Avaa päävalikko

Emil Kukko (myöh. Skarra, 14. toukokuuta 1888 Vaasa25. heinäkuuta 1963 Porvoo) oli suomalainen yleisurheilija, joka menestyi poikkeuksellisen monessa eri lajissa.

Kukko kilpaili Tukholman 1912 olympialaisissa kolmessa eri lajissa: keihäänheiton karsinnassa hän oli 18:s, pituushypyn karsinnassa 24:s eikä menestystä irronnut myöskään viisiottelusta.

Kukko edusti seuratasolla Helsingin Kisa-Veikkoja ja Porvoon Akillesta. Hän saavutti vuosina 1909–1912 lukuisia SM-mitaleja. Vuonna 1909 hän saavutti SM-hopeaa pituushypyssä. Vuonna 1910 hän saavutti SM-hopeaa sadan ja 200 metrin juoksuissa sekä SM-pronssia pituushypyssä, kolmiloikassa ja viisiottelussa. Vuonna 1911 Kukko voitti Suomen-mestaruuden 100 metrin juoksussa ajalla 12,2, viestijuoksussa ja pituushypyssä tuloksella 638[1] sekä sai SM-hopeaa viisiottelussa ja pronssia 200 metrin juoksussa. Vuonna 1912 hän voitti SM-kultaa viisiottelussa ja sai hopeaa 200 metrin juoksussa ja pituushypyssä sekä pronssia 100 metrin juoksussa.

Työelämässä Kukko toimi WSOY:n ylifaktorina.

LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 145. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447. Otava, 1970.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.