Eric Hobsbawm

brittiläinen historioitsija

Eric John Ernest Hobsbawm [ˈhɒbzbɔːm] CH (9. kesäkuuta 1917 Aleksandria, Egypti1. lokakuuta 2012 Lontoo)[1] oli brittiläinen historiantutkija. Hän tuli tunnetuksi varsinkin yhtenä merkittävimmistä marxilaisen historiantutkimuksen nimistä. Hänen tunnetuimpia julkaisujaan on Äärimmäisyyksien aika (1994).

Eric Hobsbawm
Eric Hobsbawm vuonna 2011.
Eric Hobsbawm vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt9. kesäkuuta 1917
Aleksandria, Egypti
Kuollut1. lokakuuta 2012 (95 vuotta)
Lontoo
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Koulutus ja ura
Tutkimusalue historia

ElämäMuokkaa

Hobsbawmin vanhemmat olivat juutalaisia. Hän vietti lapsuutensa saksankielisillä alueilla – Wienissä ja Berliinissä – mutta hän ja hänen nuorempi sisarensa Nancy oppivat äidinkielenään englannin. Hän jäi orvoksi menetettyään äitinsä 14-vuotiaana ja muutti vuonna 1933 Lontooseen.

Poliittisesti Hobsbawm kuului Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen, josta hän erosi vain pari vuotta ennen sen lakkautusta vuonna 1991. Kun Neuvostoliitto aloitti talvisodan Suomea vastaan 1939, hän antoi hyökkäykselle tukensa.[2] Kuitenkin käydessään Suomessa 1990-luvun alussa hän pyysi anteeksi toimintaansa.[3] Hobsbawm allekirjoitti historioitsijoiden kirjeen, jossa protestoitiin Neuvostoliiton Unkarin miehitystä ja puolsi intohimoisesti Prahan kevättä.[4]

Hän opiskeli muun muassa Cambridgen yliopistossa ja luennoi myöhemmin eri puolilla maailmaa. Hobsbawm oli erittäin kielitaitoinen: hän puhui englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa sekä italiaa ja ymmärsi hollantia, portugalia ja katalaania. Hobsbawm oli kahdesti naimisissa.

Hobsbawm oli Lontoossa toimivan Royal Societyn jäsen vuodesta 1978 ja kuului Order of the Companions of Honour -kunniaritarikuntaan vuodesta 1998. Vuonna 2003 hän sai Balzan-palkinnon.

Perinteen keksiminenMuokkaa

Kirjassa The Invention of Tradition (1983)[5] Hobsbawm kohdistaa mielenkiintonsa erityisesti vuosien 1870–1914 väliseen ajanjaksoon. Hänen mukaansa ajankohdan perinteiden keksimisessä kolme innovaatiota olivat keskeisiä: perusopetuksen järjestäminen, julkisten seremonioiden organisoiminen ja julkisten monumenttien massatuottaminen. Näistä viimeistä on lähestytty statuomanian käsitteen avulla. Varsinkin kouluopetus, julkiset seremoniat ja monumenttien pystyttämiset edistivät tehokkaasti yhteisöllisyyttä ja ryhmäidentiteettiä, sekä tuottivat ja siirsivät traditioita.[6]

Suomennetut teoksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Historian Eric Hobsbawm dies, aged 95 1.10.2012. BBC. Viitattu 1.10.2012. (englanniksi)
  2. It takes an intellectual to find excuses for Stalinism Times Online. 23.7.2004. Viitattu 13.2.2011. (englanniksi)
  3. Majander, Mikko: Eric Hobsbawm (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 20.11.2014. Viitattu 20.11.2014.
  4. Jaggi, Maya: A question of faith The Guardian. 14.9.2002. Guardian News and Media Limited. Viitattu 20.11.2014. (englanniksi)
  5. Hobsbawm, Eric & Ranger, Terence: The Invention of Tradition. Cambridge University Press, 1983. ISBN 0-521-43773-3. (englanniksi)
  6. Lähdesmäki, Tuuli: ”Kuohahdus Suomen kansan sydämestä”, Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa (PDF) Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 94. 2007. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.6.2011. , sivu 402.

Aiheesta muuallaMuokkaa