Erkki Muukkonen

Erkki Ilmari Muukkonen (15. elokuuta 1945 Pielisjärvi – 8. toukokuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, kapellimestari, urkuri ja kanttori. Hänelle myönnettiin director cantuksen arvonimi.

Muukkonen valmistui kanttori-urkuriksi Kuopiossa suorittamiensa opintojen päätteeksi vuonna 1964. Hän jatkoi opiskelua Sibelius-Akatemiassa vuosina 1964–1969 ja suoritti siellä kapellimestariluokan loppututkinnon. Hän täydensi orkesterinjohdon opintojaan Saksassa opettajinaan muiden muassa Kurt Masur ja Arvīds Jansons. Muukkonen pääsi Suomen valtion apurahalla Budapestiin, jossa hän opiskeli sävellystä Sándor Szokolayn johdolla vuosina 1980–1981. Muukkonen loi Unkarissa yhteyksiä paikallisiin musiikillisiin ja kirkollisiin piireihin.

Muukkonen työskenteli kanttorina Malmilla vuosina 1964–1966 ja Lohjalla 1966–1968. Vuosina 1968–1972 hän toimi Savonlinnan soitannollisen seuran kapellimestarina. Vuosina 1972–1985 hän oli Tukholman suomalaisen seurakunnan kanttori. Muukkonen oli Ruotsiin muuttaneiden oikeuksien puolestapuhuja ja toteuttikin suomalaisten muusikkojen konsertteja sekä musiikkitapahtumia Suomalaisessa kirkossa. Lisäksi hän järjesti eri puolilla Ruotsia kuorokursseja ja musiikkileirejä. Muukkonen työskenteli säestäjänä, sovittajana ja säestäjänä sekä Suomen että Ruotsin radio- ja televisio-ohjelmissa. Vuosina 1985–1987 hän jatkoi Suomessa työskentelyä kanttorina Karkkilassa ja sitten vuosina 1987–2001 Lohjalla.

Muukkosen sävellysten joukossa on urkuteos Aspekteja vanhasta bysanttilaisesta sävelmästä 1200-luvulta (1978), jonka hän teki Martti Wallénin ekumeenista konserttikiertuetta varten. Edition Tilli on kustantanut sen ja Muukkosen teoksen Fughetta uruille. Muukkonen kääntyi ortodoksiksi muutama vuosi ennen kuin kuoli Helsingissä sairauteen.