Emil Kukko

suomalainen yleisurheilija

Emil Kukko (myöh. Skarra, 14. toukokuuta 1888 Vaasa25. heinäkuuta 1963 Porvoo) oli suomalainen yleisurheilija, joka menestyi poikkeuksellisen monessa eri lajissa.

Kukko kilpaili Tukholman 1912 olympialaisissa kolmessa eri lajissa[1]: keihäänheiton karsinnassa hän oli 18:s, pituushypyn karsinnassa 24:s eikä menestystä irronnut myöskään viisiottelusta.

Kukko edusti seuratasolla Helsingin Kisa-Veikkoja ja Porvoon Akillesta[1]. Hän saavutti vuosina 1909–1912 lukuisia SM-mitaleja. Vuonna 1909 hän saavutti SM-hopeaa pituushypyssä. Vuonna 1910 hän saavutti SM-hopeaa sadan ja 200 metrin juoksuissa sekä SM-pronssia pituushypyssä, kolmiloikassa ja viisiottelussa. Vuonna 1911 Kukko voitti Suomen-mestaruuden 100 metrin juoksussa ajalla 12,2, viestijuoksussa ja pituushypyssä tuloksella 638[2] sekä sai SM-hopeaa viisiottelussa ja pronssia 200 metrin juoksussa. Vuonna 1912 hän voitti SM-kultaa viisiottelussa ja sai hopeaa 200 metrin juoksussa ja pituushypyssä sekä pronssia 100 metrin juoksussa.

Työelämässä Kukko toimi WSOY:n ylifaktorina.

Lähteet muokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 145. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet muokkaa

  1. a b Sara Kuivisto kasvoi Porvoon Linnajoen yläasteen liikuntatunneilta kohti Tokion olympialaisia – Kuiviston liikunnanopettaja huomasi heti lahjakkaan juoksijan potentiaalin Uusimaa. 14.7.2021. Mediatalo Keskisuomalainen. Viitattu 30.8.2021.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447. Otava, 1970.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.