Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack

Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack (ääntäminen: fä'jsak ), (29. maaliskuuta 1763 Rostock – 30. lokakuuta 1818 Tukholma) oli ruotsalainen sotilas. Hän osallistui Suomen sotaan kesällä ja syksyllä 1808.

Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack
Alexander Wetterlingin litografia
Henkilötiedot
Syntynyt	29. maaliskuuta 1763 Rostock, Saksa
Kuollut	30. lokakuuta 1818 (55 vuotta) Tukholma
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Ruotsi
Taistelut ja sodat	Kustaa III:n sota 1788 - 1790, Lemun taistelu, Lapväärtin taistelu, Oravaisten taistelu, Pohjoisen Saksan taistelut vuosina 1813-1814, Ruotsin-Norjan sota 1814
Sotilasarvo	Generalinspectör
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ernst von Vegesackin isä oli hollantilainen kapteeni ja äiti Sofia Magdalena von Blücher. Von Vegesackin perhe muutti Ruotsiin vuonna 1777 ja nuori Ernst pääsi Paašiksi Kustaa III:n hoviin. Ernst von Vegesack avioitui vuonna 1791 Anna Beata Hammarfein kanssa. Vuonna 1802 von Vegesack nimitettiin vapaaherraksi.

”Ernst von Vegesackin marssi”, jonka on säveltänyt Johann Ignaz Stranensky vuonna 1808, vahvistettiin 30. marraskuuta 1992 Saaristomeren Laivaston kunniamarssiksi. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen Ernst von Vegesackin marssi on Rannikkolaivaston kunniamarssi.

Sotilasura

Ernst von Vegesackin hautamuistomerkki Pyhän Klaaran kirkolla Tukholmassa.

Von Vegesack aloitti sotilaspalvelunsa kornettina Hevoshenkikaartissa. Vuonna 1788 hänet lähetettiin kapteenina johtamaan vapaaehtoiskomppaniaa tanskalaisia vastaan, josta Kustaa III määräsi hänet jääkäripataljoonan johtajaksi Suomeen rajaselkkauksiin. Vuosina 1790–1794 von Vegesack johti Taalainmaan rykmenttiä.

Vuonna 1800 hän oli hetken aikaa Savon prikaatin komentaja, jonka jälkeen hän oli kokoamassa armeijakuntaa Göteborgissa englantilaisia vastaan. Vuonna 1802 hän oli Götan kaartin päällikkö, ja vuonna 1804 hän johti Västerbottenin rykmenttiä. Vuonna 1806 hänet nimitettiin Älvsborgin rykmenttiin. Vuosina 1805–1807 Pommerissa käydyssä sodassa hän johti neljättä prikaatia ja haavoittui vaikeasti.

Vuonna 1808 von Vegesack ylennettiin Länsiarmeijan oikean siiven komentajaksi, ja sotajoukon kanssa hän kävi Norjassa. Vielä samana vuonna hänet nimitettiin Länsi-Suomeen suunnitellun maihinnousudivisioonan johtoon. Suomessa hänen johtamansa joukko oli Lemun taistelussa, Lapväärtin taistelussa ja Oravaisten taistelussa.

Sotaoikeuteen von Vegesack joutui, kun hänen maihinnousulaivastonsa rantautui Kristiinankaupunkiin 28. elokuuta 1808. Kuningas oli käskenyt hänen rantautua Poriin. Sotahovioikeus vapautti hänet, mutta Kustaa IV Adolf tuomitsi hänet henkilökohtaisesti elinkautiseen vankeuteen. Tuomiota ei pantu täytäntöön, koska kuningas syrjäytettiin.

Vuosina 1813–1814 von Vegesack taisteli ranskalaisia vastaan Pohjois-Saksassa Napoleonin sodissa. Vuonna 1814 hän taisteli Norjassa.

Ylennykset

• 1784 Kornetti
• 1788 Kapteeni
• 1790 Majuri
• 1790 Everstiluutnantti
• 1795 Generaladjutant vid flygeln
• 1800 Eversti
• 1807 Kenraalimajuri
• 1812 Kenraaliluutnantti
• 1816 ”Generalinspectör”

Kunniamerkit

Tunnus	Kunniamerkki	Milloin
	Ritari (RSO) Miekkaritarikunta	21. elokuuta 1790
	Komentaja (KSO) Miekkaritarikunta	30. kesäkuuta 1808
	Ritari, suuri risti (RmstkSO1kl) Miekkaritarikunta	07. heinäkuuta 1807
	Komentaja, suuri risti (KmstkSO) Miekkaritarikunta	28. tammikuuta 1813

Maininta Vänrikki Stoolin tarinoissa

Ernst von Vegesack mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoiden Wilhelm von Schwerin runon viimeisessä säkeistössä:

»"Valitus ei kuulunut miehuuton,

syvä kaipaus vaan,
kehuks nuorena kaatunehen urohon
ei sanaakaan;
elon aamua Vegesack vain ylistää,
ja paareja Adlercreutz silittää,
ja Drufvasta harvoin nähty

helo kyynel herkähtää."»

Lähteet

• Nordisk familjebok, upplaga 3, band 20, 1934
• Ruotsin Aateliskalenteri s. 379

Aiheesta muualla

• Vegesack, Eberhard Ernst Gotthard von i Herman Hofberg, Svenskt biografiskt handlexikon (2. laitos, 1906)
• Ernst von Vegesackin marssi