Elsa Heiskanen
Elsa Johanna Heiskanen (9. maaliskuuta 1906 Leppävirta – 12. marraskuuta 1993 Lahti)[1] oli suomalainen seurakuntasisar ja kirjailija.[2]
Elsa Heiskasen vanhemmat olivat maanviljelijä Otto Herman Heiskanen ja Eeva-Liisa Hyvärinen. Hän valmistui sairaanhoitajaksi 1932 Helsingin diakonissaopistosta ja diakonissaksi vuonna 1937. Heiskanen toimi seurakuntasisarena Kouvolassa 1932–1934, Helsingin Kaupunkilähetyksessä 1934–1939, Puolustusvoimissa 1939–1942 sekä Hausjärvellä, Lahdessa, Tampereella ja Varkaudessa vuosina 1942–1967. Heiskanen oli Luontolan parantolan ylihoitaja 1967–1973.[2]
Eläkkeelle päästyään Heiskanen muutti Lahteen ja toimi siellä Kristillisessä taideseurassa lausujana ja sen johtokunnassa[3]. Lukijana ja lausujana Heiskanen esiintyi myös Päijät-Hämeen teattereissa ja kirkoissa Lahden ev.lut. seurakunnissa.[4][5]
Teoksia muokkaa
- Tule ja auta! : kristillisen rakkaudentyön suuntaviivoja. Kuva ja Sana, Helsinki 1945
- Käkikello : romaani. Kuva ja Sana, Helsinki 1952, 3. painos 1953
Lähteet muokkaa
- Elsa Heiskanen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografa : Elsa Heiskanen (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjasampo : Elsa Heiskanen
Viitteet muokkaa
- ↑ Heiskanen Elsa Johanna, Muistolehto, Levon Hautausmaa, Lahti, viitattu 2023-08-16
- ↑ a b Suomen Kirjailijat 1945–1980, Heiskanen, Elsa Johanna, sivu 128, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
- ↑ Vuosikokouksia, Etelä-Suomen Sanomat, 1980, No 44, sivu 10, julkaistu 15.2.1980
- ↑ Etelä-Suomen Sanomat, 1985, No 87, sivu 31, julkaistu 29.3.1985
- ↑ Näyttämöllistettyä lausuntaohjelmaa, Etelä-Suomen Sanomat, 1980, No 97, sivu 10, julkaistu 11.4.1980