Erik Wallensköld

Erik Wallensköld (alk. Wallenius 4. toukokuuta 1779 Tohmajärvi – 18. lokakuuta 1846 Turku) oli suomalainen senaattori, tuomari ja maaherra, joka toimi muun muassa Turun hovioikeuden presidenttinä.

Turun akatemiassa opiskellut Wallensköld valmistui tuomariksi vuonna 1799. Sen jälkeen hän toimi Turun ja Vaasan hovioikeuksissa sekä oli jäsenenä senaatin talousosastossa. Vuosina 1820–1822 Wallensköld oli johtajana Suomen vaihto-, laina- ja talletuskonttorissa eli Suomen Pankissa. Hän oli Turun ja Porin läänin virkaatekevä maaherra 1822–1826 sekä maaherra 1826–1828. Wallensköld toimi myös lyhytaikaisesti Kymenkartanon läänin maaherrana vuonna 1828. Turun hovioikeuden presidenttinä hän oli vuosina 1832–1840.

Valtioneuvoksen arvonimen Wallensköld sai 1823 ja hänet aateloitiin vuonna 1832. Wallensköldin isä oli talousmies Gabriel Wallenius, poika senaattori Adolf Waldemar Wallensköld ja pojanpoika professori Axel Wallensköld.

Katso myös

• Wallenius (suku)

Aiheesta muualla

• Erik Wallensköld SKS:n Kansallisbiografiassa

Edeltäjä: Adolf Fredrik von Willebrand

Keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti 1832−1840

Seuraaja: Carl Fredrik Richter

Edeltäjä: Adolf Broberg

Kymenkartanon läänin maaherra 1828

Seuraaja: Abraham Joakim Molander

Edeltäjä: Lars Gabriel von Haartman

Turun ja Porin läänin maaherra 1822–1828

Seuraaja: Adolf Broberg