Eino Santeri Nyyssölä (sukunimi aik. Stenlund; 9. syyskuuta 1877 Ähtäri4. maaliskuuta 1937 Vilppula) oli suomalainen juristi, kirjailija ja kihlakunnantuomari.[1][2]

Nyyssölän vanhemmat olivat tilanomistaja Johan August Stenlund ja Eva Collin. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lyseosta 1896 ja opiskeli Helsingin yliopistossa suorittaen oikeustutkinnon 1900. Nyyssölä sai varatuomarin arvon 1903.[1][2]

Nyyssölä oli aluksi Vaasan lääninhallituksessa ylimääräisenä lääninkanslistina, sitten Ilmajoen piirin nimismiehenä ja Turun hovioikeudessa kanslistina 1902–1905 ja kirjaajana 1905–1906. Nyyssölä oli Viipurin raastuvanoikeuden nuorempana oikeusneuvosmiehenä 1910–1913. Hän oli eduskunnan kunnallisvaliokunnan sihteerinä vuoden 1917 valtiopäivillä ja talousvaliokunnan sihteerinä vuosien 1920–1921 valtiopäivillä. Sosialiministeriön raittiusosaston ylimääräisenä esittelijänä Nyyssölä toimi 1919–1921.[1][2]

Eino Nyyssölä toimi Lahdessa asianajajana 1906–1908 ja sen jälkeen Viipurissa vuodesta 1908. Hän edusti 1906 Laukon kartanon lakkoon menneitä torppareita oikeudessa ja kirjoitti myös tapauksesta kirjan. Kihlakunnanoikeus tuomitsi lakon johtajat vankeuteen ja kaikki lakossa olevat torpparit häädettäviksi. Hovioikeus vahvisti myöhemmin tuomiot. Torppareiden häädöt tapahtuivat alkuvuodesta 1907.

Nyyssölä oli Helsingin toinen kaupunginviskaali 1921–1930 ja toimi sitten kihlakunnantuomarina Juvan tuomiokunnassa 1930–1936 ja Ruoveden tuomiokunnassa 1936–1937.[1][2]

Eino Nyyssölä oli naimisissa vuodesta 1901 Ellen Etti Onnea Stadiuksen kanssa.

Teoksia muokkaa

  • Torpparilakot : eritoten Laukon rettelö. Lahti 1906
  • Kieltolaki : selityksiä. Sisältää: 1. Kieltolaki. - 2. Valtioneuvoston päätös raittiuslautakunnista y.m. - 3. Rikoslain 43 luvun 6 § - 4. Valitus juopumuspäätöksestä y. m. Edistysseurojen kustannusosakeyhtiö, Helsinki 1923
  • Westermarck-asiasta. Tekijä, Helsinki 1923
  • Entisestä Ähtäristä. Ähtärin kunta, Helsinki 1924, 2. painos Ähtäri-seura, Jyväskylä 1976
  • Laamanni Strömberg ja hänen apulaisensa : käräjillä nähtyä ja kuultua. Otava 1924 (nimimerkillä Kauko Kennäs)
  • Esivallan miekkoja. Kansanvalta, Helsinki 1929
  • Salakuljettaja. Kansanvalta, Helsinki 1930

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Tuomari Eino Nyyssölä, Aamulehti, 05.03.1937, nro 62, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. a b c d Tuomari Eino Nyyssölä kuollut, Helsingin Sanomat, 05.03.1937, nro 62, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot