Etelämeren komppanian osakkeiden hinnan kehitys vuosina 1719–1721.

Etelämeren kupla on talouskupla, joka puhkesi Englannissa vuonna 1720. Syynä oli käsistä karannut spekulaatio Etelämeren komppania -nimisen kauppakomppanian osakkeilla. Ranskassa koettiin samaan aikaan vastaava taloudelliseen romahdukseen johtanut spekulaatiovillitys, joka tunnetaan nimellä Mississippin kupla.

South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.[1]

Etelämeren komppania lupasi vuonna 1720 ottaa hoidettavakseen Englannin valtionvelan, ja parlamentti hyväksyi esityksen. Sen seurauksena komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja niiden arvo kohosi tammi-elokuun välisenä aikana 128 punnasta yli tuhanteen puntaan. Komppanian osakkeilla käytävän kaupan liepeille syntyi myös muita yrittäjiä, jotka saivat monet kansalaiset houkuteltua harkitsemattomiin sijoituksiin. Englannin osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 1720, ja pian sekä Etelämeren komppanian että muidenkin suurten yhtiöiden osakkeiden arvo putosi pohjalukemiin. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa.[1]

Romahduksen jälkeen parlamentti määräsi suoritettavaksi tutkinnan, joka paljasti ainakin kolmen ministerin ottaneen vastaan lahjuksia ja osallistuneen spekulaatioon. Monet Etelämeren komppanian johdossa toimineet menettivät maineensa. Skandaali edisti valtiomies Robert Walpolen valtaannousua. Pääministeriksi kohonnut Walpole julisti etsivänsä kaikki tapahtumiin syylliset, vaikka asettuikin myöhemmin suojelemaan useiden merkittävien poliitikkojen mainetta.[1]

Etelämeren komppania jatkoi tapahtumien jälkeen toimintaansa. Se myi pääosan oikeuksistaan vuonna 1750 Espanjan hallitukselle, ja toiminta lakkautettiin lopullisesti vuonna 1853.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d South Sea bubble (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.7.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa