Erik Malmberg

Erik Leo Johannes Malmberg (23. huhtikuuta 1892 Helsinki13. elokuuta 1934) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja palveli valkoisten itäarmeijan Karjalan armeijakunnan esikunnassa sekä Itäarmeijan esikunnassa Viipurin valtauksen aikana Valkoisten päämajan yhdysupseeri ja tiedotusosaston päällikkö Suomen sisällissodassa. Hän johti Suomen yleisesikunnan tiedustelutoimistoa vuosina 1921–1925 ja 1927–1934.[1] Malmberg tunnettiin myös taitavana shakin pelaajana ja hän edustikin Suomea Pariisissa vuonna 1924 pidetyssä kansainvälisessä Shakkiturnauksessa.[2][3]

Erik Leo Johannes Malmberg.

PerhetaustatMuokkaa

Malmbergin vanhemmat olivat lehtori Emil Othniel Malmberg ja Aino Emma Wilhelmina Perenius. Hänen veljensä oli sittemmin suojeluskuntajärjestön komentajana pitkään toiminut jääkärikenraaliluutnantti Lauri Malmberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anne Gustafssonin kanssa.[2][3]

OpinnotMuokkaa

Malmberg kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Eteläsuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1912–1915 Helsingin yliopistossa ja suoritti lääketieteen alkututkinnon vuonna 1914 ja hoiti opintojensa ohella lukuvuonna 1913–1914 eläin- ja kasviopin opettajan viransijaisuutta Helsingin reaalilyseossa.[2][3]

Hän suoritti aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1920 ja sotakorkeakoulun erikoiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925 ja kävi Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1926–1927 sekä suoritti yleisesikunnan upseereille järjestetyn tähystäjäkurssin Ilmavoimissa vuonna 1929.[2][3]

JääkäriaktivistiMuokkaa

Malmberg otti osaa vuoden 1914 syksystä alkaen jääkäriliikkeen alkuvalmisteluihin ja oli mukana Eteläsuomalaisen osakunnan edustajana ylioppilasaktivistien ensimmäisissä kokouksissa. Hän oli myös perustamassa Helsinkiin niin sanottua Liisankadun toimistoa, joka keräsi Suomesta tiedustelutietoja Saksalle. Kyseisessä toimistossa hän toimi toimihenkilönä aina vuoden 1915 lopulle saakka. Kesällä 1915 hän matkusti Tukholmaan, missä hän otti yhteyttä Saksan meriesikuntaan, jolta hän sai toimeksiannon järjestää Helsinkiin jääkäriaktivistien tiedustelu- ja vakoilutoiminnan. Myöhemmin Liisankadun toimiston toiminnan paljastuttua hän matkusti uutena vuonna 1916 Ruotsiin Tukholmaan, missä hän liittyi aktivistien tiedustelutoimistoon, jolla oli läheiset suhteet Saksan yleisesikunnan tiedustelutoimistoon. Tiedustelutoimistossa työskentelivät muun muassa Isak Alfthan ja J. W. Snellman, joiden ohella hän työskenteli toimistossa Tukholmassa ja Haaparannalla aina Suomen sisällissodan puhkeamiseen saakka.[2][3]

Tukholmasta Malmberg komennettiin marraskuussa 1916 Charlottenburgiin, missä hän kävi pioneeri- ja sabotaasikurssin. Tätä edeltävänä aikana hän oli myös kirjoilla kesäkuun ja marraskuun välisen ajan vuonna 1916 Saksassa toimivan 27. Jääkäripataljoonan täydennysjoukossa.[2][3]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Malmberg saapui Ruotsista Suomeen Tornioon 4. helmikuuta 1918 ja otti osaa sisällissodan puhjettua Tornion taisteluun, missä hän toimi pikakivääriosaston johtajana. Tornion valtauksen jälkeen Malmberg liittyi jääkäriluutnantti Vilho Suvirinteen johtamaan Kilpisjärven retkikuntaan. Kilpisjärven retkeltä palattuaan hänet komennettiin Päämajan yhdysupseeriksi ja tiedusteluosaston päälliköksi Karjalan armeijakunnan esikuntaan. Sotatoimien edistyttyä hänen sijoituspaikkanaan oli Viipurin operaation aikana Itäarmeijan esikunnassa.[2][3]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Malmberg siirrettiin sisällissodan jälkeen 24. heinäkuuta 1918 alkaen toimistoupseeriksi Yleisesikunnan tiedustelutoimistoon.[2][3] Hänestä tuli heinäkuussa 1918 yleisesikunnan tiedusteluosastoon perustetun ”Sektion Politik” -nimisen alaosaston päällikkö.[4] Viron vapaussodan aikana hänet komennettiin yhdysupseeriksi Viron yleisesikuntaan 3. huhtikuuta – 18. joulukuuta 1919 väliseksi ajaksi.[2][3] Sen jälkeen hän palasi Suomen yleisesikunnan tiedustelutoimiston eli toimisto V:n käyttöön, tehtävänään raporttien laatiminen tiedusteluaineiston pohjalta. Toimiston peitenimeksi vaihtui myöhemmin yleisesikunnan tilastotoimisto. Ensimmäisen tiedustelujohtajan Ragnar Heikelin saatua siirron rajakomendatiksi Petsamoon Malmberg ylennettiin hänen tilalleen 21. tammikuuta 1921. Hän johti tiedustelutoimistoa syyskuuhun 1925 saakka, jolloin Heikel palasi virkaan. Malmberg nimitettiin uudelleen toimiston johtoon Heikelin kuoltua marraskuussa 1927 lento-onnettomuudessa, ja hän jatkoi tehtävässä vuonna 1934 tapahtuneeseen omaan kuolemaansa asti. Toimisto V oli osa yleisesikunnan II osaston alaista tiedusteluorganisaatiota, mutta 1920-luvun aikana Neuvostoliittoon kohdistunut sotilastiedustelu keskitettiin kokonaan toimisto V:lle. Malmberg pyrki laajentamaan yleisesikunnan tiedustelun yhteistyötä ja tietojenvaihtoa muiden reunavaltioiden yleisesikuntien kanssa.[5]

Malmbergin kuoltua hänen seuraajakseen tiedustelujohtajana tuli Erkki Puomi.[6] Malmberg haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2][3]

LuottamustoimetMuokkaa

Malmberg toimi Yleisesikunnan kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1925 ja 1932 ja oli Suomen Shakkiaikakauslehden toimittajana vuosina 1924–1934.[2][3]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Eero Elfvengren ja Einar Laidinen: Vakoilua itärajan takana – yleisesikunnan tiedustelu Neuvosto-Karjalassa 1918–1939. Minerva, Helsinki 2012.

ViitteetMuokkaa

  1. Elfvengren & Laidinen 2012, s. 354.
  2. a b c d e f g h i j k Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e f g h i j k Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. Elfvengren & Laidinen 2012, s. 22.
  5. Elfvengren & Laidinen 2012, s. 29, 87–88, 92, 117–120, 185–187.
  6. Elfvengren & Laidinen 2012, s. 186.