Avaa päävalikko

Einari Laaksovirta

suomalainen poliitikko

Einari Kustaa Laaksovirta (vuoteen 1903 Dahlström, 17. lokakuuta 1885 Luhankamarraskuu 1935 Moskova)[1] oli suomalainen työväenliikettä tukenut juristi, joka toimi sisällissodan aikana punaisten hallinnossa ja asui lopun ikänsä emigranttina Neuvosto-Venäjällä.

Laaksovirran vanhemmat olivat maanviljelijä Jakob Fredrik Dahlström ja Ida Helenius. Laaksovirta oli naimisissa vuodesta 1909 laulunopettaja Signe Devedelacsin kanssa.[2] Laaksovirran sisaruksia olivat Oriveden kansanopiston johtaja Aarne Laaksovirta, varatuomari Onni Laaksovirta ja Otto Wille Kuusisen ensimmäinen puoliso Saima Kuusinen.[1]

Laaksovirta pääsi ylioppilaaksi 1905 Jyväskylän lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1907 ja molempain oikeuksien kandidaatiksi 1912.[2] Hän työskenteli Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta (SDP) lähellä olleessa työväen lakiasiaintoimistossa ja päätyi puolustusasianajajaksi poliittisiin oikeudenkäynteihin. Vuonna 1917 hän oli K. J. Ståhlbergin johtaman perustuslakikomitean sihteerinä. Sisällissodan alettua Laaksovirta kutsuttiin Suomen kansanvaltuuskunnan alaiseen hallintoon Suomen Pankin johtokuntaan sekä lainvalmistelukuntaan. Hän sai erikoistehtäväksi auttaa lankoaan Otto Wille Kuusista Suomen uuden valtiosääntöehdotuksen laatimisessa. Molemmat joutuivat huhtikuussa 1918 pakenemaan Venäjälle.[1]

Laaksovirta ei osallistunut merkittävästi Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toimintaan, mutta sai ilmeisesti Neuvostohallitukselta salaisia ulkomaankommenuksia. Hänellä oli sittemmin sekalaisia ja vaihtuvia tutkijanvirkoja Petroskoissa, Vladivostokissa ja Moskovassa. Laaksovirta pidätettiin yhdessä muun niin sanotun Mannerin ryhmän kanssa heinäkuussa 1935 osana käynnistyviä Stalinin vainoja. Koska hän oli tutkimuksiaan varten tilannut Suomesta oikeistolaista kirjallisuutta sekä pitänyt yhteyttä Suomeen jääneeseen vaimoonsa, häntä syytettiin Etsivän keskuspoliisin ilmiantajaksi, joka olisi kavaltanut Suomen kommenukselle lähetetyn Toivo Antikaisen. Laaksovirta tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin marraskuussa 1935.[1]

TeoksiaMuokkaa

Nimellä N. Tähti:

  • Luokkakerrostuminen Suomen maaseudulla ja proletariaatin liittolaiskysymys. Kirja, Leningrad 1934
  • Fasismi ja Suomen maaseutu. Kirja, Leningrad 1935

SuomennoksiaMuokkaa

  • Ammatillisen liikkeen järjestökysymyksiä : ammatillisessa liikkeessä toimivan tieto- ja käsikirja; suomentaneet E. Laaksovirta ja Olga Manner. Aut. Karjalan S.N.T:n ammattiliittojen neuvosto, Petroskoi 1927
  • E. Dedjulina-Uspenskaja : Kouluikää nuoremman lapsen työkasvatus. Kirja, Leningrad 1927
  • V. I. Lenin : Puolueesta : kirjoituksia ja puheita. Kirja, Leningrad 1929

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Timo Soukola: Laaksovirta, Einari (1885 - 1935) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Ylioppilasmatrikkeli 1905-1907