Epämääräinen muoto

Epämääräinen muoto on matemaattinen merkintä, jolle ei voida määrittää lukuarvoa. Voidaan myös sanoa, että "lauseke ei ole määritelty".

Esimerkiksi jakolaskun 0/0 tulos ei ole määritelty, koska jakolaskun määritelmän mukaan se voisi olla mikä luku tahansa - onhan mikä tahansa luku nollalla kerrottuna nolla. Nollalla jakaminen on myös intuitiivisesti outo tapahtuma. Potenssilaskennassa merkintä ei ole määritelty, sillä eri tavoilla laskemalla siitä voidaan saada joko 1 tai 0. Matematiikassa jokaiselle lausekkeelle tulee voida osoittaa tulokseksi vain yksi lukuarvo.

Epämääräisiä muotoja ovat seuraavat seitsemän:[1]

Eräissä ohjelmointikielissä epämääräisiä muotoja vastaa "arvo" NaN.

Epämääräiset muodot ja raja-arvot

muokkaa

Epämääräiset muodot liittyvät läheisesti funktioiden ja lukujonojen raja-arvojen määrittämiseen. Jos tunnetaan kahden funktion tai lukujonon raja-arvot, useimmissa tapauksissa niistä voidaan päätellä myös niistä jollakin laskutoimituksella yhdistämällä saadun lausekkeen raja-arvo. Esimerkiksi jos

  ja  ,

on

  ja  ,

olivatpa f ja g mitkä tahansa funktiot, joilla on nämä raja-arvot.

Jos raja-arvoksi tällä tavoin saatava lauseke kuitenkin on jokin epämääräinen muoto, ei lausekkeen raja-arvoa voida suoraan päätellä alkuperäisten funktioiden tai lukujonojen raja-arvoista. Näin käy esimerkiksi seuraavassa tapauksessa:

Esimerkkejä funktioista

muokkaa

Tarkastellaan seuraavia raja-arvoja:   et  .

  • Kaikilla reaaliluvilla   on  . Niinpä  .
  • Kaikilla reaaliluvilla  , on  . Niinpä  .

Tässä esimerkissä molemmilla lausekkeilla,   ja  , on sama raja-arvo  , kun  , mutta niiden osamäärillä on eri raja-arvot. Jos taas määritellään   ja  , missä A on mielivaltainen positiivinen vakio, on kummankin funktion raja-arvo  , kun  , mutta osamäärien raja-arvot ovat

  ja
 ,

olipa A mikä positiivinen luku tahansa.

Nämä esimerkit osoittavat, ettei kahden funktion suhteen raja-arvoa voida määrittää pelkästään sen tiedon perusteella, että molempien funktioiden raja-arvo on  . Tämän vuoksi lauseketta   sanotaan epämääräiseksi muodoksi.

Esimerkki lukujonoista

muokkaa

Olkoot   ja   kaksi lukujonoa, jotka on määritelty kaikille luonnollisille luville   siten, että   ja  . Täten on siis   ja  .

Ensinnäkin kaikilla luonnollisilla luvuilla   on  . Koska   ja  , saadaan raja-arvojen tuloksi  .

Toiseksi kaikilla luonnollisilla luvuilla   on  . Koska   ja  , saadaan raja-arvojen tuloksi .

Niinpä vaikka molempien lukujonojen raja-arvo on  , näillä erotuksilla on eri raja-arvot. Ei siis voida esittää yleistä sääntöä, josta saataisiin minkä tahansa kahden lukujonon erotuksen raja-arvot, kun molempien lukujonojen raja-arvo on  . Tämän vuoksi myös lauseke   kuuluu epämääräisiin muotoihin.


Epämääräiset muodot

muokkaa

Seuraavissa lausekkeissa oletetaan, että   kuuluu laajennettuun reaalilukujoukkoon  . Epämääräisiin muotoihin johtavat seuraavat raja-arvot:

Epämääräinen muoto Etsitty raja-arvo Ehto  :n avulla Ehto  :n avulla
       
       
       
       
       
       
       

Yksinkertaisimpia tapauksia ovat identtiset funktiot   ja  . Tällöin epämääräisiin muotoihin johtavat seuraavat raja-arvot:

Epämääräinen muoto Raja-arvot
       
       
       
     
       
     
       

Sovelluksia

muokkaa

Neperin luku ja eksponenttifunktio

muokkaa

Epämääräinen muoto   liittyy läheisesti Neperin lukuun ja eksponenttifunktion  . Neperin luku e määritellään seuraavasti:

 ,

ja voidaan osoittaa, että eksponenttifunktiolle   pätee:

 [2]

Jos määritellään lukujonot   ja  , saadaan

 , ja tietenkin
 ,

ja kuitenkin   voi x:n arvosta riippuen saada kaikki positiiviset reaalilukuarvot.

Funktion derivaatta

muokkaa

Epämääräinen muoto 0/0 on erityisen huomattava, koska se liittyy läheisesti derivaatan määritelmään. Derivaatta määritellään erotusosamäärän raja-arvona:

 .[3]

Tässä lausekkeessa sekä osoittajan että nimittäjän raja-arvot, kun  , ovat selvästi nollia. Kuitenkin tämä raja-arvo eli funktion derivaatta voi funktiosta ja x:n arvosta riippuen saada minkä tahansa reaalilukuarvon.

Lähteet

muokkaa
  1. Indeterminate MathWorld. Viitattu 26.7.2023.
  2. Lauri Myrberg: ”Eksponenttifunktio”, Differentiaali- ja integraalilaskenta, osa 1, s. 150. Kirjayhtymä, 1977. ISBN 951-26-0936-3.
  3. Lauri Myrberg: ”Derivaatan määritelmä”, Differentiaali- ja integraalilaskenta, osa 1, s. 105. Kirjayhtymä, 1977. ISBN 951-26-0936-3.