällöin virussolut eivät pääse jakaantumaan ja kuolevat. Etraviriinia käytetään aina yhdessä muiden antiretroviraalisten lääkeaineiden kanssa. Sen on havaittu olevan tehokas myös sellaisia HIV-kantoja vastaan, jotka ovat kehittäneet resistenssin muita ei-nukleosidisia käänteiskopioijaentsyymin inhibiittoreita vastaan. Tyypillinen annostus on 200 mg/vrk ja absorptiota auttaa ruokailu lääkkeenoton jälkeen. Etraviriini tuli markkinoille vuonna 2008.^[1]^[2]^[3]

Haittavaikutukset muokkaa

Etraviriinin tyypillisiä haittavaikutuksia ovat allerginen ihottuma, vatsakivut, huonovointisuus ja ripuli. Lääkeaine voi aiheuttaa myös maksan entsyymiarvojen nousua. Vuonna 2009 raportoitiin tapauksista, joissa etraviriini oli mahdollisesti aiheuttanut hengenvaarallisen Stevens–Johnson-oireyhtymän. Lääkkeellä saattaa olla myös yhteys eräisiin autoimmuunisairauksiin kuten Basedowin tautiin, polymyosiittiin ja Guillain–Barrén oireyhtymään.^[1]^[2]

Synteesi muokkaa

Etraviriinin synteesin lähtöaineita ovat p-syanoaniliini ja syanamidi, jotka reagoivat muodostaen guanidiinijohdannaisen. Tämä reagoi dietyylimalonaatin kanssa muodostaen dihydroksisubstituoidun pyrimidiinijohdannaisen, jonka hydroksyyliryhmät korvautuvat kloorilla reaktiossa fosforyylikloridin kanssa. Näin muodostunut välituote bromataan ja yksi klooriatomeista korvautuu nukleofiilisella aromaattisella substituutiolla 2,6-dimetyyli-4-syanofenolin kanssa. Etraviriinisynteesin viimeisessä vaiheessa klooriatomi korvautuu aminoryhmällä reaktiolla ammoniakin kanssa.^[4]

Lähteet muokkaa

↑ ^a ^b ^c ^d Paul E. Sax,Calvin J. Cohen,Daniel R. Kuritzkes: HIV Essentials, s. 163–164. Jones & Bartlett Learning, 2008. ISBN 9780763761240. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)
↑ ^a ^b Etravirine DrugBank. Viitattu 10.3.2015. (englanniksi)
↑ Raphael Dolin, Henry Masur, Michael S. Saag: AIDS Therapy, s. 484–485. Elsevier, 2007. ISBN 9781437720532. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)
↑ Daniel Lednicer: The Organic Chemistry of Drug Synthesis, s. 122–123. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-18066-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)

[HIV-1] Paul E. Sax,Calvin J. Cohen,Daniel R. Kuritzkes: HIV Essentials, s. 163–164. Jones & Bartlett Learning, 2008. ISBN 9780763761240. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)

[DrugBank-2] Etravirine DrugBank. Viitattu 10.3.2015. (englanniksi)

[AIDS-3] Raphael Dolin, Henry Masur, Michael S. Saag: AIDS Therapy, s. 484–485. Elsevier, 2007. ISBN 9781437720532. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)

[4] Daniel Lednicer: The Organic Chemistry of Drug Synthesis, s. 122–123. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-18066-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.3.2015). (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]