Erik Estlander
Erik Estlander (11. huhtikuuta 1871 Helsinki – 15. toukokuuta 1946 Turku) oli suomalainen insinööri ja elokuvatuottaja joka rakensi vuonna 1915 Suomen ensimmäisen elokuvastudion.
Estlanderin vanhemmat olivat Helsingin yliopiston estetiikan ja kirjallisuuden professori Carl Gustaf Estlander ja Helena Aurora Federley. Hän valmistui paperi-insinööriksi 1894 Wienissä ja toimi sitten teollisuusyrittäjänä perustaen 1901 Viialan viilatehtaan. Estlander siirtyi elokuva-alalle 1912 kun hän perusti Ab Finlandia Film-nimisen elokuvavalmistamon Helsinkiin. Tämä yhtiö tuotti vuosina 1912–1921 kaikkiaan 59 lyhytelokuvaa muun muassa sellaisia kuin Imatra talvipuvussa (1913), Karhunmetsästys Sodankylässä (1914), Raaseporin rauniot (1914), Kuvia Suomen vapaussodasta (1919) ja Poroviikko Hyrynsalmella (1921). Yhtiö kuvasi myös senaattori Leo Mechelinin hautajaiset 1914.
Estlander päätti aloittaa myös näytelmäelokuvien tekemisen ja tätä varten hän rakennutti Helsingin Kulosaaressa sijainneelle huvilatontilleen kesällä 1915 lasiseinäisen elokuvastudion jonka oli suunnitellut arkkitehti Sven Kuhlefelt. Studiossa kuvattiin vuonna 1916 kahden pitkän elokuvan Tuhlaajapoika ja Katoavia timantteja sisäkphtaukset mutta sitten toiminta loppui kun venäläiset viranomaiset kielsivät sotatilan vuoksi kaiken kuvaustoiminnan. Ilman käyttöä jäänyt studio purettiin vuonna 1920.
Estlander oli vielä mukana tuottajana venäläisten emigranttien kesällä 1919 Karjalankannaksen Uudellakirkolla kuvaamassa elokuvassa Bolshevismin ikeen alla. Hän toimi vuoteen 1923 saakka elokuvateatterialalla mutta palasi sitten takaisin teollisuuden piiriin. Estlander jäi eläkkeelle 1939 ja kuoli 1946 Turussa.[1]