Ranskan ympäriajo alkoi ensimmäisen kerran 41 vuoteen yhteislähtöetapilla, ilman prologia. Lähtöpaikkana oli Brest. Heti etapin alkuhetkillä pääjoukosta irtosi kahdeksan ajajan ryhmä, joka kasvatti eron parhaimmillaan 8 minuuttiin 15 sekuntiin. Heidät tavoitettiin vasta etapin loppuvaiheessa, irtioton käynnistänyt Lilian Jegou ja David de la Fuente vasta seitsemän kilometriä ennen maalia.
Etappi päättyi runsaan kilometrin mittaiseen nousuun, jossa Kim Kirchen näytti jo päässeen ratkaisevalle karkumatkalle, kunnes Alejandro Valverde tuli viimeisessä kaarteessa hänen ohitseen. Toiseksi sijoittui lopulta Philippe Gilbert ja kolmanneksi Jérôme Pineau.
Irtiottoryhmässä mukana ollut Thomas Voeckler sai Maillot à pois -paidan haltuunsa tasapistein Björn Schröderin kanssa. Tämän vuoden kilpailussa ei jaeta hyvityssekunteja, joten ensimmäisen etapin tulokset ovat samalla kokonaiskilpailun tilanne.
Sylvain Chavanel ja Thomas Voeckler lähtivät irtiottoon etapin alkuvaiheessa kasvattaen eron pääjoukkoon parhaimmillaan, sata kilometriä ennen maalia, kuuteen minuuttiin 25 sekuntiin. Kun maaliin oli 57 kilometriä he saivat seurakseen Agritubel-tallin Christophe Moreaun ja David Lelayn.
Chavanel lähti irtiottoon juuri kun pääjoukko oli tavoittamassa ranskalaiskvartetin noin kolme kilometriä ennen maalia. Hänet kuitenkin tavoitettiin samoin kuin seuraavaksi karkumatkaa yrittänyt Fabian Cancellara. Ratkaisu tapahtui massakirissä, jossa Thor Hushovd onnistui ottamaan kuudennen etappivoittonsa Ranskan ympäriajossa. Team ColumbianKim Kirchen ja Gerald Ciolek veivät seuraavat sijat.
Tasaisessa maastossa käytyä kolmatta etappia oli ajettu yhdeksän kilometriä, kun William Frischkorn, Samuel Dumoulin, Paolo Longo Borghini ja Romain Feillu irtosivat pääjoukosta. He kasvattivat eron parhaimmillaan neljääntoista minuuttiin ja pysyivät irti maaliin saakka. Feillu avasi loppukirin hieman liian aikaisin ja Dumoulin onnistui nousemaan hänen ohitseen etappivoittoon. Myös Frischkorn ohitti lopulta Feillun, joka siirtyi kuitenkin kokonaiskilpailun johtoon.
26 kilometriä ennen maalia sattui kolari, jonka seurauksena Ángel Gómez joutui keskeyttämään ja pääjoukko hajosi kolmeen osaan. Ennakkosuosikeista Denis Menšov ja Riccardo Riccò jäivät kakkosryhmään häviten 38 sekuntia muille kokonaiskilpailun suosikeille.
8. heinäkuuta 2008, Cholet, henkilökohtainen aika-ajo 29,5 kmmuokkaa
4. etapin profiili
Neljäs etappi oli vajaan 30 kilometrin aika-ajo tasaisessa maastossa Cholet'n kaupungissa. Stefan Schumacher voitti etapin oltuaan johdossa myös molemmilla väliaika-asemilla. Kim Kirchen sijoittui toiseksi ja David Millar kolmanneksi. Schumacher siirtyi samalla kokonaiskilpailun johtoon.
Päivän suurimpiin epäonnistujiin kuului Alejandro Valverde, joka hävisi Schumacherille minuutin ja 34 sekuntia sijoittuen 23:nneksi. Keltaisessa paidassa ajanut Romain Feillu jäi etapilla 169:nneksi lähes viisi minuuttia Schumacherille hävinneenä.
Vuoden 2008 Ranskan ympäriajon pisin etappi ajettiin tasaisessa maastossa. Ranskalaiset Lilian Jegou, Nicolas Vogondy ja Florent Brard karkasivat 11 kilometrin ajon jälkeen. He kasvattivat eron pääjoukkoon parhaimmillaan – 52 kilometrin ajon jälkeen – kahdeksaan minuuttiin 15 sekuntiin. Kolmikko pysyi irti lähes maaliin saakka. Runsas kilometri ennen maalia Vogondy iski irti kärkiryhmästä, muttei aivan onnistunut voittamaan etappia, vaan kirimiehet tavoittivat hänet vain muutama kymmenen metriä ennen maalia.
Kilpailun ensimmäisen vuorietapin alkuhetkillä lähti irti kolmen ajajan ryhmä, johon kuuluivat Sylvain Chavanel, Freddy Bichot ja Benoît Vaugrenard. Chavanel saapui ensimmäisenä päivän kolmen ensimmäisen nousun huipulle siirtyen samalla mäkikilpailun johtoon tasapistein Thomas Voecklerin kanssa. Bichot pysyi ryhmästä viimeisenä irti – 13 kilometrin päähän maalista.
Etappi päättyi 11 kilometrin nousuun, jonka alkuvaiheessa Leonardo Piepoli ja Christian Vande Velde lähtivät irtiottoon. Heidät kuitenkin saavutettiin ja mäen jyrkimmässä vaiheessa, noin kilometri maalista, kärkiryhmässä oli parikymmentä ajajaa. Stefan Schumacher kaatui 300 metriä ennen maalia törmättyään Kim Kirchenin takapyörään. Samalla hetkellä Riccardo Riccò käynnisti ratkaisevan kirin voittaen etapin ennen Alejandro Valverdea ja Cadel Evansia. Schumacherin kaatumisen seurauksena Kirchen siirtyi kokonaiskilpailun johtoon.
Etappia oli ajettu 55 kilometriä, kun 25 ajajan ryhmä, johon kuului muun muassa Kim Kirchen, lähti irti pääjoukosta kasvattaen eron parhaimmillaan 45 sekuntiin. Heidät tavoitettiin 66 kilometrin päässä maalista. Col d’Entremont'n nousussa muodostui neljän ajajan kärkiryhmä: Josep Jufré, Luis León Sánchez, David de la Fuente ja Vincenzo Nibali. He pysyivät irti viimeiseen nousuun saakka, jonka huippu oli noin kymmenen kilometrin päässä maalista. De la Fuente nousi mäkikilpailun johtoon oltuaan ensimmäisenä kolmen nousun huipulla.
Sánchez karkasi kärkiryhmästä viimeisessä alamäessä muutaman kilometrin päässä maalista. Hän voitti etapin ennen Stefan Schumacheria ja Filippo Pozzatoa.
Etapin ensimmäisellä puoliskolla oli neljä kategorialuokituksen saanutta mäkeä, loppuosa ajettiin tasaisemmassa maastossa. Toisessa nousussa Laurent Lefèvre irtosi pääjoukosta saaden takaa-ajajikseen Jérôme Pineaun, Amets Txurrukan ja Christophe Riblonin. He tavoittivat Lefèvren 84 kilometrin ajon jälkeen. Ryhmä kasvatti eron pääjoukkoon parhaimmillaan – 110 kilometrin kohdalla – viiteen minuuttiin 15 sekuntiin.
Pineau ja Txurruka karkasivat 13 kilometriä ennen maalia irtiottokumppaneiltaan, jotka pääjoukko tavoitti kolme kilometriä myöhemmin. Kirimiesten tallit onnistuivat kuitenkin vetotyössään ja karkulaiset tavoitettiin 3,5 kilometriä ennen maalia. Loppukirissä Mark Cavendish otti toisen etappivoittonsa tämän vuoden kilpailussa Gerald Ciolekin varmistaessa Team Columbian kaksoisvoiton. Saman tallin Kim Kirchen jatkoi kokonaiskilpailun johdossa.
Pyreneillä ajetun yhdeksännen etapin alkupuolella oli muutama kolmannen ja neljännen kategorian nousu. Jälkipuoliskolla ajajat ylittivät ensimmäisen kategorian vuoret Col de Peyresourde'n sekä 26 kilometriä ennen maalia Col d'Aspinin.
Aljaksandr Kutšynski, Nicolas Jalabert ja Sebastian Lang karkasivat 22 kilometrin kohdalla pääjoukosta kasvattaen eron parhaimmillaan 14 minuuttiin 20 sekuntiin. Cadel Evans kaatui 105 kilometrin ajon jälkeen loukaten hieman itseään. Col de Peyresourde'n vuorella Jalabert putosi kärkiryhmästä ja hetkeä myöhemmin Lang karkasi Kutšynskiltä. Maxime Monfort ja David de la Fuente iskivät puolestaan irti pääjoukosta muutama kilometri ennen vuoren huippua.
Col d'Aspinin nousussa useat ajajat tekivät irtiottoyrityksiä ennen kuin Riccardo Riccò teki ratkaisevan iskun muutama kilometri ennen vuorenhuippua. Hän tavoitti pian karkulaiset, viimeisenä Langin vajaa kilometri ennen Col d'Aspinin huippua. Pääjoukko saapui mäkikirimaaliin minuutin ja 15 sekuntia Riccòn jälkeen ja ero pysyi laskuvoittoisella 26 kilometrin loppuosuudella lähes samana. Vladimir Jefimkin irtosi viime kilometreillä kärkiryhmästä sijoittuen etapilla toiseksi. Kokonaiskilpailussa kolmantena ollut Stefan Schumacher putosi kärkiryhmästä pari kilometriä ennen Col d'Aspinin huippua jääden pääjoukosta lopulta 40 sekunnin päähän.
Kilpailun kymmenes etappi sisälsi kaksi kategorialuokituksen yläpuolella olevaa vuorta: yli 17 kilometrin mittaisen nousun Col du Tourmalet'n huipulle 2 115 metrin korkeuteen sekä maalimäkenä toimineen yli 14 kilometrin nousun talviurheilukeskus Hautacamiin.
24 ajajaa irtosi pääjoukosta heti etapin alkuvaiheessa. Heidän joukossaan ollut Óscar Freire voitti kaksi välikiriä siirtyen pistekilpailun johtoon. Seitsemän ajajan kokoiseksi pienentynyt kärkiryhmä kasvatti eron pääjoukkoon parhaimmillaan yhdeksään minuuttiin 40 sekuntiin. Rémy Di Gregorio irtosi kärkiryhmästä Col du Tourmalet'lla onnistuen valloittamaan tämän klassisen nousun Ranskan kansallispäivää juhlineen kotiyleisön riemuksi. Jens Voigt teki pääjoukossa kovasti vetotöitä tallinsa Team CSC-Saxo Bankin kapteenien puolesta. Tämän vedon seurauksena kaksi suurta ennakkosuosikkia, Alejandro Valverde ja Damiano Cunego putosivat pääjoukosta.
Takaa-ajajat saavuttivat Di Gregorion 12 kilometriä ennen maalia. Hautacamilla tehtiin useita ratkaisuyrityksiä, joiden seurauksena kokonaiskilpailua johtanut Kim Kirchen putosi kärkiryhmästä. Kärkeen muodostui lopulta kolmen ajajan ryhmä: Leonardo Piepoli, Juan José Cobo ja Fränk Schleck. Saunier Duval - Scottin kaksikko pudotti lopulta Schleckin kyydistään ja Piepoli voitti etapin niukasti ennen Coboa.
Cadel Evans saapui maaliin kaksi minuuttia 17 sekuntia voittajan jälkeen. Hän siirtyi kokonaiskilpailun johtoon sekunnin erolla Fränk Schleckiin.
Alejandro Valverde
Philippe Gilbert
Jérôme Pineau
Kim Kirchen
Riccardo Riccò
Cadel Evans
