Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack
Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack (ääntäminen: fä'jsak ), (29. maaliskuuta 1763 Rostock – 30. lokakuuta 1818 Tukholma)[1] oli ruotsalainen sotilas. Hän osallistui Suomen sotaan kesällä ja syksyllä 1808.
Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack | |
---|---|
Alexander Wetterlingin litografia |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. maaliskuuta 1763 Rostock, Saksa |
Kuollut | 30. lokakuuta 1818 (55 vuotta) Tukholma |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) | Ruotsi |
Taistelut ja sodat |
Kustaa III:n sota 1788 - 1790, Lapväärtin taistelu, Oravaisten taistelu, Pohjoisen Saksan taistelut vuosina 1813-1814, Ruotsin-Norjan sota 1814 |
Sotilasarvo | Generalinspectör |
Ernst von Vegesackin isä oli hollantilainen kapteeni ja äiti Sofia Magdalena von Blücher. Von Vegesackin perhe muutti Ruotsiin vuonna 1777 ja nuori Ernst pääsi Paašiksi Kustaa III:n hoviin. Ernst von Vegesack avioitui vuonna 1791 Anna Beata Hammarfein kanssa. Vuonna 1802 von Vegesack nimitettiin vapaaherraksi.
”Ernst von Vegesackin marssi”, jonka on säveltänyt Johann Ignaz Stranensky vuonna 1808, vahvistettiin 30. marraskuuta 1992 Saaristomeren Laivaston kunniamarssiksi. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen Ernst von Vegesackin marssi on Rannikkolaivaston kunniamarssi.
Sotilasura
muokkaaVon Vegesack aloitti sotilaspalvelunsa kornettina Hevoshenkikaartissa. Vuonna 1788 hänet lähetettiin kapteenina johtamaan vapaaehtoiskomppaniaa tanskalaisia vastaan, josta Kustaa III määräsi hänet jääkäripataljoonan johtajaksi Suomeen rajaselkkauksiin. Vuosina 1790–1794 von Vegesack johti Taalainmaan rykmenttiä.
Vuonna 1800 hän oli hetken aikaa Savon prikaatin komentaja, jonka jälkeen hän oli kokoamassa armeijakuntaa Göteborgissa englantilaisia vastaan. Vuonna 1802 hän oli Götan kaartin päällikkö, ja vuonna 1804 hän johti Västerbottenin rykmenttiä. Vuonna 1806 hänet nimitettiin Älvsborgin rykmenttiin. Vuosina 1805–1807 Pommerissa käydyssä sodassa hän johti neljättä prikaatia ja haavoittui vaikeasti[1].
Vuonna 1808 von Vegesack ylennettiin Länsiarmeijan oikean siiven komentajaksi, ja sotajoukon kanssa hän kävi Norjassa. Vielä samana vuonna hänet nimitettiin Länsi-Suomeen suunnitellun maihinnousudivisioonan johtoon. Suomessa hänen johtamansa joukko oli Lemun taistelussa, Lapväärtin taistelussa ja Oravaisten taistelussa.
Sotaoikeuteen von Vegesack joutui, kun hänen maihinnousulaivastonsa rantautui Kristiinankaupunkiin 28. elokuuta 1808. Kuningas oli käskenyt hänen rantautua Poriin. Sotahovioikeus vapautti hänet, mutta Kustaa IV Adolf tuomitsi hänet henkilökohtaisesti elinkautiseen vankeuteen. Tuomiota ei pantu täytäntöön, koska kuningas syrjäytettiin.
Vuosina 1813–1814 von Vegesack taisteli ranskalaisia vastaan Pohjois-Saksassa Napoleonin sodissa. Vuonna 1814 hän taisteli Norjassa.
Ylennykset
muokkaa- 1784 Kornetti
- 1788 Kapteeni
- 1790 Majuri
- 1790 Everstiluutnantti
- 1795 Generaladjutant vid flygeln
- 1800 Eversti
- 1807 Kenraalimajuri
- 1812 Kenraaliluutnantti
- 1816 ”Generalinspectör”
Kunniamerkit
muokkaaTunnus | Kunniamerkki | Milloin |
---|---|---|
Ritari (RSO) Miekkaritarikunta | 21. elokuuta 1790 | |
Komentaja (KSO) Miekkaritarikunta | 30. kesäkuuta 1808 | |
Ritari, suuri risti (RmstkSO1kl) Miekkaritarikunta | 07. heinäkuuta 1807 | |
Komentaja, suuri risti (KmstkSO) Miekkaritarikunta | 28. tammikuuta 1813 |
Maininta Vänrikki Stoolin tarinoissa
muokkaaErnst von Vegesack mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoiden Wilhelm von Schwerin runon viimeisessä säkeistössä:
»"Valitus ei kuulunut miehuuton,
syvä kaipaus vaan,
kehuks nuorena kaatunehen urohon
ei sanaakaan;
elon aamua Vegesack vain ylistää,
ja paareja Adlercreutz silittää,
ja Drufvasta harvoin nähtyhelo kyynel herkähtää."»
Lähteet
muokkaaTähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Nordisk familjebok, upplaga 3, band 20, 1934
- Ruotsin Aateliskalenteri s. 379
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Nordisk familjebok / 1800-talsutgåvan. 17. V - Väring, s. 460 - 462. Gernandts boktryckeri-aktiebolag, 1893. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)